Potkupallofanit vs. Kendojanarit

Eilinen jalkapallon EM-karsintaottelu Pohjois-Irlanti vs. Suomi keräsi Ylen TV2:lla kehnot katsojaluvut. Keskiarvoksi jäi 300 000 katsojaa, joka on todella vähän sunnuntai-illan ”prime timessa” valtakunnallisella kanavalla. Tällä kertaa maajoukkueesta ulos jäänyt Real Madrid Castillan hyökkääjä Eero Markkanen twiittasi uutisen kuultuaan seuraavasti: Hävetkää suomalaiset. 300k katsojaa eilen vaikka peli paljon tärkeämpi kuin esim Skoda cupin finaali. Skoda Cupilla Markkanen viittaa jääkiekon MM-kisoihin, joissa Skoda on ollut usein sponsorina. 

Markkasen typerä twiitti lähti leviämään somessa ja aiheutti nopeasti täysin perustellun vastareaktion jääkiekkofanien keskuudessa. Tänään onkin vellonnut ”somesota”, jossa vastakkain ovat elitistiset potkupallofanit ja karjalalippispäiset kendojanarit. 

Suomalaiset futisfanit ovat elitistisiä snobeja, jotka katselevat lätkäfaneja nenänvartta pitkin ja pitävät näitä jotenkin alemman luokan ihmisinä. Sivistymättöminä lampaina, jotka juoksevat menestyksen perässä mihin vaan. Futisfanit jaksavat myös alituiseen muistuttaa kuinka jalkapallo on maailman suurin ja harrastetuin laji, jossa menestyksen saavuttaminen ei ole ihan yhtä helppoa kuin jääkiekon kaltaisessa marginaalilajissa. Kuinka jääkiekko on päätöntä kohellusta, kun futiksessa pitää osata paljon muutakin. 

Lätkäfanit taas jaksavat ilkkua kuinka kotimainen jalkapallo on potkupalloa ja tosimiehet kannustaa Tapparaa ja Liverpoolia. Futisfanit nähdään ihmeellisinä snobeina ja itse laji tylsänä pallon siirtelynä, jossa ei tapahdu koskaan mitään. Tiukan paikan tullen lätkäfani kaivaa esiin katsojalukukortin ja lisää, ettei kotimaista futista katso ennen kuin Suomi menestyy. 

Nuo stereotypiat pitävät paikkaansa, valitettavasti. Viiden miljoonan ihmisen kansalla ei oikeasti olisi varaa tuollaiseen typerään hiekkalaatikkotappeluun. Kaiken lisäksi jääkiekon Liigaa ja futiksen Veikkausliigaa ei edes pelata päällekkäin kuin joitain viikkoja vuodessa. Tämä antaisi melko poikkeuksellisen mahdollisuuden penkkiurheilijalla seurata futista ja lätkää täysipäiväisesti limittäin.

Mutta kun ei. Mieluummin kaivaudutaan omiin poteroihin, joista aina välillä verbaalisesti tölväistään kaveria. On toki ihan luonnollista valita jompikumpi suosikikseen. Itsellä se on jalkapallo, mutta en halveeraa jääkiekkofaneja ”kendojanareiksi” tai miksikään muuksi. Ei se ole minulta pois, jos joku tykkää enemmän jääkiekosta tai kriketistä. Toivotan heidät tervetulleeksi futiskatsomoonkin. 

Kieltäydyn myös uskomasta sitä, että lajin suosio on suoraan verrannollinen menestykseen. Uskon suomalaisten urheilufanien olevan sen verran fiksua porukkaa. Ainakin toivon, että ihmiset voisivat arvostaa suomalaista futista, vaikka sitä arvoturnauksen lopputurnauspaikkaa ei heti tulisikaan. Ei se voi olla pelkästään siitä kiinni. 

Vastakkainasettelua tulee purkaa oli kyseessä sitten maaseutu vs. kaupunki tai lätkä vs. futis. Se tapahtuu vain ja ainoastaan asenteita muuttamalla ja asenteet muuttuu aina kaikista hitaimmin. Sen vuoksi vastuu on jokaisella lätkä- ja futisfanilla. Rakenna, älä riko. Arvosta, älä hauku. Mieti sekunti ennen kuin twiittaat toista lajia halventavan viestin. Ja näin.

Matin päiväkirja

Huonolta näyttää opiskelujen jatkon suhteen. Jo tässä vaiheessa on selvää, että syksyllä en Joensuuhun pysty palaamaan. Syy on yksiselitteisesti raha. Jo yliopistoon hakiessa kaksi vuotta sitten tiesin, että asian kanssa voi tulla ongelmia, mutta se oli vaan juttu, joka minun oli pakko tehdä: riskistä huolimatta. Muuten en olisi koskaan saanut mielenrauhaa itseltäni. Riskit sitten realisoituivat ja raha-asioiden kannalta ei tällä hetkellä enää paljoa huonommin voisi mennä. 

