Venäjän Jokerit?

kuva: kiekko.ts.fi

Harry ”Hjallis” Harkimo myy 51% omistusosuutensa jääkiekkojoukkue Helsingin Jokereista ja keskittyy täysipäiväisesti poliittiseen uraansa.  (Yle Uutiset) 

Jokerien historia lyhyesti 

Helsingin Jokerit perustettiin vuonna 1967, kun rakennusmestari Aimo Mäkinen osti Töölön Vesa- nimisen urheiluseuran jääkiekkotoiminnan. Joukkue sai lentävän lähdön, ja voittikin ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1973. Tätä seurasi noin 20 vuotta jatkunut sekava ajanjakso – urheilullinen menestys oli heikkoa ja mestaruuksien sijaan joukkue taisteli pääsarjassa säilymisestä. Heikko menestys jäällä näkyi yleisömäärissä, joka taasen heijastui talouteen. Kesällä 1985 joukkuetta haettiin konkurssiin, mutta tarpeelliset varat saatiin viime hetkellä kasaan. Keväällä 1987 Jokerit myös putosi pääsarjasta I-divisioonaan. 

Jokerien pelastukseksi nousi se, että kasvattajaseurana se oli tehnyt hyvää työtä. Vuonna 1988 Jokerit voittivat A-nuorten Suomen mestaruuden ja tuossa joukkueessa pelasivat muun muassa Teemu Selänne, Keijo Säilynoja, Waltteri Immonen, Mika Strömberg ja Ari Sulander. Sama pelaajarunko oli nostamassa Jokereita takaisin pääsarjaan kaudeksi 1989-90. 

Harkimo 

Yksinpurjehtijana julkisuuteen noussut liikemies Harry Harkimo osti pahasti velkaisen Jokerijoukkueen osake-enemmistön helmikuussa 1991. Yhdessä Harkimon intohimon ja pelaajien ”kultaisen sukupolven” kanssa syntyi 1990-luvun ”jokeri-ilmiö”, joka muutti suomalaista urheilukulttuuria perinpohjaisesti. Nuoren supertähtensä Teemu Selänteen johdolla Jokerit voittivat vuonna 1992 Suomen mestaruuden. Selänne siirtyi seuraavaksi kaudeksi rikkomaan NHL:n tulokasennätyksiä, mutta joukkueen runko pysyi kasassa. Tulevina kausina joukkuetta täydennettiin Otakar Janeckyn ja Petri Variksen kaltaisilla täsmähankinnoilla, ja 1990-luvun ilmiö oli valmis. 1990-luvulla Jokerit voittivat Suomen mestaruuden 1992, 1994, 1996 ja 1997. Hopeaa saavutettiin vuonna 1995 ja pronssia 1998. Sen lisäksi joukkue voitti seurajääkiekkoilun Euroopan Cupin vuosina 1995 ja 6. (Wikipedia) 

Jokeri-ilmiö

kuva: mtv.fi

Jokeri-ilmiön kivijalkana oli urheilullinen menestys, mutta se sisälsi paljon muutakin. Harkimon johdolla seura panosti vahvasti markkinointiin ja halusi luoda jääkiekko-ottelusta kokoaan suuremman elämyksen. Harkimo ja Jokerit olivat edelläkävijöitä suomalaisen urheilumarkkinoinnin saralla. Jokereista kasvoi yhtä aikaa Suomen vihatuin ja rakastetuin seura. Helsingin IFK:n kanssa jaettu kotihalli Nordenskiöldinkadulla kävi pieneksi, ja tästä sai sytykkeensä eräs Harkimon kunnianhimoisimmista projekteista – Hartwall Areena. Helsingin Ilmalaan noussut uusi monitoimihalli isännöi jääkiekon MM-kisoja keväällä 1997 ja saman vuoden syksyllä siitä tuli Jokerien kotipesä. 

”Nolkyt” luku 

Resursseiltaan Jokereista kasvoi Suomessa ylivoimainen joukkue. Vuodesta toiseen pelaajahankintoihin käytettiin isoja summia rahaa. Paikallinen identiteetti ja kasvattajaseuran maine hälvenivät. Jokereista tuli kilpailijaseurojen kannattajille punainen vaate, iso ja paha markkinakapitalismin ilmentymä, joka isolla rahalla yritti ostaa mestaruuksia. Urheilullinen menestys olikin resursseihin nähden heikkoa: Jokerit voittivat Suomen mestaruuden vuonna 2002. Hopeaa joukkue saavutti vuosina 2000, 2005 ja 2007. Pohjanoteeraus oli kausi 2006, jolloin Jokerit oli runkosarjan 11. 

KHL

kuva: jokerit.com

”Venäjän tsaari” Vladimir Putin tunnetaan innokkaana jääkiekon ystävänä, ja vuonna 2008 perustettu Kontinental Hockey League on usein nähty Putinin projektina. Ajatuksena oli luoda kilpaileva huippusarja pohjois-amerikkalaiselle NHL:lle. Kesäkuussa 2013 Hjallis Harkimo piti Jokerien historian ehkäpä merkittävimmän tiedotustilaisuuden. Harkimo möi Hartwall Areenan omistuksen venäläisille Rotenbergin veljeksille sekä Gennadi Timotsenkolle. Tällä hetkellä Boris Rotenberg ja Gennadi Timotsenko omistavat Jokereista 49%. (Wikipedia) 

Urheilullinen menestys KHL-aikakautena on ollut verrattain hyvää, mutta sarjan ehdottomalle huipulle Jokerit eivät ole yltäneet. Tämän taustalla on nähty myös poliittisia syitä. Vahvasti Venäjän valtiojohtoisen KHL:n maineelle ei tee hyvää ulkomaalaisten joukkueiden liiallinen menestyminen. Kaudella 2014 KHL:ssä hopealle yltänyt tshekkiläisjoukkue Lev Praha ajautui vielä samana vuonna konkurssiin. Yksityiskohdat ovat hämärän peitossa, mutta erilaiset salaliittoteoriat Lev Prahan ”liiallisesta” urheilullisesta menestyksestä konkurssin taustalla elävät sitkeinä. 

Tällaisessa todellisuudessa myös Jokerit ovat eläneet KHL-aikakautenaan. Vaikka yleisömäärät ovat olleet hyviä ja urheilullinen menestyskin kohtuullisen hyvää, on Jokerit tehnyt organisaationa tappiota jokaisella KHL-kaudellaan. Kolmesta ensimmäisestä kaudesta tappiota on kertynyt yli 40 miljoona euroa, jonka ovat tähän asti kuitanneet vähemmistöomistajat Rotenberg ja Timotsenko. 

Oma suhteeni Jokereihin 

1990-luvun puolivälissä Suomessa oli ennennäkemätön kiekkohuuma ja itsekin imeydyin mukaan ”jokeri-ilmiöön.” Aloin kannattamaan Jokereita vuonna 1996 (9-vuotiaana) ja silloin vahvana perusteena oli, että joukkueella oli siisteimmät pelikypärät ja ne voittivat paljon. 9-vuotiaan logiikalla ihan rationaalinen päätös. Kiekkoinnostukseni jatkui kiivaana seuraavat vajaat 10 vuotta ja kannatin intohimoisesti Jokereita. Paikallisuudella ei ollut tässä yhtälössä merkitystä. Pienessä Valtimon kunnassa ei ollut edes mitään mahdollisuutta kannattaa paikallista seuraa, koska sellaista ei ollut lähimaillakaan.  Näin ollen valinta tapahtui ihan muilla perusteilla. 

”Nolkyt” luvun puoleenväliin mennessä olin saanut melkoisen kiekkoähkyn ja innostukseni lopahti melko lailla täysin. Ei kiinnostanut oikeastaan edes tuloksia seurata, mutta tuosta aallonpohjasta alkoi uusi nousu vuosikymmenen loppupuolella, kun muutin Etelä-Suomeen. Jokerien, HIFK:n ja Bluesin kamppailu pääkaupunkiseudun herruudesta kävi kuumana, ja työkaverien kautta imeydyin tuohon mukaan. Intohimoiseksi kannattajaksi minua ei ole voinut kutsua, mutta tunnustan kyllä kannattavani Jokereita. KHL-aikakaudella olen muutaman ottelun käynyt katsomassa paikan päällä ja seurannut suhteellisen tiiviisti television kautta. Helsingin Jokerit siis edelleen merkitsee minulle jotakin. Suuri osa siitä on lapsuusvuosien nostalgiaa, mutta ei kokonaan; kyllä minä aidosti nautin Jokerien menestyksestä. 

Tulevaisuus

Minun sukupolvelleni Hjallis Harkimo & Jokerit ovat olleet yksi ja sama asia. Niin vahvasti koko seura on profiloitunut pääomistajaansa. KHL:ään siirtymisen myötä ja Harkimon politiikan puolelle suuntautumisen seurauksena tämä suhde on lientynyt, mutta ollut edelleen olemassa. Nyt kaikki on muuttunut. Harkimo kertoi, että Jokereille etsitään ensisijaisesti suomalaista pääomistajaa. Tämä saattaa osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi. Kuten tulikin jo mainittua, Jokerit on tuottanut KHL-aikanaan yli 40 miljoonaa euroa tappiota, joten mistään taloudellisesta kultakimpaleesta ei ole kysymys. Rotenberg ja Timotsenko omistavat seurasta jo 49%. Venäläiset omistavat jo Hartwall Areenan. Tuosta on aika lyhyt askel siihen, että venäläiset oligarkit tosi asiassa omistaisivat myös Helsingin Jokerit. Seuran 50-vuotinen historia on sisältänyt monta dramaattista käännekohtaa, ja nyt eletään jälleen sellaista. 

Toiveeni 

Mielelläni näkisin Jokerit suomalaisessa omistuksessa ja takaisin kotimaan pääsarjassa. Käytännössä tämä saattaa olla monen mutkan takana. Jokereista on kasvanut niin iso, ja sen kytkökset Venäjälle ovat niin moninaisia, että aivan sormia napsauttamalla muutos ei tule tapahtumaan. Avonaisia käytännön kysymyksiä tuossa on todella monta. Vaihtoehtona näyttää kuitenkin olevan Jokerien lipuminen täydellisesti venäläiseen hallintaan ja oman seuraidentiteetin lopullinen hylkääminen. Jokerit on mielestäni niin iso osa suomalaisen urheilun menestystarinaa, että on sääli, jos näin pääsee tapahtumaan.

Lähteet

https://yle.fi/urheilu/3-10171385

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jokerit

https://fi.wikipedia.org/wiki/KHL

Yritystuet. Miksi se on niin vaikeaa?

Yritystuet ovat haitallisia, koska ne vääristävät kilpailua, tukevat kuolevia tuotannonaloja sekä yritystukien kautta saatu yhteiskunnallinen hyöty on usein hankalasti mitattavissa. Politiikan kentällä tässä asiassa vallitsee suorastaan hellyttävä yksimielisyys — tukia vastustavat niin Elina Lepomäki kuin Li Anderssonkin. Suomalaisen poliittisen spektrin ääripäät. Käytäntö on kuitenkin hyvin eri asia kuin teoria. Mauri Pekkarisen johtama yritystukia perannut parlamentaarinen työryhmä ei päässyt asiasta sopuun ja palautti huhtikuun alussa todella laihan paperin elinkeinoministeri Mika Lintilälle. 1 Voisi sanoa, että historia toistaa itseään: hallitukset toisensa perään ovat olleet kykenemättömiä muuttamaan järjestelmää. Tässä on valtava epäsuhta. Yritystukien haitallisuudesta vallitsee hellyttävä yksimielisyys, mutta silti käytännön politiikkatoimet ovat vaikeita (ellei mahdottomia) toteuttaa. Miten asia voi olla näin? 

Mitä yritystuet ovat ja minne ne menevät?

Viime vuoden joulukuussa Ylen MOT-ohjelman tutkivat journalistit julkaisivat dokumenttiohjelman, sekä sarjan artikkeleita, jossa yritystuille suoritettiin eräänlainen ruumiinavaus. Tämän ryhtymyksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat, että valtion maksamista yritystuista on tullut eräänlainen pankkiautomaatti, jonka luukulla käyvät vuodesta toiseen samat kanta-asiakkaat. Suurimmat tukipotit ohjautuvat raskaaseen teollisuuteen, laivanvarustasuvuille sekä energiayhtiöille. 2 Eritoten Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat kritisoineet, että nämä ovat ympäristölle haitallisia tukia. Väite ei ole tuulesta temmattu, joskin on pidettävä mielessä, että omilla hallituskausillaan kyseiset puolueet ovat kykenemättömiä muuttamaan asiaa. 

