Rahaa kaikille! Perustulosta asiaa.

Yle näytti eilen (20.3) Silminnäkijä dokumentin, jonka aiheena oli perustulo. Dokumentti oli kuvattu ikuisessa henkisessä kodissani Valtimolla, joten se oli hyvin läheinen. Mutta niin oli dokumentin aihekin, perustulo. 

Käsitteellä tarkoitetaan jokaiselle kansalaiselle vastikkeetta jaettavaa kuukausittaista rahasummaa. Ilmaista rahaa. Äkkiseltään tuo sotii oikeudenmukaisuuden tajua vastaan. Eihän voi olla oikein, että toinen raataa otsa hiessä töitä, ja toinen pelaa Xboxia ja nostaa ilmaiset massit. Tuollainen järjestelmä passivoi ja suorastaan kannustaa laiskuuteen. Näin itsekin ajattelin vielä jokin aikaa sitten, mutta asioissa on yleensä monta eri puolta. 

Perustulon suurin etu olisi se, että tukibyrokratia poistuisi. Ensinnäkin yksittäiselle ihmiselle olisi äärimmäisen huojentavaa, että ei tarvitsisi sinne Kelan luukulle toimittaa miljoonaa erilaista liitettä, että saa rahat leipään. Byrokratian väheneminen näkyisi myös siellä luukun toisella puolella. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät voisivat keskittyä siihen oikeaan työhönsä – ihmisten tukemiseen ja auttamiseen – sen sijaan, että toimivat pankkiautomaatteina, kuten nykyään. Opintotuki, peruspäiväraha, vanhempainpäiväraha, työmarkkinatuki, asumislisä, koko tämä tukimuotoviidakko saisi jäädä historiaan. Toimeentulotuki olisi ainoa, joka tulisi säilyttää perustulon rinnalla. 

"Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä." Näin sanotaan Raamatussa, mutta joskus on vain niin, että sitä työtä ei parhaalla tahdollakaan löydy. Toisekseen tuossa jakeessa ei puhuta nimenomaisesti palkkatyöstä. Etenkin Valtimon kaltaisella pienellä paikkakunnalla sitä (palkka)työtä ei vaan yksinkertaisesti ole. Tuo taas pakottaa lähtemään pois kotipaikkakunnalta ja maaseutu autioituu. Perustulo saattaisi edistää sitä, että koko maa pysyisi asuttuna, joka on taas minulle keskustalaisen arvomaailman omaavana ihmisenä äärettömän tärkeää. 

Argumentteja on siis puolesta ja vastaan. Itse näen kompromissina osittaisen perustulomallin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen tosiaan saisi perustulon, mutta suuruudeltaan sen tulisi olla riittävän pieni, kokoluokkaa 400€/kk. Tuolla ei elä ihmisarvoista elämää, se on selvä. Ajatuksena ei olekaan se, että valtio syytäisi ilmaista rahaa ovista ja ikkunoista, vaan työn kannustavuuden tulee säilyä. Tuota 400€ summaa voisi sitten täydentää tekemällä tärkeää osa-aikatyötä, josta saatavalla palkalla ei muuten tulisi toimeen. Toki perustulo kuuluisi yhtä lailla myös hyvin tienaaville ihmisille, mutta verotuksen kautta sen suhteellinen hyöty jäisi pienemmäksi. ”Kannustinloukku” on tilanne, jossa työnteko ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska sosiaalituet ovat suurempia kuin työstä saatava palkka. Perustulo poistaisi tällaisen ansan. Kuten jo aiemmin sanoin, aina sitä työtä ei vaan löydy, eikä perustulo sitä ratkaisisi. Sen vuoksi toimeentulotuki viimekätisenä keinona täydentää perustuloa olisikin säilytettävä, jotta kaikilla olisi rahaa ihmisarvoiseen elämään. 

Näin ne mielipiteet muuttuu. Vielä vuosi sitten olisin varmasti vastustanut perustuloa jokaisella solullani, mutta toisaalta olenhan minä 5-vuotiaana sanonut, että en tykkää tytöistä. Mitä enemmän tätä perustuloajatusta on päässään pyöritellyt, sitä paremmalta se on alkanut kuulostaa.

-         

-  Matti

Kylän juorut

Pienen paikkakunnan tiiviissä yhteisössä asumisessa on paljon hyviä puolia. Jos jäät autolla lumihankeen jumiin, niin varmasti saat naapurilta työntöapua. Ihmisillä on tapana tervehtiä toisiaan ja jäädä juttelemaan, mikä saattaa tehdä esimerkiksi kauppareissusta suorastaan ison tapahtuman. Talkoot ovat oikeasti vaihtoehto jonkin homman tekemiselle. Tuo on välittämistä ja sellaista yhteisöllisyyttä, mikä isommista kaupungeista saattaa puuttua. 

Tuollaisessa ”kaikki tuntee kaikki” porukassa on kuitenkin kääntöpuolensa. Mille tahansa yhteisölle väistämättä muodostuu ydinporukka, joka määrittää yhteisöä. Ikään kuin toimintaa ohjaava johtokunta, epävirallisessa muodossa tietysti. Ydinporukka määrittää sosiaaliset normit ja kontrolloi niitä. Tuosta sitten muodostuu pikkuhiljaa laajalti hyväksytty käsitys millainen on oikea tapa ™ elää yhteisössä. 

