Kyllähän sitä miettii...

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka 340 miljoonan henkilön kansasta ei löydy yhtään pätevämpiä presidenttiehdokkaita.

 

Kyllähän sitä mietti, kuinka helposti ja ilman mitään merkittävää vastarintaa Donald Trump kaappasi republikaanipuolueen itselleen.

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka demokraatit eivät saa rivejään kasaan ja luotua yhtenäistä vastarintaa Trumpin autoritarismia vastaan. 

 

Kyllähän sitä miettii, miksi pimeää kolminaisuutta edustavat (narsismi, psykopatia, macchiavellismi) henkilöt nousevat kerta toisensa jälkeen poliittisen vallan huipulle. 

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka totuudella ja faktoilla ei ole enää mitään painoarvoa. On siirrytty relativismin aikaan, jossa jokaisella on oma totuutensa. 

 

Kyllähän sitä miettii, missä todellisuudessa elämme, kun huumeriippuvaiselle monimiljardöörille luovutetaan valtavat määrät poliittista valtaa. 

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka Trump voi muuttaa USA:n ulkopolitiikan pitkää linjaa ja liittoutua Venäjän kanssa. Täten muuttaa kylmän sodan alkuhetkinä 1950-luvulla melko vankkumattomana jatkuneen linjan.

 

Kyllähän sitä miettii, eikö keskivertoamerikkalaisen oikeudentuntoa kalva liittoutuminen vanhan perivihollisen ja sodan aloittaneen roistovaltion kanssa liittoutuminen. 

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka voi mennä läpi, että puolustussotaa käyvää valtiota kiristetään mafiatyylisiin mineraalidiileihin. 

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka Euroopassa sijaitsevan Ukrainan kohtalosta voidaan keskustella kuulematta Ukrainan tai Euroopan mielipidettä.

 

Kyllähän sitä miettii, kuinka kauan USA:n demokraattinen järjestelmä kestää vallankaappausyrityksen puristuksessa. Capitol Hillin happotestistä (2021) se selvisi, mutta selviääkö enää seuraavista…

 

Kyllähän sitä miettii, miten länsiliittouma voi jatkossa kestää, kun Trump etsii vihollisia sen sisältä väheksymällä EU:ta ja vaatimalla Grönlantia itselleen.

 

Kyllähän sitä miettii, oliko suurella vaivalla ja fanfaarein tapahtunut NATO:on liittyminen sittenkin turhaa, jos NATO:n johtajavaltio ajattelee puhtaasti vain omaa etuaan.

 

Kyllähän sitä miettii, mikä on Suomen kaltaisten pienten valtioiden kohtalo, kun maailmanpolitiikka pelkistyy muutaman valtavan toimijan suurvaltapeliksi.

 

Kyllähän sitä historiansa lukeneena miettii, että yhtäläisyysmerkit 1930-luvun Eurooppaan ovat näkyvissä. 

 

Kyllähän sitä miettii, ketkä olivat ne ihmiset, jotka Trumpin valtaan äänestivät ja millä motiiveilla. 

 

Kyllähän sitä miettii, miksi Yhdysvalloissa ihmiset eivät ole sankoin joukoin kadulla protestoimassa tätä turmion tiellä etenemistä.

 

Kyllähän sitä miettii, milloin käy kutsu rintamalle.

 

Pojat löysivät Jumalan; osa tytöistä tulee perässä

 

Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet!

Näin pauhasi moraalifilosofi Friedrich Nietzsche jo 1880-luvulla ja reilu sata vuotta myöhemmin omana elinaikanani Jumala on todellakin ollut kuollut. Varttuessani täysin sekulaarisessa ympäristössä opin, että Jumala, Jeesus ja uskonnollisuus kaikissa muodoissaan kuului siihen historian romukoppaan, josta ei ollut mitään hyötyä tosielämässä. Päinvastoin kaikkeen uskonnollisuuteen oli syytä suhtautua suurella varauksella. Jos joku antoi ilmi olevansa uskonnollinen, niin etäisyyttä kuului ottaa — saattoihan tällaiseen ihmiseen kosketuksissa oleminen tartuttaa hihhuliuden myös itseensä. 

 

Kelatessani ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin omiin nuoruusvuosiini ei uskonnollisuudella ollut mitään sijaa. Sitä ei mietitty, siitä ei puhuttu ja rippikouluun tai joulukirkkoon osallistuttiin pelkästään tavan vuoksi. Tuskin kukaan ikäluokasta uskoi Jumalaan, ja jos uskoikin, niin ei uskaltanut sitä ääneen sanoa, koska se oli niin noloa. Toki silloinkin tiedettiin, että jossain laitamilla liikkui uskonnollista väkeä, mutta nämä olivat juuri niitä hihhuleita, joiden kanssa ei ollut suotavaa olla tekemisissä. Uskonto ei ollut mitään vakavasti otettavaa. Se oli vitsi, jonka kustannuksella saattoi joskus saada halvat naurut, mutta oikein muuta käyttöarvoa sillä ei ollut. Tämä oli asenne niissä poikaporukoissa, joissa itse pyörin teinivuosinani. 

 

2020-luvun puolella Atlantin toiselta puolen alkoi kuulua kummia — yhä useammin eri lähteistä kävi ilmi, että pojat ja nuoret miehet ovat omia vanhempiaan uskonnollisempia. Aluksi ajattelin tämän olevan vain yksi rönsy Yhdysvaltojen kulttuurisodissa, joissa liberaalit ja konservatiivit ovat pelkän periaatteen vuoksi toistensa kurkuissa kiinni. Aluksi en antanut asialle paljoakaan painoarvoa, mutta trendi on jatkunut nyt vuosia ja levinnyt myös vanhalle mantereelle ja koto-Suomeen saakka. Tällä päivämäärällä 13.2.2025 Itä-Suomen yliopisto tiedottaa pitkittäistutkimuksesta, joka osoittaa poikien uskon edelleen vahvistuneen ja aiemmasta poiketen sama ilmiö on nyt nähtävissä myös tyttöjen osalta. 

 

Nuorten uskonnollisuuden nousulle on mahdotonta antaa yksittäistä kaikenkattavaa selitystä. Oletan kuitenkin ilmiön liittyvän ennen kaikkea kahteen asiaan: 1.) uskonnosta on tullut vastakulttuuria ja 2.) selkeyden kaipuuseen. 

 

Jo useamman sukupolven ajan uskonnollisuus on ollut vähenemään päin. Vaikuttaa siltä, että kehityksessä on saavutettu eräänlainen saturaatiopiste. Nuoren kehitykseen olennaisena osana kuuluu omien rajojen testaaminen ja kapinointi omia vanhempia ja heidän maailmankatsomustaan vastaan. Pitkälle viety uuskonservatiivisuus (jonka olennainen osa uskonto on) voi olla nykyhetkessä keino härnätä vanhempia, jotka keskimäärin eivät ole uskonnollisia ja mahdollisesti edustavat myös muutoin erittäin liberaalia arvomaailmaa. 

 

Toinen selitys pureutuu syvemmälle ihmisen psyykeen. Elämme ennennäkemättömän monimutkaisessa maailmassa, jossa vaihtoehtojen määrä näyttäytyy loputtomana. Elämä on hektistä ja päivämme täynnä erilaisia keskeytyksiä, joiden tarkoituksena on repiä huomioitamme samanaikaisesti sataan eri suuntaan. Ihmisen aivot eivät ole tottuneet tällaiseen määrään ärsykkeitä. Uskonto, Jumala ja Jeesus voi tarjota kiinnikekohdan, majakan, jota kohti vakaasti suunnistaa. Ehkäpä juuri siinä onkin uskonnon suurin arvo, ja ehkäpä nuori sukupolvi on tämän uudelleen oivaltanut.

 

 

Päiväkirja - valitut palat

Marraskuu 2024 — Tammikuu 2025

Aloin aktiivisesti pitämään päiväkirjaa marraskuun yhdeksäntenä päivänä viime vuonna. Olen päättänyt julkaista näistä raapustuksista muutamia valittuja paloja noin kolmen kuukauden välein.

