Kunnallisvaalien siirto huhtikuulta kesäkuulle on eduskunnan hyväksyntää vaille päätetty juttu. Päätöksestä kerrottiin julkisuuteen tuoreeltaan lauantaina 6.3. Eduskuntapuolueista 8/9 lopulta kannatti vaalien siirtoa perussuomalaisten jäädessä yksin vastustamaan. Mieli muuttui nopeasti, sillä esimerkiksi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vakuutti vielä 24.2 antamassaan haastattelussa, että lähtökohtana on vaalien järjestäminen normaalissa aikataulussa. Lauantaina THL iski kuitenkin pöytään sellaiset tuomiopäivän rätingit, että siirtopäätös oli epidemiatilanteen vuoksi välttämätöntä tehdä.
Vaalien siirtämisen kanssa Suomi ei ole yksin. International Institute for Democracy and Electoral Assistance -järjestön keräämän datan mukaan pandemian aikana on maailmanlaajuisesti peruttu tai siirretty ainakin 75 vaalit. Toisaalta ainakin 105 vaalit on järjestetty ajallaan, mukaan lukien USA:n presidentinvaalit.
Suomi on saanut kansainvälisestikin huomiota onnistuneesta koronanhoidostaan pääministerin kansikuvia myöten. Pidän vaalien siirtämistä tämän vuoden jatkuneen koronakurimuksen pahimpana möhläyksenä.
Oikein emämöhläys se on siksi, että tähän oli vuosi aikaa varautua ja tarvittaviin toimiin ei ryhdytty ajoissa. Kun halua olisi, niin keinot löytyisi. Postiäänestys, laajennettu ennakkoäänestys ja karanteeniin määrättyjen kotiäänestys ovat kaikki käyttökelpoisia konsteja, joita on maailmalla onnistuneesti hyödynnetty.
Kansallistunnetta puhkuen mielellään uskoisi, että Suomen kaltaisessa demokraattisessa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa nyt ainakin vaalit saadaan toteutettua turvallisesti. Vaan ei.
Vaalien siirto 6 viikkoa ennen h-hetkeä näyttäytyy kaikkinensa valtavana hallinnollisena epäonnistumisena. Asian kanssa on rähmitty niin perusteellisesti, että se näyttää jo tarkoitushakuiselta kuin Janne Immosen sauvarikko konsanaan. Ei olekaan ihme, että enemmän tai vähemmän uskottavia teorioita vaalien siirron todellisista motiiveista liikkuu ympäriinsä.
Päätöksen taustalla tuskin on Rotschildin perhettä ja liskojengiä, mutta asian amatöörimäinen hoito nostattaa joukon perusteltuja kysymyksiä, joihin ei edes foliohattua tarvita. THL:n johtaja Markku Tervahaudan haastattelu Helsingin Sanomille lisäsi kierroksia huhumyllyyn. ”Tähän on vain esitetty tiettyjä mallinnuslukuja, joiden perusteella voi käydä näin tai voi olla käymättä, mutta ei tämä ole se meidän arvio. Oikeusministeri on nyt sitten poiminut itse tällaisia lukuja nähtävästi” kommentoi Tervahauta THL:n tuomiopäivän laskelmaa, jonka perusteella vaalit sitten siirrettiin. Mallinnukseen oli piirretty ekspontiaalinen käyrä, ja siinä ei oltu huomioitu ihmisten käytöksen ja rajoitustoimien merkitystä millään tavalla.
Tavallinen kaduntallaaja saattaa ajatella, että eipäs tässä nyt isoa vahinkoa ole päässyt käymään. Vaaleja siirretään pari kuukautta ja so what? Kesällä varmaan on kivempi sääkin ja kaikkea. Näin voi toki ajatella, mutta asian voi nähdä myös toisin.
Mielestäni vaalien siirto oli paha takaisku suomalaisen demokratian uskottavuudelle. Ennakoitavuus ja vakaus ovat demokraattisen peruspilareita ja vaalit ovat demokratian ilmentymä, jota on totuttu pitämään pyhänä. Vaalien siirto toteutettiin tökeröllä tavalla ja se on omiaan nakertamaan luottamusta. Kun tällainen päätös on nyt tehty, niin se madaltaa kynnystä käyttää samaa keinoa jatkossakin.
Linkkejä
Global overview ofCOVID-19: Impact on elections
