perjantai 21. lokakuuta 2016

"Kurinpalautus" ei ole ratkaisu



Viime viikolla julkisuuteen levisi video raivoavasta lahtelaisesta peruskoulun opettajasta. Kahdeksannen luokan opettajan ”rääkymiskohtauksen” jälkeen on asiasta virinnyt vilkasta julkista keskustelua. Yllättävän monet aikuiset ja vanhemmat ovat asettuneet opettajan puolelle ja vaatineet ”kurinpalautusta” mahdottomille teineille. Tunnettu nettipoliisi Marko Forss kerkesi ehdottaa, että kaikki oppitunnit tallennettaisiin videokameralla työrauhan turvaamiseksi. 

Metsään mennään. Ongelma ei ratkea sillä, että opettajille palautetaan oikeus piestä lapsia karttakepillä, tai että jokaista rasahdusta valvotaan tallennenauhan kautta. Jokainen voi omilta kouluajoiltaan varmasti allekirjoittaa väitteen, että hyvällä opettajalla on auktoriteettia, myös sanomatonta auktoriteettia. Opettajan ei misään tilanteessa tulisi alentua lasten tasolle huutokilpailuun. 14-vuotiaat kahdeksasluokkalaiset nimenomaan ovat niitä – lapsia. 

Väistämättä taitavimmallekin opettajalle tulee konfliktitilanteita, jotka eivät itsekseen selviä. Vastoin yleistä mielikuvaa opettajalla on kuitenkin varsin laajat oikeudet puuttua häiriökäyttäytymiseen.  Opettajalla on lakiin kirjattuna oikeus myös voimankäyttöön, mikäli luokasta poistettava oppilas tekee vastarintaa. Viimeksi näitä on laajennettu 1.1.2014 voimaan tulleella opettajien työrauhaan liittyvällä lakipaketilla. Työkalut opettajilla on annettu, mutta kaikki eivät niitä osaa käyttää. 

Ratkaisu ei voi olla ”kurinpalautus penskoille”, vaikka se raflaavalta kuulostaakin. Kyllä sen täytyy olla opettajien pedagogisten taitojen ja konfliktinratkaisun parantaminen. Ongelmalasten tapauksissa lääkkeet ovat myös vanhoja tuttuja – viranomaisten varhainen ja ennältäehkäisevä puuttuminen ongelmiin. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta muuta ratkaisua ei ole. 




 Opettajan voimankäytöstä, finlex.fi

Häiritsevän ja turvallisuutta vaarantavan oppilaan poistaminen
Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä. Rehtorilla ja opettajalla on myös oikeus poistaa koulun alueelta oppilas, joka ei poistu saatuaan tiedon 36 §:n 3 momentissa tarkoitetusta opetuksen epäämisestä.
Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.
Rehtori ja opettaja voivat 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa toimia yhdessä tai kumpikin erikseen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.
Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.

Kuva: naurunappula.com

perjantai 7. lokakuuta 2016

Kyllä Natolle



Olen sitä mieltä, että Suomen tulisi liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, eli tuttavallisemmin Natoon. Pontimena tälle kirjoitukselle on eilen paljastuneet kahden venäläisen hävittäjän ilmatilaloukkaukset. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan kun Suomessa pidetään Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyökokousta. Ei voi olla sattumaa, että juuri sillä hetkellä kaksi hävittäjää eksyy Suomen ilmatilaan.



Mielipiteeni ei perustu pelkästään viimeisen vuorokauden tapahtumille. Neuvostoliiton hajottua Suomi on tehnyt kaiken mahdollisen poliittisen yhdentymisen lännen kanssa. Suomi on puolensa valinnut jo yli 20 vuotta sitten. Puolustusvoimat on päivittänyt kalustonsa ja koulutuksensa Nato yhteensopiviksi. On oikeastaan outoa, että Natoon ei olla vielä liitytty. Nyt alkaisi olla aika. Mieluiten yhtä aikaa Ruotsin kanssa, mutta tarvittaessa myös ilman. Puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa on hyvä suuntaus, mutta tosipaikan tullen mikään puolustusliitto länsinaapurimme kanssa ei ole riittävä. Vain ja ainoastaan täysinäinen Naton jäsenyys on aidosti turvaa tuova liittouma. 

Naton vastustajien yleisin argumentti liittyy Venäjän pelkoon. Miten he reagoisivat tärkeän naapurimaansa liittoutumiseen? On selvää, että ratkaisu suututtaisi Venäjän valtion johdon ja seurauksena voisi olla pitkän aikaa jatkuvat kalseat diplomaattiset välit, kaupparajoitteita ja muita arvaamattomia seurauksia. Mielestäni tämä on kuitenkin riski, joka tulisi ottaa. Jo nyt EU:n kautta tulleiden pakotteiden myötä välit ovat varsin viileät.

Jos Suomeen kohdistuu sotilaallista uhkaa, niin lienee kaikille selvää, että se tulee nimenomaan Venäjältä. Yhä vaan autoritaarisempaan suuntaan valunut Putinin Venäjä on käyttäytynyt viime vuosina todella aggressiivisesti ja sen tosiasiallisia tarkoitusperiä voi vain arvailla. Jotkut ovat kritisoineet kielikuvaa, jossa Naton jäsenyys rinnastetaan kotivakuutukseen. Minusta se on toimiva – vakuutus kannattaa hankkia ennen kuin talo on liekeissä. 

Ensi vuonna Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Ehkä olisi vihdoin aika poiketa Kekkosen-Paasikiven linjalta ja alkaa tehdä koviakin ulkopoliittisia päätöksiä itsenäisenä valtiona, pelkäämättä isoveljen paheksuntaa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen oli hyvin perusteltua säilyttää hyvät suhteet valtavaan naapurimaahan, etenkin kun 1990-luvulla hetken aikaa näytti siltä, että Venäjästä on kehittymässä aito demokratia. 2010-luvun suuntaus on niin huolestuttava, että mielestäni täytyy uskaltaa tehdä iso ja tärkeä päätös ja liittyä Natoon.  

Kuva: sto.nato.int

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Oikeus typeryyteen



Kuluvana vuonna on puhuttu paljon sananvapaudesta. Syvälle ihmisten tunteisiin vedonneet tapahtumat kuten Nizzan terrori-isku heinäkuussa ja Jimi Karttusen kuolema asema-aukion pahoinpitelyn jälkeen ovat kirvoittaneet kärkkäitä ja suoraan sanottuna typeriä kommentteja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomessa pitää olla oikeus typeryyteen. 



Eilen saatiin lukea, että Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajaa Sebastian Tynkkystä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ilmeisesti perusteena on erityisesti Tynkkysen heinäkuussa facebookissa julkaisema kirjoitus, joka on tulkittu kiihottamiseksi kaikkia islaminuskoisia vastaan. Samoin Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen on samanlaisen tutkinnan alla lauottuaan Nizzan terroriteon jälkeen toki typerästi ”kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terrostit ovat muslimeja.”
 
Hakkarainen ja Tynkkynen ovat siitä huonoja esimerkkejä, että he ovat merkittäviä poliittisia vaikuttajia ja sen vuoksi onkin ihan aiheellista tutkia heidän möläytyksiään suurennuslasin kanssa. Sosiaalisessa mediassa kansalaisten kielenkäyttö on vielä monin verroin kovempaa ja rajumpaa. Tähän hallitus on nyt aikonut puuttua lisäämällä nettipoliisien määrää. Tämän tarkoituksena on suitsia ”vihapuhetta." Termit ”vihapuhe” ja ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” ovat ongelmallisia niiden monitulkintaisuuden vuoksi.

Mielestäni liikutaan todella vaarallisilla vesillä, jos aletaan erittäin matalalla kynnyksellä puuttumaan kaikkiin typeriin kommenteihin, joita internetissä liikkuu. Niitähän riittää ja koska ”vihapuhetta” on niin hankala määritellä, niin käytännössä mikä hyvänsä hiemankin kontroversiaalinen kommentti voidaan sellaiseksi tulkita. Tuolloin aletaan olla aika lähellä sitä pistettä, että valtion virallisesti linjasta eriävän mielipiteen esittäminen on kiellettyä. Tuolle ilmiölle on oma terminsä ja se on ruma sellainen – totalitarismi. 

Pidän sanavapautta niin tärkeänä länsimaalaisen perusoikeutena, että siihen kajoamisen kanssa tulee olla todella tarkkana. On aivan totta, että sananvapauteen vedoten esitetään todella paljon typeriä ajatuksia ja kommentteja. Tämä on lieveilmiö, joka on kuitenkin vaan siedettävä. Laissa on säädetty pykälät sanavapauden väärinkäyttämisestä, joten ihan mitä tahansa ei voi sanoa, eikä ole koskaan voinutkaan. 7.1.2015 tehty terrorihyökkäys ranskalaisen Charlie Hedbo satiirilehden toimitukseen oli nimenomaan hyökkäys eurooppalaista sananvapautta vastaan. Ei kai tässä olla tietämättämme nöyrtymässä terroristien ukaaseihin?

Kuva: bloomberg.com