Täytyy tässä selvitellä onko mahdollista pitää toista perättäistä välivuotta ja silti pysyä koulun kirjoilla, koska irtisanoa en itseäni halua siltä varalta jos tapahtuukin äkkinäisiä muutoksia. Pohdin myös mahdollisuutta vaihtaa yliopistoa Helsinkiin, mutta käsitin prosessin olevan todella hankala ja monimutkainen. Uudet pääsykokeet ja kurssien hyväksiluvusta ei mitään varmuutta? Käytännössä siis pitäisi aloittaa kaikki alusta, mikä ei oikein nappaa. Jos joku tietää näistä jutuista niin saa kertoa. 

Onhan tämä tavallaan karvas pala nieltäväksi. Tykkäsin olla Joensuussa ja yhteiskuntatieteiden opiskelu oli ihan täysin ”mun juttu.” Nyt näyttää pahasti siltä, että opiskelut on opiskeltu. Sivistys on kuitenkin tärkeämpää kuin koulutus. Ja sivistää voi itseään muuallakin kuin luennolla. Itsellä on vaan suurempi vastuu kun kaikki pitää tehdä oma-aloitteisesti, ilman että kukaan potkii vauhtia ja määrää deadlinet. 

Olen Securitaksen työntekijä ja pidän itseäni ”firman miehenä” siinä mielessä, että en lähtisi vaihtamaan esimerkiksi toisen vartiointiliikkeen palvelukseen oikeastaan missään olosuhteissa. Nykyiseen asemaani olen tyytyväinen, se on mitä todennäköisemmin parempi kuin suurimmalla osalla Securitaksen yli 3200:sta työntekijästä. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin tehdä lopullinen päätös siitä, menenkö ”naimisiin” Securitaksen kanssa. Tällä hetkellä se ei vaikuta huonolta vaihtoehdolta, mutta ihan vielä en uskalla lopullista päätöstä tehdä.

Älä ole pölhö populisti

Eduskuntavaaleihin on 23 vuorokautta aikaa. Television vaalitentit ovat jo alkaneet ja tahti vaan kiihtyy loppua kohden. Sellaisen henkilön, joka ei ole päättänyt puoluettaan ja ehdokastaan kannattaa niitä ehdottomasti seurata. Asianharrastajat niitä sitten seuraavatkin jo ilman mainostustakin. 

MTV:llä ollaan jo nähty kahdeksan puoluejohtajan sekä ”kuumat nimet” tentti. Muilla kanavilla vastaavat jättitentit ovat vasta tulossa. Nämä ovat hyvää viihdettä, avainsanana viihdettä.  Puolueiden johtohahmot ovat kaikki fiksuja ihmisiä, mutta väkisinkin jättitentit menevät päällehuuteluksi. Onhan se selvää, kun olisi paljon sanottavaa, mutta aikaa kullekin puhujalle vain hyvin rajallisesti. Toimittajat myös luovat kaaosta hakemalla väkisin vastakkainasettelua ja ristiriitoja lausunnoista. Monesti vieläpä huomion varastaa joku täysin epäolennainen seikka, kuten sukkien väri tai silmälasimallit. 

Jättitentit ovat tärkeitä, koska ne tavoittavat valtavan määrän katsojia ja uskomattoman moni oikeasti perustaa äänestyspäätöksensä noiden varaan. Suosittelen kyllä lämpimästi, että ihan tuohon tapaan kukaan tämän tekstin lukija ei toimisi. Jättitenttien anti on sittenkin hyvin pinnallista ja populistista.

Yle aloitti keskiviikkona ohjelmasarjan nimeltä ”puoluepäivä.” Ideana on se, että kukin kahdeksan suurimman puolueen puheenjohtaja tulee vuorollaan tentittäväksi. Haastattelu kestää 45 minuuttia ja siinä käydään eri politiikan alueita läpi. Esimerkiksi työ, turvallisuus, tulevaisuus. Tuollaisessa formaatissa tulee oikeasti sitä asiaakin kun puheenjohtaja saa rauhassa avata omaa ja puolueensa linjaa asioihin ilman kollegoiden välihuuteluja. Noita katsomalla saa jo paljon paremman kuvan mitä puolueet ovat mistäkin mieltä. 

Jos viitseliäisyyttä riittää hiemankin, niin ehdokkaita ei ole vaikea löytää. Jokaisella on varmastikin jonkintasoinen nettisivu ja ainakin nuoremman polven ehdokkaat löytyvät pääasiassa myös sosiaalisesta mediasta. Niistä saa ihan jo kolmessa minuutissa imettyä melkoisen paljon tietoa irti. Ihan pienellä vaivannäöllä voi äänestyspäätöksensä perustaa faktojen eikä populistisen pölhöilyjen varaan.