Italia, Ranska & EU - eri säännöt

Eräät euromaat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

kuva: express.co.uk

 

Lokakuussa Euroopan komissio hylkäsi Italian hallituksen budjettiehdotuksen vuodelle 2019 Euroopan unionin vakaus- ja kasvusopimuksen nojalla. Komissio perustelee, että 2,4 prosentin budjettialijäämä on liian korkea, eikä Italia tee tarpeeksi vähentääkseen valtionvelkaa. 1  Italian alijäämä on alle Maastrichin sopimuksessa määritellyn 3 prosentin, mutta uusien tiukempien raamien sisään se ei mahdu. Viiden tähden liikkeen ja La Legan muodostama hallitus ei ole kuitenkaan nöyrtynyt komission kovisteluun. Sen sijaan hallitus on käynyt vastaiskuun ja sananvaihto on ollut varsin kiivastakin. 2

Strasbourgin terroristi-iskun lisäksi Ranskaa ovat viime päivinä kuohuttaneet nk. keltaliivien mielenosoitukset. Maanantaina 10.12 Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti tiedotustilaisuuden, jossa myöntyi osaan keltaliivien vaatimuksista — minimipalkkoihin tulee 100 euron korotukset ja suunnitellut veronkorotukset perutaan osittain. Näiden seurauksena myöskään Ranska ei täytä Euroopan unionin vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteita. Ranskalainen Les Echos- talouslehti on arvioinut, että budjettialijäämä kasvaisi jopa 3,5 prosenttiin, joka on huomattavasti enemmän kuin Italian alijäämä 3 Paradoksaalisen huvittavaa on tietysti se, että entinen investointipankkiiri Macron on Euroopan integraatiokehityksen ensisijainen airut ja suurin puolestapuhuja. Nyt hän on lipsumassa itse itselleen laatimistaan säännöistä. 

Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri kuvaa 11.11 julkaistussa artikkelissaan Euroopan komission toimia vähämielisen kovisteluksi. Euroopan komissio pyrkii väkisin juottamaan samaa myrkyllistä talouspolitiikkaansa, joka pitkitti ja vaikeutti vuosikymmen sitten alkanutta eurokriisiä. Italiassa vallitsee yli 30 prosentin nuorisotyöttömyys ja hallituksen elvyttävän budjetin on arvioitu piristävän talouskasvua pidemmällä aikavälillä. 4 Euroopan komissio kuitenkin itsepintaisesti säilyttää linjaansa ja vaatii Italiaa taipumaan tahtoonsa. Eurokriisin olisi luullut opettavan, että yksisilmäinen vyönkiristyspolitiikka luo vain lisää kurjuutta. Pahimpana kärsijänä toimivat tietysti köyhät ja keskiluokkaiset, erityisesti nuoret. Tämä on omiaan yhä vain kasvattamaan populististen liikkeiden kuten Viiden Tähden ja La Legan kannatusta seuraavissa vaaleissa. 

Valtiotieteen tohtori Tuomas Malisen johtama GnS-analyysi- ja ennustetoimisto pitää suurena mahdollisuutena sitä, että euroalue hajoaa viiden vuoden kuluessa siitä, kun seuraava talouskriisi alkaa. Malinen perustelee ennustetta mm. sillä, että maailmanhistoriassa on ollut noin 200 erilaista rahaliittoa, joista yksikään ei ole tähän mennessä kestänyt. Tähän asti euro on selvinnyt sillä, että se on keksinyt keinoja kiertää omia sääntöjään. Kreikan tapahtumien jälkeen poliittinen pääoma alkaa olla käytetty. 5

Mielestäni tulevien tapahtumien kulkua ei ole vaikeaa arvata. Ranskan budjettialijäämä painetaan villaisella, kun Italiaa kovistellaan loppuun saakka ja pakotetaan vyönkiristysten tielle. Euroopan Unioni ja etenkään sen talous- ja rahaliitto EMU ei ole mikään tasa-arvon tyyssija. Vahvimman oikeudella mennään. Italia on pitkän aikaa ollut takapulpetin häirikkölapsi, jota mielellään näpäytellään karttakepillä sormille. Kuinka reilu ja pitkäkestoinen tällainen järjestelmä voi olla? Olen samaa mieltä Malisen kanssa siitä, että europrojektin poliittinen pääoma alkaa olla käytetty ja kurjistuvalle kansalle on yhä vaikeampi myydä integraatiokehityksen siunauksellisuutta. Olen aiemminkin sen todennut — pitkän aikavälin vaihtoehdot ovat liittovaltio tai ero. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana.