 

La 9.11.24

Aloin pitämään päiväkirjaa muistaakseni vuoden 2015 alussa. Selvisin ehkä kuusi viikkoa. Otin liikaa paineita, että joka päivä täytyisi kirjoittaa jotakin. Päiviä, viikkoja jäi väliin ja luovutin. En löytänyt näitä muistiinpanoja enää mistään, lienevät tuhoutuneet entisen tietokoneen kovalevyn mukana. Nyt olen päättänyt aloittaa uudestaan, paineita ottamatta, tunteita purkaakseni, kun siltä tuntuu.

Su 10.11.24

Päiväkirjan arvo tulee esiin vasta ajan myötä. Mitä vanhempia merkintöjä, sitä arvokkaammiksi ne tulevat. Jos jaksan tätä ylläpitää, saatan valittuja paloja joskus julkaista. Kunhan on kulunut tarpeeksi aikaa.

Pe 15/11/24

J:n vuoro loppui eilen kello 16. Hän poistui paikalta kello 19:15. Jonkinlaiseen mielenterveyslaitokseen hänet pitäisi laittaa. Mies omistautuu työlleen sataprosenttisesti ja alan epäillä onko hänellä mitään muuta elämää ollenkaan.

Ma 18/11/24

Monta yksinäistä tuntia kentällä kiertämässä ja askeleita tuli jo pelkästään kierrosten vuoksi. Molempina päivinä lähes 18 000 eli yli 12 kilometriä. Ellalle kerroin sunnuntaina, että juuri tuolloin kadutti vaihto Triplasta pois. Ehti juurtua kuitenkin työyhteisöön ja oli samanhenkistä porukkaa duunissa. Vahva tunne, että en nykyisellään pääse työskentelemään vahvuuksieni kautta ja työyhteisöön vaikea sopeutua jo ikäeronkin vuoksi. Eilen vuoron jälkeen olin taas aivan jumissa ja fyysisesti loppu, mutta hyvät yöunet auttoivat ja nyt olo ihan ok. Tällä viikolla töitä vain kaksi päivää: ke ja to pitkät vuorot.

Su 24/11/24

Ruokakaupassa ravaaminen joka halvatun päivä rasittaa. Tänäänkin piti käydä, perjantaina myös isot ostokset. Tilasin nyt keskiviikoksi Prismasta pitkälti yli kahdellasadalla eurolla ruokaa niin ehkä hetkeksi loppuu tämä pelleily.

Ke 27/11/24

Alaselkä vaivaa taas. Eilen oli niin kipeä, että vakavissani harkitsin töihin menemistä. Menin kuitenkin, koska se vertyy kävellessä ja muuten liikkuessa. Jos istuu enemmän kuin puoli tuntia paikoillaan, niin liikkeelle pääsy on vaikeaa. Olen nyt pari päivää syönyt Sirdaludia, lihasrelaksanttia, jota on vielä edellisestä reseptistä jäänyt yli. Vaiva on sikäli itseaiheutettu, että se muistuttaa itsestään, kun on useamman viikon laiminlyönyt liikuntaa.

Ma 2/12/24

Pitkä viikonloppu töissä. Alkaa selkeytyä kristallinkirkkaasti missä ongelmat piilevät. Lohduttavaa oli huomata, että ongelma ei ehkä sittenkään ole minussa ja minun osaamisessa, vaan kohteen kaoottisuudessa. Sähköposti tulvii toinen toistaan monimutkaisempia pyyntöjä, jotka vaativat pitkää selvittelyä ja juoksevien asioiden hoito vie kaiken työajan. J:stä myös huomaa, että työtaakka on tällä hetkellä liian kova.

Ke 4/12/24

Tänään suren hyvinvointivaltion kuolemaa. Uutisista luin, että Kelaa kohtaavat suurimmat leikkaukset vuosikymmeniin. Sattumoisin tunnen kyseisen laitoksen toimintaa ja siellä työskennellessäni oltiin jo valmiiksi tiukoilla. Kahvitauon eväätkin vietiin säästösyistä pois aikanani siellä. Ratkaisumäärät olivat jo tuolloin ainoa asia, joka merkitsi. Kaikki puhe yksilöllisestä palvelusta ja asiakaslähtöisyydestä on hevonpaskaa. Halutaan paljon päätöksiä liukuhihnalta ja toivotaan, että suurin osa on edes sinne päin, se on tahtotila. En voi edes kuvitella painetta nykyhetkenä kun työttömyyden ja mt-ongelmien lisääntyessä myös Kela kuormittuu yhä enemmän.

