kuva: maaseuduntulevaisuus.fi
Tänään
aamulla (5.11.2018) kirjoitin omalle facebook- seinälleni lentomatkustamisesta
ja yksityisautoilusta tarkoituksellisen provosoivaan sävyyn. Erityisesti IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate
Change) lokakuussa julkaiseman ilmastoraportin 1 jälkeen asiat ovat olleet tapetilla. En ole raporttiin sen
tarkemmin perehtynyt, mutta lopputulos on selvä – näin ei voi jatkua.
Lentokoneella
matkustaminen toiselle puolen maailmaa rannalle makaamaan on länsimaissa
katsottu ikään kuin jokamiehenoikeudeksi alkaen jo 1960- luvulta. Oli mielestäni
kohtalokas politiikkavirhe, että viimeistään 1960- luvun aikana ei määrätty
tuntuvaa lentoveroa. Jo tuolloin täytyi olla tiedossa, että lentokoneella
matkustaminen ei kovin hyvää ympäristölle tee. Vasta aivan äskettäin
lentoverosta on alettu edes keskustella, mutta edelleenkin varovaiseen sävyyn –
tokihan se hankaloittaisi elämää ja muuttaisi vapaa-ajan tottumuksia.
Poliitikon on huolehdittava siitä, että tulee valituksi myös seuraavissa
vaaleissa, joten ymmärrettävästi tällainen ikävä asia on hankala ottaa esille.
Infrastruktuuri
Toinen
ihmetyksen aiheeni koskee infrastruktuuria, joka on ilmiselvästi rakennettu
yksityisautoilijoiden ehdoilla. Kun katsoo mitä tahansa kaupunkia, niin
johtoajatuksena tuntuu olleen se, että kuluttajan on päästävä yksityisautollaan
kauppaan sisään ja vielä parempi jos ei autosta tarvitse nousta edes ylös. (esim.
drive in- pikaruokalat)
Sellainen
asia kuin infrastruktuuri siltoineen, moottoriteineen ja kauppaliikkeineen
tuntuu niin itsestäänselvältä, ettei sitä tule edes mietittyä. Tarkemmin
ajateltuna tämä ei pidä paikkaansa. Nämä kaikki ovat tietoisen politiikan ja
toiminnan tulosta. Polttomoottorilla varustettu auto vapautti ihmisen ikiaikaisesta
liikkuvuuden ongelmasta. Öljyä ajateltiin piisaavan loputtomiin ja
massatuotannon avulla autosta tuli niin edullinen, että (lähes) jokaisella oli
sellaiseen varaa. Jo usean vuosikymmenen ajan olemme tienneet, että autoilun
tuottamat ilmansaasteet ovat kestämättömällä tasolla. Länsimaalaiset ovat
kuitenkin koukuttuneita yksityisautoilun helppouteen samalla tapaa kuin
narkomaani on opiaatteihinsa. Tiedämme kyllä, että lopettaa pitäisi, mutta....... Samalla moitimme Intian ja Kiinan kaltaisia maita heidän autoilunsa päästöistä ja haluamme
laittaa heidät maksumiehiksi- ja naisiksi. Reilua?
Ruoka
Lihansyönti
on ympäristölle haitallista, se on kiistämätöntä. Sademetsiä raivataan tälläkin
sekunnilla vain sen tähden, että saadaan tuotantoeläimille pinta-alaa, jotta S-Marketissa
lihapullapussi maksaisi jatkossakin alle euron. Pinta-alaa tarvitaan ensinnäkin
siksi, että saadaan rakennettua tarvittavat tuotantolaitokset, mutta toisaalta
myös eläinten ruokkimiseen. Yksi lehmä syö noin 20 kiloa rehua päivässä ja juo
päivän aikana jopa 200 litraa vettä. 2 Maatalouden
aiheuttamat ympäristöpäästöt ovat tähtitieteelliset ja sen lisäksi suurin osa
lihasta vieläpä rahdataan Suomeenkin maailman ääristä saakka. Jo pelkkä
kuljettaminen tuottaa valtavasti päästöjä.
Tähän asiaan
olen itsekin herkistynyt ja sitä miettinyt. Eläinten tappamista ja lihansyöntiä
sinällään pidän luonnollisena asiana, enkä ole lihansyönnistä kokonaan
luopumassa. Tuotantomaatalous (factory
farming) on kuitenkin sellainen asia, jota pidän kestämättömänä. Näin ollen
etenkin ulkomaalaisen lihan syöntiä pidän kyllä eettisesti arveluttavana ja
olen sitä koittanut vähentää. Eat what
you kill on mielestäni hyvä ohjenuora. Tosin näin urbaanissa elinympäristössä
sen voisi ehkä muuttaa muotoon eat what
you could kill. Pystyisinkö tappamaan lohen? Kyllä. Pystyisinkö tappamaan
kanan? Ehkä. Pystyisinkö tappamaan sian? En varmasti. Tätä ajatusta seuraten
olisikin syytä pohtia omaa sianlihan syöntiä. Vaan myönnetään nyt se, että
humalapäissään Mc´Donaldsissa asioidessa ei paljoa tule tuollaisia asioita
pohdiskeltua. Budjetilla elettäessä tämä on muutenkin vaikeaa, sillä
järjestelmä on siten rakennettu, että Brasiliassa tuotettu liha on kuluttajalle
halvempaa kuin Ilomantsissa tuotettu. Hullua, eikö?
Mikä neuvoksi?
Jos 500
sadan vuoden päästä vielä on ”historiankirjoja” niin 1900- luvun / 2000- luvun
alun ihmistä ei niissä kyllä muistella minään erityisen sivistyneenä olentona.
Päinvastoin. Me olemme fossiilisten polttoaineiden ihminen, joka onnistui 150
vuodessa tuhoamaan elinympäristönsä. Suurimmaksi osaksi mukavuudenhalun ja
helppouden tähden.
Yksilöinä
ihmiset voivat tarkastaa valintojaan: siirtyä käyttämään enemmän julkisia
liikennevälineitä, jättää lomalennot väliin ja syödä vähemmän ulkomailla
tuotettua lihaa. Kaikilla näillä asioilla on merkitystä, mutta ovat siltikin
näpertelyä. Tarvitaan lakeja, sääntöjä, rajoitteita, aktiivisia toimia. Tämä
vaatii käytännössä ilmastofasistisia poliittisia toimia, joka puolestaan
tarkoittaa, että länsimaalaiset joutuvat luopumaan useista itsestäänselvyyksinä
pitämistään arjen asioista. Jatkossa ei ehkä enää olekaan kahtakymmentä
erilaista muropakettia Prisman hyllyllä valittavana. Poliitikoilta on
löydyttävä selkärankaa kertoa epämiellyttävä totuus eikä huolehtia ainoastaan
uudelleenvalinnastaan jatkokaudelle. Teknologiauskovaiset tietysti väittävät,
että tieteen innovaatiot vielä pelastavat pälkähästä ja voidaan jatkaa kuin
ennenkin – itse en lähtisi maapallon tulevaisuutta perustamaan toiveajattelun
varaan.
Lähteet:
