kuva:yle.fi
Hallituksen
ja ammattiyhdistysliikkeen jo viikkoja jatkunut nokkapokka on johtanut
tilanteeseen, jossa Julkisten ja
Hyvinvointialan Liitto (JHL) aloitti tänä maanantaina poliittisen lakon. 1 Muodollisesti riidassa on kyse nk. ”irtisanomislaista”, jossa
Juha Sipilän hallitus pyrkii
helpottamaan työntekijöiden irtisanomista alle 10 hengen pienyrityksissä.
Monesti onkin niin, että jokin mitättömältä tuntuva asia lopulta katkaisee
kamelin selän. Taustalla vaikuttaa paljon isompi ideologinen ristiriita, joka
juontaa alkunsa aivan hallituskauden alkumetreille ja kilpailukykysopimuksen
neuvotteluun.
Kärjistetysti
ilmaistuna tuolloin Sipilän hallitus ilmoitti, että työmarkkinaosapuolten on
löydettävä ratkaisut, joilla hallituksen asettamiin tavoitteisiin päästään. Muuten
hallitus toimeenpanisi oman ”leikkauslistansa”, joka oli kylmäävää luettavaa
palkansaajalle. 2 Kikyä käytiin aika monta kierrosta, kunnes kesällä
2016 saatiin aikaan kompromissiratkaisu. On selvää, että tästä jäi
ay-liikkeelle paljon hampaankoloon ja nyt se käyttää poikkeuksellisen rajuja
keinoja ottaakseen vahingon takaisin korkojen kera.
Ensimmäinen
tulopoliittinen kokonaisratkaisu (ns. Liinamaa I) solmittiin vuonna 1968.
Kaikki Suomen poliittiseen historiaan hiemankaan perehtyneet tietävät, että
siitä alkaen työmarkkinaratkaisuja on haettu konseksuksen hengessä, kolmikantaneuvotteluissa.
Leimaavaa suomalaiselle työelämälle on ollut myös poikkeuksellisen korkea
järjestäytymisaste ammattiliittoihin. Lähtien liikkeelle 1980- luvulta Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista, on ollut
käynnissä ideologinen hyökkäys ammattiliittoja kohtaan. Sittemmin neuvostokommunismin
romahdus ja kiihtyvä globalisaatio ovat vahvistaneet amerikkalaisjohtoisen
länsimaisen kapitalismin riemuvoiton kulkua. Tuohon yhtälöön vahva ay-liike sopii huonosti.
Tämä on se laajempi viitekehys, johon kiista irtisanomislaista linkittyy.
Sipilän
hallitus katsoo, että hyvinvointivaltion rakentamisen ajalla rakennettu
korporatistiseen valtaan nojautuva kolmikantajärjestelmä on vanhentunut ja ay-liike
käyttää liian suurta ulkoparlamentaarista valtaa. Ay-liike puolestaan näkee,
että heitä vastaan on käynnissä rahavallan johtoportaan ideologinen hyökkäys. Ironista
on, että molemmat ovat oikeassa.
”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota
edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. ” 3
Hallitus
vetoaa mielellään yllä olevaan perustuslain valtiosääntöön. Se näkee, että
ay-liike on vuosikymmenten saatossa hankkinut itselleen veto-oikeuden kaikkeen työlainsäädäntöön liittyen. Jarkko Elorantaa, Ann Seliniä, Riku Aaltoa
tai ketään muutakaan ay-johtajaa ei ole valittu tehtäväänsä demokraattisella
kansanäänestyksellä, joten (sinällään oikeutetusti) nähdään, että ay-liike
käyttää liiallista ulkoparlamentaarista valtaa. Kyseessä ei ole demokraattinen
kansanvalta, vaan ulkoparlamentaarinen korporatismi.
Yhtä lailla
vahvoja ovat myös ay-liikkeen argumentit. Mainitsemani ideologinen hyökkäys ei
ole mikään mielipidekysymys, vaan kylmän raaka fakta. Suomessa ay-liike voi
myös ylpeillä cv:llään, tulokset puhuvat puolestaan: se on saanut todella
paljon hyvää aikaan historian saatossa. Nyt siltä halutaan viedä käsistä ne
työkalut, joiden avulla se on tätä hyvinvointia rakentanut.
Kyseessä on
siis pohjimmiltaan ideologinen arvovaltakysymys. Irtisanomislaki on tämän
ilmentymä, se kuuluisa jäävuoren huippu. Ikään kuin käynnissä olisi iso nyrkkeilyottelu, jossa punaisen kulmauksen ay-liike saa vastaansa sinisen kulmauksen hallituksen. Voittajasta ei ole tässä vaiheessa tietoa.
Aivan
lopuksi vielä irtisanomislaista. Ideologisessa kiistassa käännyn hallituksen edustaman
kannan puolelle, ay-liike on toden totta saanut veto-oikeuden työlainsäädäntöön ja käyttää liian merkittävää
ulkoparlamentaarista valtaa. Siinä mielessä olen puoleni valinnut, mutta taasen
toisaalta irtisanomislaki itsessään on huono ja turha. Täytyy kyllä olla
tomppeli työnantaja, jos ei puolen vuoden koeajan puitteissa huomaa tehneensä
virherekrytointia. Pattitilanteessa siis ollaan: periaattessa näin, mutta
käytännössä noin.
Lähteet
3) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 (luku 1, §2 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti