Oi Suomi on!

Ikinä en muuttaisi tästä maasta pois. Kestän kaikki haittapuolet. Pakkasen, räntäsateet, pimeyden, kehnon jalkapallomenestyksen, korkean veroasteen. Miksi? Koska tämä hassu maa on minun koti, nyt ja aina. Raukat vain menkööt merten taa!

Lyhyen elämäni aikani olen kerennyt asumaan Suomessa monella eri paikkakunnalla. Valtimolla, Järvenpäässä, Espoossa, Joensuussa, hetken aikaa Virroilla ja asepalveluksen kävin Kajaanissa. Sukulaissuhteiden kautta myös Etelä-Pohjanmaa on tullut tutuksi. Näin ollen voisin julkeasti väittää, että minä tiedän millainen maa tämä Suomi oikein on. 

Alle 3000:n asukkaan Valtimolla elämä on hyvin erilaista kuin metropolialueella Espoossa. Siinä missä Valtimolla katuvalot sammutetaan säästösyistä kello 17, niin Espoossa riittää elämää yötä myöten. Valtimolla on mykistävän kaunis luonto, Espoossa kauppakeskukset ja kehätiet. Juuri tämä Suomen monimuotoisuus on rikkaus. Eroista huolimatta olemme yksi kansakunta, pelaamme samassa sinivalkoisessa joukkueessa. Vastakkainasetteluun ei ole varaa. 

Muistakaa kansakuntamme dramaattinen historia. Muistakaa aina mistä olette tulleet, vaikka elämä olisi heittänyt toiselle puolen maapalloa. Näillä sanoilla oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille. 

Ihan lopuksi vähemmän korkeakulttuurinen värssy ;) 

 

Oi Suomi on!

Oi Suomi on! 

Oi Suomi on niiin iiiii-haaaa-na. 

On meillä sauna, viina & kirves, 

Oi Suomi on niiiin iiiii-haaa-na! 

Fennovoima epäilyttää

En antaisi Fennovoiman ydinvoimalalle rakennuslupaa. Eilen Fennovoiman kilpailija Fortum kertoi, että voi lähteä enimmillään 15% omistusosuudella mukaan osana monimutkaista yritysjärjestelyä, jossa Fortum saa hallintaansa vesivoimahankkeita Venäjältä. Suomen valtio omistaa Fortumista 50,8%, joten onhan tämä ajankohta hyvin mielenkiintoinen. En kyllä halua uskoa, että valtionjohdosta olisi mitään painostusta tullut, mutta väkisinkin moinen salaliittoskenaario hiipii mieleen. 

Aiemmin tänä vuonna valtioneuvosto (pääministerin kanslia) teki periaatepäätöksen, että Fennovoiman rakennuslupaa ei myönnetä ellei kotimainen omistajuus hankkeessa ole vähintään 60%. Sittemmin elinkeinoministeri lievensi lausuntoa, että omistajuuspohjan pitää tulle EU/ETA maista. Näin ollen saksalainen tai kroatialainen omistajuus kelpaa myös. Fortumin mukaantulon myötä tämä ehto täyttyisi. 

Heinäkuussa 2010 eduskunta myönsi Fennovoiman voimalalle rakennusluvan. Sittemmin tilanne on muuttunut merkittävästi. Alun perin saksalaisen energiayhtiön E.ON:in piti olla rakentaja sekä omistajataho. Vuonna 2013 E.ON vetäytyi hankkeesta ja hätiin riensi Venäjän valtionyhtiö Rosatom. E.ON:in lähdön myötä myös monet suomalaissijoittajat ovat vetäytyneet hankkeesta ja pelkona on ollut, se että venäläisomistus muodostaa liian merkittävän osan. Rosatomin ollessa Venäjän valtion omistama yhtiö on uhkakuvana, että venäläiset pääsevät sanelemaan suomalaisten energiaratkaisuja.

Venäjä käy sotaa ja tuntuu koko ajan kehittyvän epädemokraattisempaan suuntaan. 

Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa on muuttunut vuoden 2014 aikana. Suomi on EU:n yhteisrintamassa asettanut kauppapakotteita Venäjälle. Kehitys on pelottavaa. Halutaanko todella tähän yhteistyöhön lähteä kun minkäänlaista takuuta Venäjän toimista tulevien vuosien aikana ei ole?

Sähköä on kuitenkin pakko saada. Ja mieluusti kohtuuhinnalla. Fennovoiman hankkeen on sanottu tulevan pääasiassa teollisuuden tarpeisiin ja sähkön kulutuksen tulevaa kasvua silmälläpiteän. Ydinsähkö on kohtuuhintaista ja ympäristöystävällistä verrattuna vaikkapa kivihiileen. Tämä tietenkin sillä varauksella, että kaikki menee kuten suunnitellaan. Miksi ihmeessä siis vastustaa hanketta nyt kun siihen kerran saadaan Fortumkin mukaan? Sähköähän joka tapauksessa tarvitaan ja on laskettu, että uusiutuvilla sähköntarvetta ei kyetä kokonaan tyydyttämään.

Kielteisen kantani tueksi voin esittää ainakin neljä perustetta. Ensimmäinen niistä on ilmeinen. 

1.)    Venäjä on kehittynyt huolestuttavan epädemokraattiseen suuntaan ja se käy sotaa Ukrainassa. Rosatom on Venäjän valtionyhtiö. Vasta-argumentti tähän on tietenkin se, että Venäjän kanssa tehdään jo nyt monenlaista energiayhteistyötä. Suuri osa kivihiilestä, öljystä ja kaikki maakaasu tulee Venäjältä. Kysymys kuuluukin halutaanko tätä riippuuvussuhdetta entisestään vahvistaa?

2.)    Fennovoiman päätös sitoo 60:ksi vuodeksi. Tuo on arvioitu voimalan käyttöiäksi. Tässä hetkessä päätös saattaa vaikuttaa fiksulta. Fennovoima takaa kohtuuhintaista sähköä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tuo on kuitenkin pitkä aikaperiodi. Jos (ja kun) tuon 60:n vuoden aikana keksitään parempi tapa tuottaa kohtuuhintaista sähköä niin ajetaanko ultrakallis ydinvoimala alas ennen aikojaan? Ei kuulosta kovinkaan järkevältä. 

3.)     Pakko on hyvä motivaattori. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sähköntarvetta ei kyetä tällä hetkellä tyydyttämään muulla tavoin kuin uudella ydinvoimalalla. Mutta eikö ole niin, että hätä keksii keinot? Jos Fennovoiman hanke evätään ja tehdään määrätietoinen päätös siitä, että sähköntarve korvataan uusiutuvilla niin sehän kannustaa työskentelemään entistä määrätietoisemmin. 

4.)    Suomesta vihreän talouden mallimaa. Tästä olen meuhkannut aina kun mahdollisuus on tullut. Millään valtiolla ei tunnu olevan aitoa poliittista tahtoa kunnolliseen energiakäänteeseen niin kauan kun öljy on halpaa ja ydinvoimasähköä tarjolla. Nämä asiat tulevat kuitenkin väistämättä eteen. Miksi ihmeessä Suomesta ei voitaisi tehdä edelläkävijää tässä asiassa? Laitetaan ne rahalliset panostukset jotka on nyt sidottuna Fennovoimaan mieluummin vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimukseen ja kehitykseen. Hankitaan maailman parhaat asiantuntijat tänne ja tehdään jostain Suomen yliopistosta vihreän talouden kehittämisen maailmanlaajuinen hermokeskus. Sitten jos Suomessa saadaan luotua uusi innovaatio sähköntuotantoon uusiutuvilla niin sitä on helppo täällä pilotoida. Sen jälkeen kun innovaatio on todettu toimivaksi sitä voidaan myydä maailmalle. Tuossa ei ole mitään hävittävää. Parhaassa tapauksessa Suomi on se maa, josta saadaan ratkaisu maailman energiakriisiin, joka väistämättä tulee joskus eteen. 

Vihreästä taloudesta ja uusiutuvasta energiasta puhutaan paljon. Jos Fennovoiman hanke menee läpi niin uusiutuva energia on juuri sitä. Pelkkää puhetta.

Avioliittolaki

Homolaki. Tasa-arvoinen avioliittolaki. Sukupuolineutraali avioliittolaki. Oli termi mikä tahansa niin tuo tuntuu olevan tämän viikon ainoa yhteiskunnallinen keskustelunaihe. Olen keskustapuolueen jäsen ja vaikuttaa, että tuo kysymys repii ja raastaa puoluetta sisältäpäin. Puolueen sisältä kun löytyy valtavaa hajontaa asian suhteen, mitään yhteistä linjaa on mahdoton löytää. Käsitykseni mukaan samanlaista se on myös kokoomuksen osalta. Perjantaina äänestyksessä keskusta ja kokoomus tulevat ratkaisemaan lain kohtalon. 

Ärsyttävin piirre koko vellovassa keskustelussa on näennäis suvaitsevaisuus. On selvää, että avioliittolain puolestapuhujat kokevat asian todella tärkeäksi ja ovat kiitettävästi pitäneet siitä ääntä. Samalla kun he julistautuvat suvaitsevaisuuden puolestapuhujiksi, niin tosiasiassa ovatkin kaikkea muuta niitä kohtaan, jotka lakia vastustavat. Olen lukenut kommentteja joissa avioliittolain puolustajat suorastaan hyökkäävät niiden kimppuun, jotka sitä vastaan ovat. Syyttömiä eivät ole toki avioliittolain vastustajatkaan. Oma ymmärrykseni tästä on kuitenkin se, että vastustajat ennemmin hiljenevät välttääkseen ryöpytystä. 

Yritän tässä sanoa sitä, että avioliittolain vastustaminen ei automaattisesti tee sivistymätöntä ja suvaitsematonta ihmistä. Jossain määrin avioliittolaista on tullut noiden asioiden mittari, jota sen ei mielestäni tulisi olla. 

Nyt kun olen saanut tuon sydämeltäni pois niin voisinpa kertoa mitä mieltä itse olen asiasta. Kyseessä on hirmuisen vaikea asia, jossa on monta puolta. Yhtäältä kunnioitan traditiota. Avioliitto on yksi katolisen kirkon seitsemästä sakramentista ja se on miehen sekä naisen välinen. Protestanttikristitty toki itse olen, mutta tuossa asiassa hyvin lähellä katolilaista ajattelua. Avioliitto-instituution merkityksen rapistuminen on huolettanut minua jo pidemmän aikaa. Suurin hiertävä tekijä minulle on ollut nimenomaan ”avioliitto” terminä.

Toisaalta taas vastustaminen pelkkään traditioon vedoten on vatipäistä. Mitään kehitystä ei koskaan tapahtuisi, jos traditioita ei rikottaisi. Ensimmäinen tradition rikkoja, todellinen kapinallinen kun oli Jeesus Nasaretilainen. Fariseukset vainosivat häntä tämän vuoksi.  

Koska aidosti kannatan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta niin kansanedustajana äänestäisin perjantaina lain puolesta. ”Ei se ole mitään keneltäkään pois” on moni asiasta lausunut ja samaa mieltä olen. Laki kun ei velvoita kirkkoa vihkimään homopareja, vaan jättää tämän kirkon itsensä päätettäväksi. 

Vielä yhden ehdotuksen voisin tehdä asiaan liittyvään. Itselläkin ”avioliitto” terminä on se, mikä tässä on eniten hiertänyt. Olisiko järkeä, että ”avioliitto” termi poistettaisi lakitekstistä kokonaan? Kaikkiin parisuhteisiin viitattaisiin termillä ”rekisteröity parisuhde”? Näin ollen kirkkoon kuuluvat kristityt saisivat avioliittonsa, kirkkoon kuulumattomat olisivat rekisteröidyssä parisuhteessa. Tällöin avioliitossa elävien parien lukumäärä vähenisi ja siitä tulisi entistä enemmän uskovaisten juttu. Olisiko tuo huono ajatus?