Kyllä Natolle

Olen sitä mieltä, että Suomen tulisi liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, eli tuttavallisemmin Natoon. Pontimena tälle kirjoitukselle on eilen paljastuneet kahden venäläisen hävittäjän ilmatilaloukkaukset. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan kun Suomessa pidetään Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyökokousta. Ei voi olla sattumaa, että juuri sillä hetkellä kaksi hävittäjää eksyy Suomen ilmatilaan.

Mielipiteeni ei perustu pelkästään viimeisen vuorokauden tapahtumille. Neuvostoliiton hajottua Suomi on tehnyt kaiken mahdollisen poliittisen yhdentymisen lännen kanssa. Suomi on puolensa valinnut jo yli 20 vuotta sitten. Puolustusvoimat on päivittänyt kalustonsa ja koulutuksensa Nato yhteensopiviksi. On oikeastaan outoa, että Natoon ei olla vielä liitytty. Nyt alkaisi olla aika. Mieluiten yhtä aikaa Ruotsin kanssa, mutta tarvittaessa myös ilman. Puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa on hyvä suuntaus, mutta tosipaikan tullen mikään puolustusliitto länsinaapurimme kanssa ei ole riittävä. Vain ja ainoastaan täysinäinen Naton jäsenyys on aidosti turvaa tuova liittouma. 

Naton vastustajien yleisin argumentti liittyy Venäjän pelkoon. Miten he reagoisivat tärkeän naapurimaansa liittoutumiseen? On selvää, että ratkaisu suututtaisi Venäjän valtion johdon ja seurauksena voisi olla pitkän aikaa jatkuvat kalseat diplomaattiset välit, kaupparajoitteita ja muita arvaamattomia seurauksia. Mielestäni tämä on kuitenkin riski, joka tulisi ottaa. Jo nyt EU:n kautta tulleiden pakotteiden myötä välit ovat varsin viileät.

Jos Suomeen kohdistuu sotilaallista uhkaa, niin lienee kaikille selvää, että se tulee nimenomaan Venäjältä. Yhä vaan autoritaarisempaan suuntaan valunut Putinin Venäjä on käyttäytynyt viime vuosina todella aggressiivisesti ja sen tosiasiallisia tarkoitusperiä voi vain arvailla. Jotkut ovat kritisoineet kielikuvaa, jossa Naton jäsenyys rinnastetaan kotivakuutukseen. Minusta se on toimiva – vakuutus kannattaa hankkia ennen kuin talo on liekeissä. 

Ensi vuonna Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Ehkä olisi vihdoin aika poiketa Kekkosen-Paasikiven linjalta ja alkaa tehdä koviakin ulkopoliittisia päätöksiä itsenäisenä valtiona, pelkäämättä isoveljen paheksuntaa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen oli hyvin perusteltua säilyttää hyvät suhteet valtavaan naapurimaahan, etenkin kun 1990-luvulla hetken aikaa näytti siltä, että Venäjästä on kehittymässä aito demokratia. 2010-luvun suuntaus on niin huolestuttava, että mielestäni täytyy uskaltaa tehdä iso ja tärkeä päätös ja liittyä Natoon.  

Kuva: sto.nato.int