Lähteet

1  Yle Uutiset 23.10.2018. Komissio hylkäsi Italian populistihallituksen budjettiehdotuksen – Italia ottaa liikaa velkaa ja sen menot ovat liian suuret

https://yle.fi/uutiset/3-10471554

2 Savon Sanomat 14.11.2018: Italia ei taivu EU:n tahtoon –  varapääministeri ilmoitti, ettei budjetti muutu

https://www.savonsanomat.fi/talous/Italia-ei-taivu-EUn-tahtoon-%E2%80%93%E2%80%89-varap%C3%A4%C3%A4ministeri-ilmoitti-ettei-budjetti-muutu/1283854

3 Yle Uutiset 11.12.2018: Ranskan Macron lupaa 11 miljardilla lisää palkkaa ja bonuksia kansalaisille – tekeekö Ranska "Italiat" EU:ssa?

https://yle.fi/uutiset/3-10548522

4 Taloussanomat 11.11.2018: Kommentti: Italiaa kovisteleva komissio toistaa eurokriisin virheitä

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005894289.html

5 Talouselämä 13.12.2018: Käynnistyykö Italiasta uusi eurokriisi? Italian velkoja euromaat eivät hoida kuten tekivät Kreikassa

 https://www.talouselama.fi/uutiset/kaynnistyyko-italiasta-uusi-eurokriisi-italian-velkoja-euromaat-eivat-hoida-kuten-tekivat-kreikassa/0886f726-ac8d-3d00-8bca-098f0086058a?fbclid=IwAR2zSFJngXn0sMSAiqDYKpFeAJzXxXdx91ygN0RvW0e5p6ytoZc5WWRezoQ

Kuva: express.co.uk

https://www.express.co.uk/news/world/836726/france-italy-emmanuel-macron-stx-eu-revolt

 

Katso myös: Euroopan komissio perustiedot.

https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-commission_fi

Ilmastofasismia kehiin

kuva: maaseuduntulevaisuus.fi

Tänään aamulla (5.11.2018) kirjoitin omalle facebook- seinälleni lentomatkustamisesta ja yksityisautoilusta tarkoituksellisen provosoivaan sävyyn. Erityisesti IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) lokakuussa julkaiseman ilmastoraportin 1 jälkeen asiat ovat olleet tapetilla. En ole raporttiin sen tarkemmin perehtynyt, mutta lopputulos on selvä – näin ei voi jatkua. 

Lentokoneella matkustaminen toiselle puolen maailmaa rannalle makaamaan on länsimaissa katsottu ikään kuin jokamiehenoikeudeksi alkaen jo 1960- luvulta. Oli mielestäni kohtalokas politiikkavirhe, että viimeistään 1960- luvun aikana ei määrätty tuntuvaa lentoveroa. Jo tuolloin täytyi olla tiedossa, että lentokoneella matkustaminen ei kovin hyvää ympäristölle tee. Vasta aivan äskettäin lentoverosta on alettu edes keskustella, mutta edelleenkin varovaiseen sävyyn – tokihan se hankaloittaisi elämää ja muuttaisi vapaa-ajan tottumuksia. Poliitikon on huolehdittava siitä, että tulee valituksi myös seuraavissa vaaleissa, joten ymmärrettävästi tällainen ikävä asia on hankala ottaa esille. 

Infrastruktuuri 

Toinen ihmetyksen aiheeni koskee infrastruktuuria, joka on ilmiselvästi rakennettu yksityisautoilijoiden ehdoilla. Kun katsoo mitä tahansa kaupunkia, niin johtoajatuksena tuntuu olleen se, että kuluttajan on päästävä yksityisautollaan kauppaan sisään ja vielä parempi jos ei autosta tarvitse nousta edes ylös. (esim. drive in- pikaruokalat)  

Sellainen asia kuin infrastruktuuri siltoineen, moottoriteineen ja kauppaliikkeineen tuntuu niin itsestäänselvältä, ettei sitä tule edes mietittyä. Tarkemmin ajateltuna tämä ei pidä paikkaansa. Nämä kaikki ovat tietoisen politiikan ja toiminnan tulosta. Polttomoottorilla varustettu auto vapautti ihmisen ikiaikaisesta liikkuvuuden ongelmasta. Öljyä ajateltiin piisaavan loputtomiin ja massatuotannon avulla autosta tuli niin edullinen, että (lähes) jokaisella oli sellaiseen varaa. Jo usean vuosikymmenen ajan olemme tienneet, että autoilun tuottamat ilmansaasteet ovat kestämättömällä tasolla. Länsimaalaiset ovat kuitenkin koukuttuneita yksityisautoilun helppouteen samalla tapaa kuin narkomaani on opiaatteihinsa. Tiedämme kyllä, että lopettaa pitäisi, mutta....... Samalla moitimme Intian ja Kiinan kaltaisia maita heidän autoilunsa päästöistä ja haluamme laittaa heidät maksumiehiksi- ja naisiksi. Reilua? 

Ruoka

Lihansyönti on ympäristölle haitallista, se on kiistämätöntä. Sademetsiä raivataan tälläkin sekunnilla vain sen tähden, että saadaan tuotantoeläimille pinta-alaa, jotta S-Marketissa lihapullapussi maksaisi jatkossakin alle euron. Pinta-alaa tarvitaan ensinnäkin siksi, että saadaan rakennettua tarvittavat tuotantolaitokset, mutta toisaalta myös eläinten ruokkimiseen. Yksi lehmä syö noin 20 kiloa rehua päivässä ja juo päivän aikana jopa 200 litraa vettä. 2 Maatalouden aiheuttamat ympäristöpäästöt ovat tähtitieteelliset ja sen lisäksi suurin osa lihasta vieläpä rahdataan Suomeenkin maailman ääristä saakka. Jo pelkkä kuljettaminen tuottaa valtavasti päästöjä. 

Tähän asiaan olen itsekin herkistynyt ja sitä miettinyt. Eläinten tappamista ja lihansyöntiä sinällään pidän luonnollisena asiana, enkä ole lihansyönnistä kokonaan luopumassa. Tuotantomaatalous (factory farming) on kuitenkin sellainen asia, jota pidän kestämättömänä. Näin ollen etenkin ulkomaalaisen lihan syöntiä pidän kyllä eettisesti arveluttavana ja olen sitä koittanut vähentää. Eat what you kill on mielestäni hyvä ohjenuora. Tosin näin urbaanissa elinympäristössä sen voisi ehkä muuttaa muotoon eat what you could kill. Pystyisinkö tappamaan lohen? Kyllä. Pystyisinkö tappamaan kanan? Ehkä. Pystyisinkö tappamaan sian? En varmasti. Tätä ajatusta seuraten olisikin syytä pohtia omaa sianlihan syöntiä. Vaan myönnetään nyt se, että humalapäissään Mc´Donaldsissa asioidessa ei paljoa tule tuollaisia asioita pohdiskeltua. Budjetilla elettäessä tämä on muutenkin vaikeaa, sillä järjestelmä on siten rakennettu, että Brasiliassa tuotettu liha on kuluttajalle halvempaa kuin Ilomantsissa tuotettu. Hullua, eikö? 

Mikä neuvoksi?

Jos 500 sadan vuoden päästä vielä on ”historiankirjoja” niin 1900- luvun / 2000- luvun alun ihmistä ei niissä kyllä muistella minään erityisen sivistyneenä olentona. Päinvastoin. Me olemme fossiilisten polttoaineiden ihminen, joka onnistui 150 vuodessa tuhoamaan elinympäristönsä. Suurimmaksi osaksi mukavuudenhalun ja helppouden tähden.  

Yksilöinä ihmiset voivat tarkastaa valintojaan: siirtyä käyttämään enemmän julkisia liikennevälineitä, jättää lomalennot väliin ja syödä vähemmän ulkomailla tuotettua lihaa. Kaikilla näillä asioilla on merkitystä, mutta ovat siltikin näpertelyä. Tarvitaan lakeja, sääntöjä, rajoitteita, aktiivisia toimia. Tämä vaatii käytännössä ilmastofasistisia poliittisia toimia, joka puolestaan tarkoittaa, että länsimaalaiset joutuvat luopumaan useista itsestäänselvyyksinä pitämistään arjen asioista. Jatkossa ei ehkä enää olekaan kahtakymmentä erilaista muropakettia Prisman hyllyllä valittavana. Poliitikoilta on löydyttävä selkärankaa kertoa epämiellyttävä totuus eikä huolehtia ainoastaan uudelleenvalinnastaan jatkokaudelle. Teknologiauskovaiset tietysti väittävät, että tieteen innovaatiot vielä pelastavat pälkähästä ja voidaan jatkaa kuin ennenkin – itse en lähtisi maapallon tulevaisuutta perustamaan toiveajattelun varaan.

Lähteet:

1)      https://yle.fi/uutiset/3-10443963

2)      https://proagria.fi/blogit/huippuosaajat/2015/06/26/tiesitko-taman-veden-merkityksesta-lehmalle

Fight Of The Century - Hallitus vs. AY-liike

 kuva:yle.fi

Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen jo viikkoja jatkunut nokkapokka on johtanut tilanteeseen, jossa Julkisten ja Hyvinvointialan Liitto (JHL) aloitti tänä maanantaina poliittisen lakon. 1 Muodollisesti riidassa on kyse nk. ”irtisanomislaista”, jossa Juha Sipilän hallitus pyrkii helpottamaan työntekijöiden irtisanomista alle 10 hengen pienyrityksissä. Monesti onkin niin, että jokin mitättömältä tuntuva asia lopulta katkaisee kamelin selän. Taustalla vaikuttaa paljon isompi ideologinen ristiriita, joka juontaa alkunsa aivan hallituskauden alkumetreille ja kilpailukykysopimuksen neuvotteluun. 

