perjantai 22. toukokuuta 2020

EURO: Presidentin neuvot maistuvat jälkiviisastelulta


Kuva: HS.fi

Se oli tiedossa. Heti kun koronakriisin akuutein vaihe on ohi, niin päästään ratkomaan seuraavaa eurokriisiä. Asian suhteen tämä on ollut merkittävä viikko. 


Maanantaina 18.5 Suomen aikaa alkuillasta Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden videoyhteyden avulla. Tämä tuli melkoisena yllätyksenä — koronakriisin alusta alkaen mahtivaltiot olivat kuuluneet eri leireihin. Ranska on ajanut suurempaa yhteisvastuutta ja solidaarisuutta mm. koronabondien muodossa ja Saksa on pääasiassa pitäytynyt tiukan talouskurin ordoliberalismissaan. 


Pääasiassa. Koronakriisi on nimittäin vapisuttanut Saksan talouspolitiikan opinkappaleita enemmän kuin eurokriisi koskaan teki. Schwarze null (musta nolla) heitettiin romukoppaan ja nyt liittotasavallalla on mahdollisuus laatia alijäämäinen budjetti. Saksan perustuslakiin kirjatusta velkajarrusta ollaan myös valmiita keskustelemaan ja Saksan kansallinen koronaelvytyspaketti on mittaluokaltaan valtava. Kokonaisuudessaan sen on laskettu olevan 1100 miljardia euroa, joka vastaa yli 20% bruttokansantuotteesta. Virallisesti Saksa on pysynyt tiukalla linjallaan, mutta ilmapiiri yhteisvastuun kasvattamiselle on nyt erilainen kuin eurokriisin aikana. 


Silti maanantainen Merkelin & Macronin töräytys oli yllätys. Mitään tarkkaa suunnitelmaa heillä ei luonnollisesti ollut esittää, mutta tärkein asia tuli selväksi: Saksa suhtautuu yhteisvastuulliseen velkaan entistä suopeammin ja on valmis tukemaan koronasta kärsineitä jäsenmaita suorilla avustuksilla. Ei lainoilla, vaan avustuksilla.  


Mitään ei olla siis vielä sovittu. Euroopan integraatiohistoria kuitenkin osoittaa, että Saksan & Ranskan erityissuhde on avainasemassa. Silloin kun nämä kaksi jättiläistä pääsevät jostain sopuun niin näiden askelmerkkien pohjalta myös edetään. Euroopan komission epäkiitolliseksi tehtäväksi jää muotoilla yksityiskohtainen ehdotus ja koittaa markkinoida sitä kaikille 27 jäsenmaalle. Yksimielisyys vaaditaan, joka aina mutkistaa näitä EU-umpisolmuja. 


Pidin Merkelin & Macronin maanantain ilmoitusta merkittävänä uutisena, mutta reaktiot olivat varsin vaimeita. Suomalaiset poliitikot tuntuivat karttavan aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Tiistaina eurooppaministeri Tytti Tuppurainen virkansa puolesta tviittasi Suomen suhtautuvat ehdotukseen ”avoimesti ja rakentavasti”. Mitään konkreettista keskustelua asiasta ei käyty ja harvaa edes kiinnosti. Keskiviikkoiltana Ylen A-Studiossa käytiin varsin abstraktille tasolle jäänyt jutusteluhetki aiheesta neljän puolueen kesken. 


Perjantai kuitenkin räjäytti pankin. Yllättäen presidentti Sauli Niinistö otti asiaan kantaa Kultaranta-keskusteluja edeltävässä tilaisuudessa. Yleensä monitulkintaisesti ja arvoituksellisesti puhuva presidentti ei tällä kertaa jättänyt tulkinnoille sijaa murahtaessaan, että EU:n pitäisi luopua tukipaketeista ja kunkin maan tulisi pitää huoli omasta taloudestaan. 


– Kymmenisen vuotta sitten lähdettiin aika lailla uusille teille. Minusta nyt pitäisi ottaa keskusteluun se, että palataan takaisin alkuperäiseen euroalueen sopimukseen no bail out -säännöksineen. Siinä samalla korostuisi kunkin jäsenmaan talousryhti.


Ok boomer? 


Valtiovarainministerinä Sauli Niinistö oli etunenässä ajamassa Suomea talous- ja rahaliitto EMU:n jäseneksi vuonna 1998. Asiasta ei järjestetty neuvoa-antavaa kansanäänestystä vaan eduskunta päätti siitä parlamentaarisesti. On epäuskottavaa ajatella, etteikö VVM Niinistö olisi tiennyt yhteisvaluutan tarkoittavan myös yhteisvastuuta. Vai voiko olla niin, että rahapoliittinen itsemääräämisoikeus luovutettiin EU-tasolle täysin puutteellisten tietojen pohjalta? 


En usko. Fiksuna henkilönä Niinistö varmasti tiesi vuonna 1998 yhteisvastuun kasvavan ja tietää tänä päivänä, että hänen ajatuksensa toteuttaminen tarkoittaisi yhteisvaluutan tuhoa. Euro on suunniteltu ikuiseksi ja siitä ei ole mahdollista hallitulla tavalla poistua. Niinistön isälliset neuvot maistuvat pahasti jälkiviisastelulta ja irtopisteiden keräilyltä. Kyseessä kun on yksi pääarkkitehdeistä siinä prosessissa, jossa Suomi EMU:n jäseneksi liitettiin.




Kuva: Helsingin Sanomat
https://www.hs.fi/nyt/art-2000002834889.html