Temppelinaukion tapaus

Maailma on tullut siihen asentoon, että suuriin yleisötapahtumiin osallistumiseen etenkin Helsingissä liittyy riski. Sunnuntaina Helsingin Temppelinaukion kirkolla oli näkyvä poliisioperaatio, ja eilen tiedotettiin, että se liittyi epäilyyn terroriteon valmistelusta. Tänään ylikomisario Tero Haapala kommentoi Iltalehdelle, että vastaavanlaisia uhkatilanteita on ollut aiemminkin. 1. Viime viikolla Suojelupoliisi nosti terroriteon uhka-arvioita kohonneelle tasolle.

Jos joku vielä yllättyi, niin kehottaisin kohteliaasti nostamaan pään pois pensaasta. Lähi-Idän tutkija Olli Ruohomäki on todennut, että elämme islamilaisen terrorismin aikakautta 2, joka tulee jatkumaan ainakin 20 vuotta. Tätä arviota ei ole mitään syytä epäillä. ISIS:ille Suomi ei enää ole neutraali valtio, vaan yksi selkeistä vihollisista. Suomi onkin ollut näyttävästi esillä ISIS:in viimeaikaisessa propagandassa, ja tämä onkin yksi suurimmista syistä uhka-arvion nostamiseen.

”Rajat kiinni” ei ratkaise ongelmaa. Monet viime aikojen iskuista on tehty pitkään kohdemaassa asuneiden toimesta. He ovat radikalisoituneet internetin kautta, ja tehneet ratkaisunsa itsekseen. Aatteen leviämistä eivät piikkilanka-aidat estä. Toki, jokaisen maahantulijan taustat on syytä tarkistaa mahdollisimman hyvin, koska sillä pystytään ennaltaehkäisemään ääriainesten pesiytymistä. Tässä luotan viranomaisten tekevän parhaansa.

Mikään määrä hyvää poliisityötä ei sataprosenttisesti estä yksittäisen terroriteon mahdollisuutta. Etenkin kun nykyinen trendi ovat nämä ”yksinäisten susien” spontaanit hyökkäykset. Ihmisen puukottaminen jossain metroasemalla ei vaadi mitään järjestelmällistä ennakkosuunnittelua.

Riskiä on kuitenkin mahdollista vähentää tietoisilla päätöksillä. Se lähtee siitä, että valtionjohto takaa poliisille kaikki tarvittavat resurssit terrorismin vastaiseen työhön. Lainsäädännöstä se lähtee. Esimerkiksi uusi tiedustelulaki on syytä saada pikavauhtia voimaan. On aivan käsittämätöntä, että suomalainen tiedustelu on pitkälti muiden valtioiden tiedustelupalveluiden hyväntahtoisuuden varassa.3 Näin ei voi nykymaailmassa olla.

Määrärahat on toinen asia. Pahiksia ei saada satimeen, jos heitä ei tarkkailla, ja tarkkailijoilla ole tarvittavaa välineistöä käytössään. Jossain kohtaa saatetaan törmätä kysymykseen yksityisyydensuojasta. Se todellakin voi kärsiä, mutta se on valitettavasti hinta, joka turvallisuudesta joudutaan maksamaan.

Tämä kaikki on reaktiivista toimintaa – joudutaan reagoimaan käsillä olevaan tilanteeseen, kun muutakaan ei voida. Ongelman juurisyy ratkeaa siihen, jos tuleville sukupolville saadaan taottua päähän koko ideologian mädännäisyys. Valitettavasti se ei ole realismia vielä vuosikymmeniin-, ehkä vuosisataankaan. Tämän tulee silti olla ensisijainen tavoite, mutta siihen saakka joudumme reagoimaan. Ikävä kyllä.

Lähteet:

1.       http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706202200219386_u0.shtml (Haapalan kommentti) (1)

2.       http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005239816.html (Ruohomäen kommentti) (2)

3.       http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005175971.html (tiedustelulaista) (3)

Kuva: ilkka.fi

Uusi Vaihtoehto on todellinen vaihtoehto

”House Of Cards” tv-sarjan käänteet ovat kevyttä kamaa verrattuna siihen draamaan, mitä Suomen poliittisella kentällä on muutamaan vuorokauteen tapahtunut. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä repesi tänään kahtia. Yhteensä 21 Perussuomalaisten kansanedustajaa erottautui omaksi ryhmäkseen. Mukana kaikki ministerit, mukaan lukien Timo Soini. Ryhmän puheenjohtajana kuitenkin toimii Simon Elo. Kun tämä ryhmä ilmoitti olevansa valmis jatkamaan hallituksessa, niin Juha Sipilä sai hymyssä suin ilmoittaa hallituskriisin olevan peruttu.

