Täytän kesällä 30 vuotta, eli olen sitä ikäluokkaa, joka on
kasvanut osana Euroopan Unionia. Kun liittymisestä päätettiin vuonna 1995 olin
8-vuotias ja euro otettiin valuuttana käyttöön 1.1.2002, jolloin olin
14-vuotias. Minun sukupolvelleni EU on ollut asia, jonka kanssa ollaan aina
eletty ja aika vähän edes kyseenalaistettu. Vastarannan kiiskit olivat yleensä
vanhoja kehityksen jarruttajia, jotka eivät nykypäivän menosta enää ihan
kartalla olleet. Kaikki on kuitenkin muuttunut 2010-luvulla.
Iso-Britannian pääministeri Theresa May kirjoitti tällä viikolla virallisen eroanemuksen
EU:sta, eli vahvisti ”Brexitin.” Vaikuttaa todellisemmalta kuin koskaan, että
EU ei sittenkään ole ikuinen, vaikka sukupolvelleni onkin markkinoitu
ainoastaan vaihtoehdottomuuden tietä. Laajempi Euroopan historian tuntemus
ainoastaan vahvistaa käsitystä nykyisen Euroopan Unionin mahdottomuudesta. Mikään
liittouma ei ole ikuinen. Jopa mahtava hansaliitto lopulta murtui 1600-luvulla,
vaikka oli hallinnut Itämeren alueen kauppaa vuosisatoja.
25.3.1957
kirjoitettiin Rooman sopimus, joka
merkitsi ETY:n, eli Euroopan
Talousyhteisön syntyä. Tuon kuuden valtion kirjoittaman sopimuksen avulla oli
tarkoitus parantaa kauppasuhteita ja sitä kautta ylläpitää rauhaa sotaisassa
Euroopassa. EU onkin pohjimmiltaan rauhan liitto, vaikka nykyisessä muodossaan
tämä alkuperäinen tehtävä onkin sumentunut.
Suomen poliittista historiaa jonkin verran lukeneena tiedän,
että erityisesti Paavo Lipposen
kahdella pääministerikaudella vuosina 1995-2003
Suomea ajettiin todella kovaa vauhtia aivan EU:n ytimeen. Neuvostoliiton romahdettua
lähdettiin kiireellä juuri vastakkaiseen suuntaan ja haluttiin tehdä selväksi
Suomen liittoutuminen lännen kanssa. EU oli se väline, jonka kautta tämä
tehtiin. Alusta alkaen Suomi onkin ollut Saksan
tunnollinen apuri ja mallioppilaan roolissaan toisinaan myös saanut kokoaan
isomman roolin. Tuolla hyvin usein perustellaan EU-jäsenyyttä. Sen kautta pieni
Suomi pääsee oikeisiin neuvottelupöytiin ja saa kokoaan isomman roolin. Mitä tuo korulause sitten käytännössä
tarkoittaa, onkin hankalemmin selitettävissä oleva asia.
EU:n kautta maksetaan maataloustuet ja EU:n rakennerahaston
varojen turvin on toteutettu monia hankkeita maakunnissa, myös kotiseudullani
Pohjois-Karjalassa. Tällaiset asiat ovat niitä, joissa näkyy oikeasti mitä
hyötyä EU:sta on. Toki, paljon matkustaville on kivaa, että ei tarvitse
valuuttaa vaihdella ja matkustusdokumentteja koko ajan kaivella. Mutta tuo on
kuitenkin aika pieni osa kansasta, jonka osuus keskusteluissa jostain syystä
aina korostuu kohtuuttomasti. Maataloustukien ja rakennerahastojen ongelmat
ovat kuitenkin poliittisesti ratkaistavissa ihan täällä kotimaassakin.
EU muistuttaa mustekalaa, johon kasvaa koko ajan uusia
lonkeroita. Pää ei enää tiedä mihin suuntaan se haluaa liikkua. Yhtäältä
halutaan sitä toisaalta, toisaalta tätä. Maaliskuun alussa EU-komissio julkaisi
listan viidestä vaihtoehdosta, mitä EU tulevaisuudessa voisi olla. Tämä, jos
mikä, on ilmiselvä osoitus, että nykyinen malli ei toimi.
Minä tiedän mihin tämä lopulta johtaa. Kuka tahansa omilla
aivoillaan ajatteleva sen tietää. Lopussa seisoo valinta – liittovaltio tai
ero. Tämän tiesi jo Santeri Alkio aikanaan puhuessaan Euroopan Yhdysvalloista.
Minä haluan säilyttää kansallisen päätösvallan, joten noista vaihtoehdoista
valintani on ero.
#fixit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti