Päädyin pohtimaan hengellisiä asioita erikoisen mutkan
kautta. Aloitin historian sivuaineopinnot yliopistossa. Uskonto ja erilaiset
jumaluudet ovat kulkeneet ihmisten mukana vuosituhansia ja sen takia historian
ymmärtämisen kannalta on pakko ymmärtää jotain myös uskosta. Niin suuresti se
on vaikuttanut historian kulkuun. Esimerkiksi idän ja lännen tai kristinuskon
ja islamin vastakohtaisuuden alkuna voidaan pitää ristiretkiä. Olkoonkin, että
ristiretkiä on mollattu glorifoiduksi ryöstöretkeksi, niin kyllä siellä
taustalla oli se opillinen syy ja paavin käsky.
Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta kuten niin
monilla muillakin, niin eipä tuo (ainakaan tähän asti) ole juuri mitään
merkinnyt. Rippikoulun olen käynyt ja opetellut ulkoa ne asiat mitä siellä piti
opetella, mutta ei siinä mistään hengellisyydestä paljoa tietoa ollut. Kirkossa
olen yleensä käynyt kerran vuodessa, jouluna, jos silloinkaan. Toisaalta en
missään nimessä koskaan ole tuntenut itseäni ateistiksi, vaan olen aina uskonut
johonkin yliluonnolliseen, ihmistä suurempaan voimaan. En vain ole tiennyt
mihin, enkä oikeastaan ole liiaksi sitä edes ajatellut.
Historiantutkimuksen valossa Jeesus
Nasaretilainen on oikeasti elänyt Palestiinan alueella noin 2000 vuotta sitten.
Jeesus ei siis ole pelkkä myytti, mutta onko hän oikeasti kävellyt vetten
päällä, noussut kolmantena päivänä kuolleista, kävellyt maan päällä vielä 40
päivää ja noussut taivaisiin istuakseen Jumalan oikealla puolella? En tiedä. Se
on kuitenkin varmaa, että tavalla tai toisella Jeesus on ollut erittäin
merkittävä henkilö. Ei historiankirjoitus muista ketä tahansa puuseppää.
Kuolemanjälkeinen elämä ja suuremman voiman olemassaolo ovat
suuria kysymyksiä, jotka ovat mietityttäneet ihmisiä aina. Itse uskon
kumpaankin ja vahvin todiste näiden olemassaololle ovat ns.
kuolemanrajakokemukset. Tällä tarkoitan tapauksia, jossa ihminen on jo todettu
lääketieteellisesti kuolleeksi, mutta on palannut elävien kirjoihin. Kun näitä
henkilöitä on sitten jälkikäteen haastateltu, niin kokemukset ovat hämmentävän
samankaltaisia. Ruumiista irtautuminen, (on kyetty katsomaan omaa
elotonta ruumista) suuri portaikko,
valkoinen valo, jota kohden on kutsuttu tulemaan. Portaikon yläpäässä valkoinen
valo on muuttunut ihmishahmoksi, jonka kanssa on voitu käydä keskustelua.
Lopulta tämä hahmo on sanonut, että sinun aikasi ei ole vielä, sinun täytyy
mennä takaisin. Ja sitten he ovat heränneet henkiin.
Hämmentävintähän tuossa on se, että erittäin suuri osa
näistä kuolemanrajalla käyneistä ovat tehneet kokemuksensa jälkeen täydellisen
elämänmuutoksen. Huomattavan suuri osa on myös kääntynyt uskoon. Monesti he
myös kertovat, että eivät enää pelkää kuolemaa. Nämä kuolemanrajalla käyneet
usein myös höpöttävät jostain rakkaudesta ja lähimmäisen auttamisesta raamatun
opetusten mukaisesti. Totta kai tuon kuolemanrajakokemuksen voi tulkita myös
aivojen kemiaksi ja ilmiöksi, johon tiede ei ole vielä vastausta löytänyt.
Minulle se on kuitenkin jotain muuta.
Mitä tästä sitten pitäisi mukamas saada irti? Maan päällä
ihmisen asemaa mitataan vaikutusvallan, rahan ja omistusten kautta. Olet
onnistunut kun olet vaikuttavassa asemassa, pankkitilillä on rahaa ja omistat
autoja, taloja ja yrityksiä. Tuollaiseen asemaan taas on vaikeaa päästä, ellei aseta omaa etuaan muiden edelle. Minä vaan luulen, että kun seisoo siellä
portaikon yläpäässä juttelemassa tämän yliluonnollisen ihmishahmon kanssa, niin
maallisella vaikutusvallalla, rahalla ja omistuksilla ei ole paljoa merkitystä.
Tuossa on nyt koottuna vähän hajanaisia ajatuksia yhteen.
Pääpointtina koko kirjoituksessa on se, että joskus on hyvä ajatella muutakin
kuin niitä pankkitilin numeroita. Tietysti asia ei ole suinkaan yksioikoinen,
koska rahan valta on tunkenut läpi koko yhteiskunnan ja rahan avulla on
mahdollista tehdä myös paljon hyvää. Mutta se onkin sitten ihan oma aiheensa.
Kuolemanrajakokemus, dokumentti, Yle, 23min