”Uusi Vaihtoehto” koostuu Perussuomalaisten soinilais-terholaisesta siivestä. On todennäköistä, että tämän 21 kansanedustajan ryhmän pohjalta perustetaan myös uusi puolue. Tätä prosessia tulen seuraamaan suurella mielenkiinnolla. Vaikuttaisi siltä, että tuohon ryhmään tiivistyy Perussuomalaisten hyvät puolet, ilman rasistista öyhötystä. Tämä tietysti täysin subjektiivinen mielipiteeni.

Jos (ja kun) tästä sukeutuu kokonaan uusi puolue, niin tulen kyllä lukemaan heidän linjauksensa tarkkaan. Keskusta on oikein hyvä yleispuolue, mutta Uusi Vaihtoehto saattaisi olla arvomaailmaltaan minua vieläkin lähempänä. Olen nimittäin perinjuurin huolestunut globalisaation lieveilmiöistä, enkä pidä EU:ta pitkällä aikavälillä toimivana instituutiona. Halla-aholaisten radikaaleihin ajatuksiin en kuitenkaan pysty samaistumaan, josta syystä entinen Perussuomalaiset ei minun puolueeni ollut. Aika näyttää, mutta uusi Uusi Vaihtoehto tuntuu todelliselta vaihtoehdolta.  

Kuva: aamulehti.fi

Nuiva vallanvaihdos

Perussuomalaiset on tänään aivan eri puolue kuin toissapäivänä. Uuteen puheenjohtajistoon kuuluvat Jussi Halla-aho, Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola. Kaikki heistä kuuluvat puolueen ”nuivaan” maahanmuuttokriittiseen siipeen, Halla-aho tietysti keulakuvanaan. Perussuomalaiset liittyivät Euroopan oikeistopopulististen puolueiden valtavirtaan. "Nuiva" siipi otti totaalisen vallan itselleen yhdessä yössä. Timo Soinin johdolla puolueen linja ei ollut näin helposti määriteltävissä. 

Hallitusyhteistyön jatkon mahdollisuudesta tiedetään lisää huomenna, kun Halla-aho tapaa pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon. Keskustan ja Kokoomuksen riveissä ollaan kovin jakautuneita – osa ei voi kuvitellakaan yhteistyötä Halla-ahon kanssa. Toiset taasen olisivat siihen valmiita, jos Perussuomalaiset vain sitoutuvat aiemmin sovittuun hallitusohjelmaan. Myös politiikan kommentaattorit ovat kovasti jakautuneet. Ilta-Sanomien pitkäaikainen politiikantoimittaja Timo Haapala kehotti Juha Sipilää hajottamaan hallituksensa välittömästi. Politiikan tutkija Markku Jokisipilä puolestaan arvioi, ettei Halla-ahon valinta tuota juurikaan ongelmia. Melkoisessa pattitilanteessa siis ollaan, ja mielipiteitä on suuntaan ja toiseen.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtajisto on monelle ”worst case scenario.” Samaan hengenvetoon on todettava, että heidät valittiin täysin demokraattisesti, ja sitä päätöstä tulee kunnioittaa. Punnittavana on monta asiaa. Hallitusohjelmaan sitoutuminen on Sipilän ja Orpon kynnyskysymys. Mikäli hallituksen kokoonpano muuttuu, niin siinä tapauksessa hallitusohjelma menee joka tapauksessa uuteen tarkasteluun. Jos hallitukseen Keskustan ja Kokoomuksen kavereiksi tulevat RKP ja Kristilliset, niin heillä on hiuksenhieno yhden edustajan enemmistö. Sekään ei ole ideaalitilanne.

Oppositio nauttii, jos hallitus jatkaa nykyisellä kokoonpanolla. Li Andersson ja Ville Niinistö pääsevät sumeilematta ilakoimaan sillä, että Keskusta ja Kokoomus ovat unohtaneet yhtäläiseen ihmisarvoon perustuvan aatemaailmansa, ja antavat Halla-aholaisten pitää Suomea panttivankinaan. Ei hyvä tämäkään.

