Kop kop. Se alkaa hiljaa, kuin kuiskauksena. Kuvittele, että
joku on ovesi takana. Tiedät, että missään tapauksessa et saa avata ovea,
muuten käy kalpaten. Kop kop kop kop. Pahansuopainen vierailija alkaa
koputtamaan entistä tiiviimmin ja aggressiivisemmin. Koitat olla välittämättä,
mutta se on mahdotonta. Ring, ring, ring, ring, ring. Vierailija rämpyttää
ovikelloa herkeämättä. Et reagoi ja seuraa hetken hiljaisuus. Kunnes PAM PAM
PAM! Ovea moukaroidaan lekalla kerta toisensa jälkeen. Suljet silmäsi ja toivot
sen loppuvan. Ja niin se loppuu. Kunnes alkaa taas uudestaan ehkä tunnin tai
kolmen päästä. Kuvittele tämän kaiken tapahtuvan kehosi sisällä.
Olen ollut kohta viisi vuorokautta polttamatta ja myös ilman
mitään nikotiinikorvaustuotteita. Tuossa koitan kuvata pahinta
vieroitusoiretta. Se ei ole ihan helppoa edes pukea sanoiksi. Se on kutittava,
jopa polttava tunne, joka alkaa kurkkutorvesta ja leviää keuhkojen alueelle.
Ensiksi kuin pieni kissanpentu kutittelisi pienillä kynsillään. Sitten se söpö
kasvaakin sekunneissa leijonaksi ja kutittelu muuttuu raateluksi keuhkoissasi. Kutittaa
ja polttaa koko ylävartalon alueella. Tiedät, että annos nikotiinia muuttaa
olotilan normaaliksi, mutta sitä et voi tehdä. Täytyy vaan sinnitellä. Et voi
taas epäonnistua ja aloittaa alusta.
Tuo kyseinen vieroitusoire ei ole se kaikkein yleisin, vaikka
useat siitä kärsivätkin. Itselleni tuo on se kaikkein pahin. Ikään kuin
nikotiini koittaisi kertoa: ”tämä ei ole kivun arvoista, antaa palaa vaan” tai ”tätä
se nyt tulee olemaan, miksi et vaan polta?” Välillä nuo tuntuvat erittäin
hankalilta kysymyksiltä löytää vastauksia, vaikka vastaukset tietysti ovat
helppoja.
Myös perinteisempiä vieroitusoireita on. Nukahtaminen on
vaikeaa. Suuta kuivaa normaalia enemmän. Käsivarsia kutittaa ja polttelee,
satunnaisesti. Keskittymiskyky on heikentynyt, esimerkiksi tämä kirjoittaminen
ei suju vanhaan malliin, koska ajatus katkeilee jatkuvasti. Käsille ja suulle
pitää keksiä korvaavaa tekemistä. Helppo ratkaisu on syödä karkkia tai
vastaavaa, mikä ei sekään pidemmällä aikavälillä ole hyvä asia. Mistä taas en ole
kärsinyt on päänsäryt, pahoinvoinnit, tärinät ja vapinat. Joten ei tämä nyt
niin hirveää ole, kuin pahimmillaan voisi olla.
Kun on 8 vuotta ja 4 kuukautta imenyt sisäänsä erilaisia
addiktoivia myrkkyjä, joten ei se ihmekään kun elimistö järjestää mielenosoituksen
tämän loppuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti