Kuva: mydoorsign.com
Kriisialueiden tematiikkaa. Maailmassa on tällä hetkellä
lukuisia eri kriisialueita ja YK:n mukaan käynnissä on pahin humanitaarinen
kriisi sitten toisen maailmansodan. Pahin tilanne on Lähi-Idässä ja Afrikan
maissa, kuten Jemenissä, Sudanissa ja
Keniassa.
Elämme siis ennennäkemätöntä sekasorron aikaa. Kymmenet
miljoonat ihmiset kärsivät. On nälänhädästä alkaen kaikkia mahdollisia
vitsauksia. Pakolaistulvat Euroopan suuntaan ovat kestämättömiä. Ihmiskunnan
kannalta ehkäpä kaikkein tärkein kysymys onkin, kuinka nämä sodat saisi
lopetettua?
Sinällään ihan loogisesti ollaan ajateltu, että parasta
lääkettä ovat länsimaiset demokraattiset arvot. Tuota perustetta esimerkiksi Yhdysvallat käytti Barack Obaman presidenttikaudella puuttuessaan sotilaallisesti
Afrikan ja Lähi-Idän kriisipesäkkeisiin. Toki, taka-ajatuksena saattoi hyvinkin
olla öljyn, ja muiden luonnonvarojen ryövääminen sekä maiden rajojen avaaminen
amerikkalaiselle kapitalismille. Virallinen peruste kuitenkin kuului, että
puolustetaan ihmisoikeuksia raakalaismaisia diktaattoreita vastaan. Tällaisia
olivat esimerkiksi Libyan Muammar
Gaddafi ja edelleen vallankahvassa oleva Syyrian Bashar Al-Assad.
Pohjois-Korea on
nyt aktivoitunut ohjuskokeidensa kanssa, ja jonkinlainen konflikti
naapurimaiden ja maailmanpoliisi USA:n kanssa näyttää väistämättömältä. Erdoganin irvokkaan äänestyksen jälkeen
Turkki on luisumassa yhä selvemmin
kohti diktatuuria. Samaan aikaan Lähi-Idän ja Afrikan kriisit yhä vaan jatkuvat
ja syvenevät. Huonolta näyttää.
Yksi kysymys pyörii mielessäni – kannattaako näihin puuttua?
Esimerkiksi Lähi-Idässä suurvaltojen interventio on itse asiassa aiheuttanut
enemmän haittaa kuin hyötyä. USA:n miehitys loi otollisen maaperän Al-Quadalle, ISIS:ille, Al-Shabaabille
ja muille militanteille paskajärjestöille rekrytoida jäseniä ja lisätä
kannatustaan. Ja myöhemmin esimerkiksi Syyriassa USA:n aseita ja muuta
välineistöä päätyi ISIS:in käsiin. Seurauksena sodat ovat vain jatkuneet ja
raa’istunueet sekä pakolaistilanne on muuttunut aivan kestämättömäksi.
Erityisesti islaminuskoinen maailma on pullollaan
despootteja, jotka säälimättä ryöstävät ja tappavat omaa kansaansa. Tällaista
on vaikea katsoa vain sivusta, etenkin jos omalla maalla on työkalut olemassa
asiaan puuttumiseen. Voi ajatella, että on moraalitonta ja kylmää OLLA PUUTTUMATTA. Aika usein se on
kuitenkin vaihtoehdoista pienempi paha.
Sotilaallinen puuttuminen toisen itsenäisen valtion asioihin – olivat
ne sitten kuinka kammottavia hyvänsä – tuottaa liian harvoin hyvää
lopputulosta. Apua toki tulee antaa, mutta se tulee kohdistaa nimenomaan
siviilien auttamiseen tarjoamalla ruokaa, lääkkeitä, koulutusta ja muuta apua.
Hallintorakenteiden uudistaminen täytyy kuitenkin jättää kansan itsensä
tehtäväksi. Näyttää siltä, että monille valtioille diktatuuri on luontainen
tila. Jos näin on, niin millä oikeudella joku USA siihen puuttuu?