Ma 16/12/24

Uutisia viikonlopulta: Krista Kiuru oli joutunut pahoinpitelyn uhriksi perjantai-iltapäivänä Helsingissä. Poliisi on tutkinut asian ja siihen ei kuulemma liity poliittista motiivia. Joku känninen urpo vaan oli randomilla hutkaissut Kiurua. Tämä koko tapahtumaketju tuntuu niin uskomattomalta, että sen täytyy olla totta.

Su 22/12/24

Tänään oli se päivä, kun avattiin joululahjat. Ellalta sain Hannu Sokalan kirjan Raha ei ole sitä mitä luulet ja kimpassa ostetun upean Tommy Hilfigerin kellon. Sitä pidän kuin kalleinta aarrettani. Valtimon paketista paljastui suklaata, villasukat, kahvimuki, Ilkka Remeksen kirja ja presidentti-kahvia. Kaikkeen tähän olen erittäin tyytyväinen.

Ke 25/12/24

Tutti, eli Nicoretten suusumute loppui tänään ja olen päättänyt, että uutta en osta. Tämän päätöksen olen epäonnistuneesti tehnyt aikaisemminkin ja vuodesta 2016 olen tuota kapinetta käyttänyt. Tilanne nyt vaan on semmoinen, että tuo on ainoa asia, josta pystyn enää merkittävästi säästämään. Useamman satasen kuussa. Kerta kaikkiaan mistään muusta en pysty tinkimään samanlaisia summia ja ne tarvitsee kipeästi häitä varten.

Ma 30/12/24

Vieroitusoireista: en pysty keskittymään, suun kuivuminen, ärtyneisyys, tikkuileva polte käsivarsissa, aivosumu, huimaus, päänsärky, ahmin kontrolloimattomasti suklaata tai muita herkkuja ja koko hela hoito. Pahin kaikista on kuitenkin se, kun nikotiinipiru yrittää nälkäisenä raapia tietään pois vankilastaan ja vaatii ruokkimaan. Nikotiinipiru asuu häkissä, joka sijaitsee rintakehän yläosassa heti ruokatorven alapuolella. Sieltä käsin se pyrkii kynsimään ja raapimaan tietään vapauteen. Nikotiinipiru on myös valehtelija, vanhan testamentin käärmeen veroinen; nikotiinipiru vääntää ja kääntää asiat ylösalaisin, neuvottelee, järkeilee ja rationalisoi. Kaiken tämän päämääränä tietenkin on vakuuttaa, että nikotiini ei ole niin paha asia ja vähän sitä kuitenkin voisi ottaa. Nikotiinipiru on epävarmuuden luoja, seireeni, joka voi ottaa minkä tahansa olomuodon vietelläkseen takaisin C10H14N2-yhdisteen pauloihin. Elämäni on kuin uusintaa uusinnan perään, niin monta kertaa tämänkin vaiheen olen käynyt läpi. Tämä on kyllä yksi parhaista ja vakavasti otettavimmista yrityksistäni. Suhde nikotiiniin on alkanut vuonna 2007, eli 17 vuotta sitten. On tietysti selvää, että näin pitkän ajan jälkeen ero ei tule olemaan helppo. Se tuntuu kuitenkin vievän aivan kaiken. Elämänilosta ja elämänhalusta alkaen.

Ti 31/12/24

197/366, siinäpä saldo tämän vuoden liikuntasuorituksille. Paperinen perhekalenteri on hyvä keksintö, kunhan siihen jaksaa läpi vuoden merkkailla asioita. Arnold Schwarzeneggerin hengessä on ollut tavoitteeni sisällyttää tunti liikuntaa joka päivään, aivan sama mikä liikuntamuoto on kyseessä.

