Kärnäilyä

Mikko Kärnä. Tuo nimi nostattaa tunteita varmasti jokaisen vähänkin politiikkaa seuraavan mielessä. Keskustapuolueessa on kipuiltu siitä, että näkyvyys sosiaalisessa mediassa verrattuna ”trendikkäämpiin” Kokoomukseen ja Vihreisiin on heikkoa. Noh, sitten tulivat vuoden 2015 eduskuntavaalit ja Lapista varasijalta kansanedustajaksi nousi muuan Mikko Kärnä ja kaikki muuttui.

 

Kansanedustajan tehtävä on tietenkin ensisijassa säätää lakeja, mutta myös ottaa kantaa ja toimia mielipidevaikuttajana. Kärnä on ottanut tuon jälkimmäisen tehtävän varsin tosissaan. Kun selaa Kärnän facebook-sivua edes viikon verran taaksepäin, niin hän on ottanut kantaa mm. seuraaviin asioihin – alakoululaisten tietoisuuteen ruuantuotannosta, Fatim Diarran facebook-kirjoitteluun, isäinpäivän muuttamiseen ”läheisenpäiväksi”, Katalonian itsenäisyyteen, puolueiden kannatusmittaukseen, susipoliitikkaan ja poliisiasemien verkostoon. Twitterin puolella Kärnä on vielä aktiivisempi, ja on varmasti ottanut kantaa vielä moneen muuhunkin asiaan. Kaikki tämä siis yhden viikon aikana.

Nykymaailmassa poliitikolle ei riitä tiukka asiaosaaminen. Täytyy osata myös markkinoida ja ”brändätä” itsensä, ainakin jos puhutaan valtakunnan tason poliitikosta. Sosiaalinen media on tähän se luontevin (ehkä myös ainoa?) väylä. Siinä mielessä jokaisen poliitikon kannattaisi olla aktiivinen somessa.

Kun joka halvatun rasahdukseen on pakko ottaa kantaa, niin yksittäisen kannanoton painoarvo jää vähäiseksi. Välillä Kärnä antautuu yleisen ”some-öyhäämisen” tasolle, joka taasen ei kansanedustajan statuksella toimivalle henkilölle tee laisinkaan hyvää – päinvastoin, se heikentää arvovaltaa. Ja näin Kärnälle on (valitettavasti) käynyt. Hänestä on tullut sellainen hupaisa hahmo, jonka kannanottoja ei ihan vakavalla naamalla tarvitse ottaa. Vähän kuin Paavo Väyrynen nykyään. Häntäkään ei enää ihan tosissaan nykyään oteta. Kärnä tuntuu enemmän ”somepersoonalta” kuin kansanedustajalta.

Noh, tuo nyt on ehkä turhankin ilkeästi sanottu. Kärnä on hyvä lisä Suomen poliittiselle kentälle, ja minunkin arkeni olisi tylsempää, jos en miestä somessa seuraisi. Usein hänellä on ihan fiksujakin kannanottoja, mutta ne tuppaavat hukkumaan sen kannanottovyöryn alle, jota hän sarjutulena suoltaa. Tässäkin asiassa poliitikon olisi hyvä löytää kultainen keskitie: esillä on oltava somessakin, mutta jokaiseen risahdukseen reagoiminen syö pidemmän päälle omaa arvovaltaa.   

Kuva: iltalehti.fi