Jos satut olemaan tuossa ydinporukassa mukana, niin ongelmaa ei ole. Päinvastoin, olettaisin että tuo on varsin onnellinen tilanne. Ongelma kuitenkin syntyy heti kun joku yhteisön jäsen poikkeaa normista, on siis jollain tapaa erilainen. Muodostuu puolustusreaktio, jossa erilaisuus tuomitaan normien vastaiseksi. Ja tuosta ei ole enää pitkä matka pienten paikkakuntien vitsaukseen, juoruihin.

Monesti nuo juorut ovat melko harmittomia, mutta toisinaan ne ottavat äärimmäisiä muotoja. Väitetään esimerkiksi jonkun olevan raskaana (vailla mitään totuusperää) tai väitetään jonkun jopa kuolleen. (vailla mitään totuusperää.) Moni lukija varmaan tietääkin, että tuo ei ole mitään satua, vaan ihan todellisuutta. Tuo on keino sulkea erilainen ihminen tehokkaasti ulkopuolelle. Juorujen uhri on heikossa asemassa. Vaihtoehtoina on antaa anteeksi ja pyrkiä takaisin yhteisöön tai lähteä ja luovuttaa. Monestikaan lähteminen ei ole mahdollista, joten on vaan pakko jatkaa elämäänsä leima otsassaan.

Tuossa nyt liikutaan aika teoreettisella ja abstraktilla tasolla, mutta jokainen pienellä paikkakunnalla elänyt varmasti tietää mitä ajan takaa. Erilaisuutta voi olla vaikka se, että menestyy liian hyvin koulussa tai pukeutuu ”väärällä tavalla” kauppaan mennessään tai yksin asuminen vielä 25-vuotiaana tai nopea lihominen/laihtuminen. Normeja määrittävä ydinjoukko ei sitä itse tiedosta, mutta tuossa se tulee tehneeksi karhunpalveluksen itselleen. Käännytään sisäänpäin, nurkkakuntaistutaan, häädetään kaikki erilaisuus pois ja jäädään vellomaan pysähtyneisyyden tilaan. Tuollaiseen porukkaan ei kukaan halua liittyä, ja vähitellen se kuolee pois. 

-        -  Matti

Rahauskonto

Markkinatalouden ja tarkemmin ottaen kapitalismin edut ovat kiistattomia. Kapitalismin alettua leviämään 1820-luvulla on ihmisten elintaso lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun. Kapitalismi oli merkittävin teollistumisen väline. Sodat ovat vähentyneet, mikä on luettavissa markkinatalouden saavutukseksi : mitä enemmän soditaan, sitä enemmän se tulee vaikuttamaan valtiontalouteen. Sotimisen seurauksena voi olla eristäminen vapaan globaalin markkinatalouden ulkopuolelle, mikä on valtava pelote monille nykyvaltiolle. 

Pelkkää hyvää siis? Ei aivan. Näiden kuluneen parinsadan vuoden aikana rahan valta on läpitunkenut kaikkialle yhteiskuntien rakenteisiin ja tahti on vaan kiihtymään päin. Minkä tahansa päätöksen, olkoon se sitten korkean tason poliittinen tai yrityselämän päätös, tai kansalaisen arkielämässään tekemä valinta pystyy perustelemaan rahalla. Päätökset tapahtuvat tiedostamatta ja kyseenalaistamatta. Kaikesta toiminnasta pitää saada itselle hyötyä. Miksi ei rakenneta pieniä vuokra-asuntoja, joista on useissa kasvukeskuksissa huutava pula, vaan keskitytään erityyppisen asuntorakentamiseen? Vuokra-asunnot eivät tuota samalla tavalla. Yksikään rakennusyritys ei lähde pykäämään vuokra-asuntoja ilman muhkeaa valtion tukea, koska se on tappiollista. Miksi rakennusyritys tekisi jotain, mistä se ei itse (rahallisesti) hyödy? Eihän sen tarvitsekaan, on yleisesti hyväksytty vastaus kysymykseen. 

Miten minä hyödyn tästä? Tuo on sellainen kysymys, jonka kukin joutuu itselleen esittämään tasaisin väliajoin ihan asemasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Minkä takia pitäisi tehdä yhtään mitään, jos siitä ei itse hyödy? Monien ihmisten katsannossa maksimaalinen oman hyödyn tavoittelu ei ole ahneutta, vaan pelkästään järkevä ja ”ainoa oikea” tapa toimia. 

Raha vaikuttaa kaikkeen ja kaikkialla, siitä on tullut eräänlainen uskonto. Jos ajanlaskun ensimmäisellä vuosituhannella ihmisen ei sopinut haastaa Jumalan sanaa, niin tänä päivänä ihmisen ei sovi haastaa rahan valtaa. Jos sen tekee, joutuu eristyksiin. Ikävin sivujuonne tässä kaikessa on se, että tietyssä määrin ihmisarvoa on alettu mittaamaan rahalla. Ihmisen ”suuruus” ja merkitys määräytyy sen mukaan mitä pankkitili sanoo ja kuinka paljon hän omistaa maallista omaisuutta. Osalle jopa elämänkumppanin valinta on kylmän kliininen päätös, perustuen rahan valtaan.

Rahan valtaa tai rahauskontoa ei voi murtaa, koska se on ulottanut lonkeronsa kaikkialle. Se, mitä kukin voi tehdä on tiedostaa asian. Kun sen tiedostaa, niin sen jälkeen voi tietoisesti toimia toisin ja välillä tehdä jotakin mistä ei saa itse suoranaista hyötyä, ja näin on maailmasta tehty taas hieman parempi paikka.

-         

-  Matti