To 2/1/25

Idiootti on nyt selätetty. 886 sivua tiukkaa tekstiä. Kysymys kuuluu: miksi Idiootin idiootti on idiootti? Siksikö, että hän kärsii epilepsiasta, jota ei tuohon aikaan 1800-luvulla tunnettu kunnolla? Ei. Myskin on liian hyvätahtoinen ja johdateltavissa, helppo petkuttaa, naisten puristuksissa ja ohjailtavissa, kiihtyy väärissä hetkissä ja antaa vaikka omaisuutensa höveliyttään pois. Ei puolusta omia mielipiteitään ja näkemyksiään ollenkaan, kunnes sitten väärällä aikaa purkaa kaiken. Hylkäsi hyvän avioliiton ja seurapiirielämän pelkän hölmöytensä tähden. Väitti rakastavansa kahta naista, joista ei sitten tainnut rakastaa kumpaakaan, ainakaan romanttisessa mielessä. Kirjasta kehkeytyi kolmiodraama, joka päättyi traagisesti. Ruhtinas Myskin ei osannut pelata niitä pelejä, joita Pietarin seurapiireissä menestyminen olisi edellyttänyt. Hyväntahtoinen hölmö ja hyödyllinen idiootti.

Ke 8/1

Tämän päivän kohokohta on, että katsomme Ellan kanssa yhdessä Raw´n Netflix-debyyttijakson, kunhan Ella tulee aamuvuorosta. On enemmän kuin onnekasta, että tulevan vaimoni kanssa voidaan harrastaa showpainin katsomista yhdessä. Ella tulee parin tunnin päästä. Sitä ennen pitää vielä kipaista kaupassa pikkuostokset tekemässä.

Su 12/1

Huomasin, että housuissani oli haarojen kohdalla melkoisen valtava reikä. Ties kuinka kauan ollut, ja kyseisiä housuja olen käyttänyt päivittäin työmatkat. Roskiin menivät. Muistaakseni ko. housut maksoivat Prismassa 20 tai 25 euroa, joten hintaansa nähden pitkään ja hyvin palvelivat. Ostettu siis joskus vuoden 2022 puolella.

Ti 14/1

Olen huomannut itsestäni sellaisen puolen, että haluan työtehtävieni olevan selkeitä ja tykkään siitä, että on selkeät ohjeet. Jossain kohtaa luulin, että nimenomaan tätä en halua, mutta todellisuudessa juuri sitä olen vailla. Sähköpostien sohlaaminen ja luoviminen epävarmuuden tilassa ei ole minua varten.

Ti 21/1

Sairauslomaa myös tuli tämä päivä, jotta selkä vertyisi työkuntoon. Eilinen oli kyllä sellainen, että enpä tiedä miten olisi tiukan paikan tullen käynyt. Lisäksi sain tulehduskipulääkettä, jota lääkäri kuvaili vahvemmaksi versioksi buranasta. Alaselkä on murheenkryyni, joka on vaivannut ainakin vuodesta 2017 alkaen. Nyt aion myös tehdä asialle jotain. Nykymenolla en varmaan viisikymppisenä pääse enää sängystä ylös selkävaivojeni takia.

Ke 22/1

Uutisia: Donald Trump astui valtaan 20. tammikuuta ja laittoi heti hulinaksi. USA irrottautui Pariisin ilmastosopimuksesta ja WHO:sta. Lisäksi tuli voimaan virallinen linjaus, että sukupuolia on kaksi. Teknologiamiljardöörit olivat näyttävästi mukana virkaanastujaisissa. Elon Musk vaikutti hörhöilevän kokaiinipäissään, tai mitä huumetta superrikkaat nykyään käyttävätkään. Hän teki käsimerkkejä, jotka olivat jotain roomalaisen tervehdyksen ja natsiheilauksen väliltä. Moni on arvellut, että kyseessä olisi taas jokin Muskin nerokas trollaus. Itse en usko. Sen sijaan luulen, että Musk on huumeriippuvainen ja niin pahasti tästä todellisuudesta irrallaan, että toimii täysin impulsiivisesti ja tiedostamatta. Suoraan sanottuna uskon, että Musk on kovaa vauhtia matkalla ennenaikaiseen hautaansa. Vauhti on niin luja ja jutut niin levottomia. Yliannostuskuolema ei yllättäisi, valitettavasti. Toisaalta ei salamurhakaan, sen verran vihattu hahmo hän tätä nykyä on.

To 30/1 

Valtimolla sataa tammikuussa vettä. Ehtaa vettä ja lämpötila plussalla useamman asteen. Erikoiseksi on mennyt.