Halla-aho, Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola. Tuon nelikon menestys kertoo ennen kaikkea siitä, että Perussuomalaisten kenttä ei ole ollut tyytyväinen Soinin ajamaan linjaan. Uudelta johdolta odotetaan radikaalia suunnanmuutosta, ja sellainen on taatusti myös tulossa. Tuon asian valossa näenkin täysin mahdottomana, että Perussuomalaiset pysyvät hallituksessa kauden loppuun asti. Jos heitä ei tässä vaiheessa potkita pihalle, niin sopivan tilaisuuden tullen he itse lähtevät. Tuossa näytelmässä Halla-ahon Perussuomalaiset näyttäytyisivät omille kannattajilleen sankareina, jotka eivät suostuneet taipumaan Keskustan ja Kokoomuksen ikeen alle.

Perussuomalaisten lähtö on siis vain ajan kysymys. Siinä mielessä olisi aivan sama hajottaa hallitus jo suoralta kädeltä. Se on kuitenkin kovin epädemokraattista. Vaikuttaa siltä, että Halla-ahon Perussuomalaisille on annettava mahdollisuus, vaikka lopputulos on jo ennakolta selvä.    

Lähteet

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005249157.html

https://yle.fi/uutiset/3-9662735

Kuva: iltalehti.fi

Itsekkyyden huippu

Donald Trump toteutti vaalilupauksensa ja USA irtautuu Pariisin ilmastosopimuksesta. Kyseessä on lyhytnäköinen ja äärimmäisen itsekäs teko. Lyhyen aikavälin taloudelliset intressit laitetaan tulevien sukupolvien elinolosuhteiden edelle. Se ei ole mitään muuta kuin ryöväämistä omilta lapsilta. Tällaista edesvastuutonta toimintaa saattaisi odottaa johtavilta teollisuusyrityksiltä, joiden lähtökohtainen tehtävä on takoa rahaa. Valtion tulisi tässä yhtälössä olla nimenomaan se voima, joka pakottaa ajattelemaan asiaa myös laajemmin. Nyt asia menee aivan päinvastoin – muun muassa General Electricin toimitusjohtaja Jeff Immelt on kritisoinut Trumpin päätöstä.

Ilmastonmuutos ei ole mitään huru-ukkojen keksimää hölynpölyä, vaan raaka fakta, joka vaikuttaa meihin jokaiseen jollain tavalla. Ilmaston lämpenemisen seurauksena äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät, jäätiköt sulavat, kokonaisia eliölajeja menee sukupuuttoon, merenpinta nousee, tautien leviäminen helpottuu ja lisäksi on myös arvaamattomia seurauksia, joita tutkijat eivät ole vielä saaneet selville. Kuivuuden lisääntyessä yhä suurempi osa Afrikasta muuttuu ilmastoltaan asuinkelvottomaksi, joka johtaa yhä pahenevaan pakolaistilanteeseen. Tuollainen epävakaus luo mahdollisuuden lähinnä terroristien nousulle, jota Trump ajattelemattaan tulee päätöksellään edesauttaneeksi.

Trump potkaisi pallon omaan maaliin siinäkin mielessä, että nyt tämän globaalin ongelman ratkaisijoiden etulinjassa ovat Kiina sekä Euroopan johtavat maat Saksa ja Ranska etunenässä. Valinnallaan Trump vapaaehtoisesti asetti USA:n todella huonoon neuvotteluasemaan tulevaisuutta ajatellen. USA liittyi Syyrian, Nicaraguan ja Kosovon seuraksi joukkoon, joka ei sitoudu ilmastosopimukseen. USA:n esimerkki voi rohkaista myös muita hunsvotteja lipeämään sopimuksen ehdoista.  

Olen aiemmissa kirjoituksissani arvostellut globalisaation lievevaikutuksia. Sen vuoksi olenkin ymmärtänyt Trumpin tervettä protektionismia tiettyyn pisteeseen asti, mutta nyt mennään rajan yli. Pelissä on maapallon asuinkelpoisuus tuleville sukupolville. Tämän Trump asettaa osaltaan vaakalaudalle. Typerämpää tekoa ei tule äkkiseltään mieleen.

Lähteet

http://yle.fi/uutiset/3-9644972

http://yle.fi/uutiset/3-9645170

Kuva: forbes.com