Järjestyksenvalvoja ja moraalikysymykset

 

Edeltävän kolmen viikon aikana on yksityisestä turvallisuusalasta kirjoitettu ja puhuttu enemmän kuin koskaan. Aluksi kirjoitukset olivat yksikantaisen syyllistäviä, mutta sittemmin on siirrytty myös asiallisempaan sävyyn ja keskusteltu esimerkiksi koulutuksen riittävyydestä ja uudistustarpeista. Eräs lyhyehkö artikkeli on kuitenkin jäänyt itselleni erityisesti mieleen ja se on tämä.

 

Hyvin vähän puhutaan turvallisuusalan töissä moraalista ja etiikasta. Näen sen kuitenkin varsin tärkeänä osa-alueena, koska työssä nimenomaan joudutaan puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin. Hyvillä ja tervehenkisillä arvoilla eli toisin sanoen hyvällä moraalilla varustettu järjestyksenvalvoja on valmiimpi selviytymään kaikista ongelmatilanteista paremmin kuin järjestyksenvalvoja, joka ei ole näitä kysymyksiä koskaan pohtinut.

 

Koulutuksen lisääminen on hyvä avaus ja sillä tapaa saataisi paremmin ylläpidettyä tärkeitä taitoja kuten voimankäytön tekniikoita ja hätäensiapua. Kaiken lisäkoulutuksen otan avosylin vastaan, mutta en usko minkään määrän koulutusta auttavan moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Niitä täytyy pohdiskella omatoimisesti ja sisäsyntyisesti.

 

Järjestyksenvalvoja joutuu – ja häneltä vaaditaan – nopeaa reagointia työssään. Usein tätä painetta tulee esimiesten lisäksi myös toimeksiantajan eli palkanmaksajan suunnalta. Esimerkiksi myyjä, kauppias tai kauppakeskuksen edustaja haluaa ”pois silmistään” äänekkäät teinit ja maksavan asiakkaan kivaa shoppailufiilistä latistavat laitapuolen kulkijat. Tällainen on yksi tilanne, jossa järjestyksenvalvoja voi joutua moraalipohdinnan eteen: jos oman näkemyksen mukaan teinit ja laitapuolen kulkijat eivät tee mitään väärää, mutta palkanmaksaja vaatii poistamaan heidät paikalta? Vaatii aidosti melko paljon moraalista rohkeutta todeta palkanmaksajalle, että en voi käskyä suorittaa, koska en näe mitään lakiin perustuvaa syytä näin toimia. Moraalisesti olet toiminut oikein, mutta seuraavissa työvuorolistoissa et välttämättä enää saa jatkaa kyseisessä kohteessa, koska olet saanut ongelmatekijän maineen. Oliko sen arvoista?

 

Koska järjestyksenvalvonta on työtä, jossa päätökset pitää tehdä nopeasti niin itse tilanteen aikana ei ehdi mitään epistemologisia pohdintoja ja keskusteluja käymään. Nämä pohdinnat on täytynyt tehdä etukäteen. Jos ne ovat jäänet kokonaan tekemättä, niin todennäköisyys toimia moraalisesti oikein tässä eteen tulleessa äkkitilanteessa on nähdäkseni heikompi.

 

Kenttätyön tasolle laskettuna ”moraalisesti oikein” toimiminen tarkoittaa usein kokonaiskuvan hahmottamista. Esimerkiksi ”Pentti” istuu kauppakeskuksen penkillä ja kiskoo suihinsa Koskenkorvaa. On selvää, että tämä ei käy päinsä ja ”Pentti” tulee poistaa penkiltä. Nuorena juuri aloittaneena järjestyksenvalvojana kuulin vain valvomosta käskyn, että ”Pentti” tulee poistaa paikalta ja tunnollisena työntekijänä olin valmis suorittamaan tehtävään melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Työtehtävä tuli suoritetuksi, mutta kokonaisarvio tekemättä. ”Pentti” toimii ehdottomasti väärin, mutta mittaluokka on kuitenkin aika vähäinen. Lähtökohtaisesti jotain on mennyt pieleen, jos tällaisesta lähtötilanteesta päädytään voimankäyttöön. Tilanteet ovat kuitenkin aina erilaisia ja esimerkiksi ”Pentin” taskusta löytynyt teräase ja suullinen uhkaus saattaa hetkessä muuttaa tilanteen luonteen täysin.

 

Lakitekstissä puhutaan oikeasuhtaisuudesta ja juuri tätä kysymystä pohditaan, jos jokin tapaus päätyy esimerkiksi käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Kun moraalikysymykset ovat valmiiksi pureskeltuja on paljon helpompaa toimia oikeasuhtaisesti myös äkillisessä tilanteessa, jossa stressitasot ovat erittäin korkealla. Työssä, jossa joudutaan aktiivisesti puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin olisi hyvä pureskella myös moraalikysymyksiä.

Järjestyksenvalvoja - yhteiskunnan vihollinen #1?

 

 

Huomenna aion laittaa kuvassa näkyvän paidan päälleni ja aloittaa työvuoron kauppakeskus Triplassa. Enpä tiennytkään, että näin tehdessäni olisin kutakuinkin yhteiskunnan vihollinen #1.  

Haistakaa securitas pitkä

Yritykset, joissa toimitte, kuuluvat jatkossa boikottiin. Yritys nimeltä Securitas on läpimätä paska ja naismurhaajia työllistävä yritys!

 

Vartijoilla ei ole oikeutta murhata ketään. Vielä syntymätön lapsi myös tapettiin. Kuinka teillä on noin vajakkeja ja tampioita vartijoita. Ehkä kannattaisi laittaa pillit pussiin, koskaan ette tule nauttimaan ihmisten luottamusta.

 

Toivottavasti vartijan pellet kokee saman kohtalon mutta vähä vielä hitaammin! 

 

Raukkoja, joita ei otettu poliisikouluun. Tänne tunkiolle ne, jotka ei sinne pääse. Onkohan tällä firmalla mitään pääsyvaatimuksia, kunhan vaan on lihaksia muttei mitään henkisiä valmiuksia. Kaikki käy. Häpeisitte.

 

Tuollaisia kommentteja kuulee toisinaan kohdehenkilöiden suusta, mutta tällä kertaa ne on poimittu Securitas Suomen viralliselta Facebook-sivulta. Tavalliset ihmiset omalla nimellään ovat päättäneet nähdä parhaimmaksi kirjoittaa nämä kommentit ja useassa tapauksessa toivoa vartijoille hidasta ja tuskallista kuolemaa. Voisi sanoa, että lynkkausmieliala vartijoita ja järjestyksenvalvojia kohtaan on tällä hetkellä aika vahva ja väsynyt ilmaisu "median ajojahti" tulee tilanteesta myös mieleen. Olen tietenkin asenteellinen, mutta pyrin tässä mahdollisimman analyyttisesti purkamaan muutaman asian miksi töihin meno oikeasti hieman jännittää. 

 

Avarn ja pahoinpitelyt

Tapaninpäivänä eli 26.12.2022 julkisuuteen tulleet tiedot Avarnin järjestyksenvalvojien toiminnasta muuttivat koko yksityisen turvallisuusalan todellisuuden. Lähinnä siksi, että teot ovat niin uskomattoman räikeitä ja typeriä, että niitä ei voi puolustella mitenkään. On selvää, että tämä teki valtavan mainehaitan koko alalle ja ikävällä tavalla todisti monia stereotypioita todeksi. Mitään selittelyn varaa ei jää ja toivottavasti syylliset saadaan vastuuseen eikä heillä ole mitään asiaa turvallisuusalalle. Omassa tuttavapiirissäni en ole kuullut kenenkään puolustelevan tekoja vaan ne on ykskantaan tuomittu ja pidetty hyvänä, että tällaiset ylilyönnit tulevat julki. Olen tästä aiheesta myös tehnyt jo aiemmin blogikirjoituksen. 

 

Iso Omena ja menehtynyt nainen 

Lauantaina 7.1.2023 naishenkilö menehtyi kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa. Ennen kuolemaansa hän oli ollut jonkinlaisen järjestyksenvalvojien toimenpiteen kohteena ja asetettu käsirautoihin. Nainen oli lakannut hengittämästä ja elvytyksestä huolimatta menehtynyt. Poliisi tutkii asiaa kuolemantuottamuksena. 

Tuossa on faktat, jotka asiasta tiedetään. Silti narratiivi mediassa on tullut selväksi. Neljä tai viisi järjestyksenvalvojaa kuristivat naisen hengiltä ja tappoivat siihen paikkaan. 

Tällaiseen johtopäätökseen on tultu, vaikka aika tärkeitä on kysymyksiä on vastaamatta: 

- mikä edelsi tilannetta? 

- miksi järjestyksenvalvojat oli pyydetty paikalle? 

- miksi naista oli pyydetty poistumaan? oliko kyseessä kiinniotto vai poisto-tilanne? 

- tekikö nainen vastarintaa, ja jos teki, niin oliko se aktiivista vai passiivista?

 - käyttivätkö järjestyksenvalvojat opetettuja voimankäyttötekniikoita?

 - oliko voimankäyttö tilanteen kokonaisarvio tehden oikeasuhtaista? 

- estettinkö naisen hapen saanti istumalla hänen päällään? 

- oliko naisella perussairauksia? 

- oliko kyseessä sairauskohtaus, joka olisi lauennut joka tapauksessa?

 - oliko naisella veressään esim. huumausaineita, jotka myötävaikuttivat kuolemaan?

 - tarkkailivatko järjestyksenvalvojat naisen vointia riittävällä tarkkuudella? 

aloitettiinko elvytys ajoissa vai liian myöhään? 

Tapausta tutkitaan kuolemantuottamuksena, joten iso kysymys on, että myötävaikuttiko järjestyksenvalvojien toiminta naisen kuolemaan? Tätä poliisi tutkii ja ajallaan asiaan saadaan lisäselvyyttä. Monella tapaa asia on kuitenkin jo käsitelty ja tuomiot selkeästi jaettu. Sen voi lukea vaikka Securitaksen FB-sivun kommenteista tai mistä tahansa sosiaalisen median lähteestä. 

Maalittaminen, häirintä, satunnainen kostoisku?

Yksityinen turvallisuusala on nyt ennenkokemattoman suurennuslasin alla. Ruohonjuuritasolla se tarkoittaa sitä, että kansalaiset ovat hyvin valppaita puuttumaan jokaiseen järjestyksenvalvojan toimenpiteeseen. Kuvaaminen ja sivustahuutelu on ollut arkipäivää niin kauan kuin muistan, mutta pahimmassa tapauksessa tilanne voi äityä siitä vielä paljon pahemmaksi. Ilmapiiri on sakeana vartijavihaa, joten on aivan mahdollista, että masinoidaan tahallaan tilanteita, joissa järjestyksenvalvoja pakotetaan väkivaltatilanteeseen, jotta saataisiin lisää vettä myllyyn. Sosiaalisessa mediassa maalittaminen on jo tapahtunut ja ruohonjuuritasolla aivan arkipäiväisiä järjestyksenpidollisia toimenpiteitä häiritään niihin sekaantumalla. Aika moni näyttää toivovan vartijoille ja järkkäreille kuolemaa, joten ei ole mitenkään poissuljettua, että joku mieleltään häiriintynyt lähtisi toteuttamaan tätä fantasiaa esimerkiksi puukon kanssa. Varuillaan saa olla aina, mutta aivan erityisesti näinä tulevina viikkoina. 

 

Kollektiivinen vastuu?

Sotaan liittyvissä asioissa allekirjoitan kollektiivisen vastuun periaatteen. Valtion päämiehet aloittavat sodat ja viime kädessä kansa on vastuussa siitä, kenen he antavat olla valtion päämiehenä. Saksalaiset sukupolvet ovat kantaneet kollektiivista vastuuta Hitlerin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja näin sietääkin olla. Tämän pitkän ja kivuliaan prosessin myötä saksalaisten itseymmärrys on noussut aivan uudelle tasolle ja vastaavaan totalitarismin ansaan lankeaminen on tulevaisuudessa epätodennäköisempää.

 

Kollektiivista vastuuttamista ei kuitenkaan pitäisi harjoittaa sotatilan ja ihmisyyteen kohdistuvien rikosten ulkopuolella. Joulukuussa psykiatrimies murhasi raa'asti vaimonsa, mutta en ole havainnut kollektiivista hyökkäystä psykiatrien ammattikuntaa kohtaan. Eikä sellaista pidä tullakaan. Murhamies oli ensisijassa häiriintynyt yksilö, joka päätyi kammottavaan tekoon, eikä hänen ammatillaan tai työnantajallaan ole asian kanssa tekemistä. 

 

Nyt - ehkäpä vahvemmin kuin missään muussa muistamassani tapauksessa - on vartijat ja järjestyksenvalvojat asetettu kollektiiviseen vastuuseen. Syytön, kunnes toisin todistetaan ei enää pidä paikkaansa, vaan pelkkä toimiasun pukeminen tekee jo automaattisesti osalliseksi tähän pirulliseen naisia murhaavaan väkivaltakoneistoon. Toivottavasti mahdollisimman moni kuitenkin osaisi katsoa netin masinoitujen vihakampanjoiden taakse. 

 

 

Loppusanat

Mielestäni järjestyksenvalvojan työ vilkkaassa kauppakeskuksessa on aivan kunnioitettavaa työtä ja paljon vaativampaa kuin yleisesti kuvitellaan. Esimerkiksi erilaisia teknisiä välineitä ja raportointijärjestelmiä pitää osata käyttää sujuvasti, nopeasti ja monesti kovan paineen alla (poikkeustilanteet, kuten palohälytykset jne). Kentällä ongelmatilanteet selviävät yleensä puhumalla, mutta voimakeinoja joutuu valitettavasti välillä käyttämään. Omassa työssäni olen pitänyt ohjenuorana sitä, että kaiken tekemäni tulee tarvittaessa kestää päivänvaloa myös käräjäoikeudessa. Pitämällä tuon mielessä kaiken aikaa pystyy kiihtyneessäkin väkivaltatilanteessa säätelemään käyttäytymistään. 

Puolustuspuheenvuoro tästä tuli ja se oli myös häpeilemätön tarkoitukseni. Avainsana on kriittinen medialukutaito, yksi nykyajan tärkeimmistä taidoista. Vartijat ja järjestyksenvalvojat tekevät pienellä palkalla arvokasta ja vaativaa työtä, jossa on alati läsnä kohonnut väkivallan uhka. Kollektiiviseen vastuuseen muutaman yksilön tekemistä vääryyksistä heitä ei tule asettaa.