Laskentavasta riippuen yritystuet nielevät vuosittain 8-9 miljardia euroa. Suomen valtion budjetti tälle vuodelle on noin 56 miljardia euroa, joten mistään pienen mittaluokan asiasta ei ole kyse. 3 Työ-, ja elinkeinoministeriön laatiman raportin mukaan noin 90% yritystuista ovat vanhaa säilyttävää, ja vain kymmenysosa uudistavaa, jolla yritystukijärjestelmää usein oikeutetaan. 4 Näihin lukuihin peilaten tuntuu kohtuuttomalta, että säästöjä on haettu kilpailukykysopimuksen ja sosiaaliturvan reformien kautta, kun yritystuet ovat olleet pyhä lehmä. 

Miksi asia on niin vaikea?

On helppo huomata, että järjestelmä ei ole terveellä pohjalla. Poliitikoille asiaan puuttuminen on tavattoman vaikeaa johtuen vallalla olevan globaalin kapitalismin valtarakenteista. Korporatokratialla tarkoitetaan valtiojärjestelmää, jossa yritykset ovat saaneet kohtuuttoman ison vallan talouden ja politiikan alalla. 5 Hyvin ilmeinen esimerkki asiasta on yhteisöverokilpailu — valtiot toisensa perään ovat laskeneet yhteisöverokantaansa houkutellakseen yritystoimintaa. Taloudellisen globalisaation myötä yrityksillä on muodostunut mahdollisuus tällä tavalla kilpailuttaa, tai ilkeämmin sanottuna kiristää, kansallisvaltioita. Entisestään poliitikkojen tilannetta vaikeuttaa, että useissa tapauksissa edut ovat yhteen kietoutuneita. ”Pyöröovi-ilmiöllä” tarkoitetaan tilannetta, jossa julkisen sektorin tärkeä vaikuttaja siirtyy yksityiselle puolelle ja toisin päin. 6 Tämä ilmiö on hyvin selvästi nähtävissä esimerkiksi siinä, kuinka useat oikeistopoliitikot ovat siirtyneet Mehiläisen, Terveystalon ja muiden terveysalan yritysten johtotehtäviin. Kuvio on erityisen tuttu Yhdysvaltain politiikasta, josta se on globaalikapitalismin leviämisen myötä tarttunut kaikkiin länsimaihin. 

Kun nämä asiat laskee yhteen, niin alkaa hahmottua kuva siitä, miksi yritystukiin kajoaminen on poliitikoille niin ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä. Ideologisella tasolla yritystukia on helppo vastustaa, mutta käytännössä niihin puuttuminen saattaisi johtaa työpaikkojen katoamiseen, josta taasen seuraa iso kimppu sosiaalisia ongelmia. Asiaan liittyy myös ”pimeämpi puoli”, sillä poliitikoilla saattaa olla tähtäimessään hyväpalkkainen johtajan paikka juurikin samoissa yrityksissä, joita yritystukikeskustelu eniten koskettaa. ”Pyöröovesta” kuljetaan toki myös toiseen suuntaan, jolloin ikävien päätösten tekeminen entiselle omalle yritykselleen on vaikeata.    

Hieman radikaalimpi ajattelija voisi kyseenalaistaa koko globaalikapitalismin toimintaperiaatteen: miten hyvin kapitalismi toimii, jos yritykset eivät tule toimeen ilman mittavia valtion tukia? Tämä keskustelu on kuitenkin luonteeltaan niin perustavanlaatuinen ja monisyinen, että en tässä yhteydessä siihen ota kantaa.

Lähteet

1: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005629289.html

2: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/04/mot-tutki-kuka-saa-eniten-yritystukia

3: https://yle.fi/uutiset/3-10049067

4: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79863/TEMrap_22_2017_verkkojulkaisu.pdf

5: https://en.wikipedia.org/wiki/Corporatocracy

6: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005619540.html

Kuva: imgur.com