Kärjistetysti ilmaistuna tuolloin Sipilän hallitus ilmoitti, että työmarkkinaosapuolten on löydettävä ratkaisut, joilla hallituksen asettamiin tavoitteisiin päästään. Muuten hallitus toimeenpanisi oman ”leikkauslistansa”, joka oli kylmäävää luettavaa palkansaajalle. 2  Kikyä käytiin aika monta kierrosta, kunnes kesällä 2016 saatiin aikaan kompromissiratkaisu. On selvää, että tästä jäi ay-liikkeelle paljon hampaankoloon ja nyt se käyttää poikkeuksellisen rajuja keinoja ottaakseen vahingon takaisin korkojen kera. 

Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu (ns. Liinamaa I) solmittiin vuonna 1968. Kaikki Suomen poliittiseen historiaan hiemankaan perehtyneet tietävät, että siitä alkaen työmarkkinaratkaisuja on haettu konseksuksen hengessä, kolmikantaneuvotteluissa. Leimaavaa suomalaiselle työelämälle on ollut myös poikkeuksellisen korkea järjestäytymisaste ammattiliittoihin. Lähtien liikkeelle 1980- luvulta Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista, on ollut käynnissä ideologinen hyökkäys ammattiliittoja kohtaan. Sittemmin neuvostokommunismin romahdus ja kiihtyvä globalisaatio ovat vahvistaneet amerikkalaisjohtoisen länsimaisen kapitalismin riemuvoiton kulkua.  Tuohon yhtälöön vahva ay-liike sopii huonosti. Tämä on se laajempi viitekehys, johon kiista irtisanomislaista linkittyy. 

Sipilän hallitus katsoo, että hyvinvointivaltion rakentamisen ajalla rakennettu korporatistiseen valtaan nojautuva kolmikantajärjestelmä on vanhentunut ja ay-liike käyttää liian suurta ulkoparlamentaarista valtaa. Ay-liike puolestaan näkee, että heitä vastaan on käynnissä rahavallan johtoportaan ideologinen hyökkäys. Ironista on, että molemmat ovat oikeassa.

”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. ” 3

Hallitus vetoaa mielellään yllä olevaan perustuslain valtiosääntöön. Se näkee, että ay-liike on vuosikymmenten saatossa hankkinut itselleen veto-oikeuden kaikkeen työlainsäädäntöön liittyen. Jarkko Elorantaa, Ann Seliniä, Riku Aaltoa tai ketään muutakaan ay-johtajaa ei ole valittu tehtäväänsä demokraattisella kansanäänestyksellä, joten (sinällään oikeutetusti) nähdään, että ay-liike käyttää liiallista ulkoparlamentaarista valtaa. Kyseessä ei ole demokraattinen kansanvalta, vaan ulkoparlamentaarinen korporatismi. 

Yhtä lailla vahvoja ovat myös ay-liikkeen argumentit. Mainitsemani ideologinen hyökkäys ei ole mikään mielipidekysymys, vaan kylmän raaka fakta. Suomessa ay-liike voi myös ylpeillä cv:llään, tulokset puhuvat puolestaan: se on saanut todella paljon hyvää aikaan historian saatossa. Nyt siltä halutaan viedä käsistä ne työkalut, joiden avulla se on tätä hyvinvointia rakentanut. 

Kyseessä on siis pohjimmiltaan ideologinen arvovaltakysymys. Irtisanomislaki on tämän ilmentymä, se kuuluisa jäävuoren huippu. Ikään kuin käynnissä olisi iso nyrkkeilyottelu, jossa punaisen kulmauksen ay-liike saa vastaansa sinisen kulmauksen hallituksen. Voittajasta ei ole tässä vaiheessa tietoa.

Aivan lopuksi vielä irtisanomislaista. Ideologisessa kiistassa käännyn hallituksen edustaman kannan puolelle, ay-liike on toden totta saanut veto-oikeuden työlainsäädäntöön ja käyttää liian merkittävää ulkoparlamentaarista valtaa. Siinä mielessä olen puoleni valinnut, mutta taasen toisaalta irtisanomislaki itsessään on huono ja turha. Täytyy kyllä olla tomppeli työnantaja, jos ei puolen vuoden koeajan puitteissa huomaa tehneensä virherekrytointia. Pattitilanteessa siis ollaan: periaattessa näin, mutta käytännössä noin.

Lähteet

1)      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/f8d880a7-ba77-4a18-a180-9c832092f51e_u0.shtml

2)      https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015052719762453_uu.shtml

3)      https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731         (luku 1, §2 )