Yritystuet ovat haitallisia, koska ne vääristävät kilpailua,
tukevat kuolevia tuotannonaloja sekä yritystukien kautta saatu
yhteiskunnallinen hyöty on usein hankalasti mitattavissa. Politiikan kentällä
tässä asiassa vallitsee suorastaan hellyttävä yksimielisyys — tukia
vastustavat niin Elina Lepomäki kuin
Li Anderssonkin. Suomalaisen
poliittisen spektrin ääripäät. Käytäntö on kuitenkin hyvin eri asia kuin teoria.
Mauri Pekkarisen johtama yritystukia
perannut parlamentaarinen työryhmä ei päässyt asiasta sopuun ja palautti huhtikuun
alussa todella laihan paperin elinkeinoministeri Mika Lintilälle. 1
Voisi sanoa, että historia toistaa itseään: hallitukset toisensa perään ovat
olleet kykenemättömiä muuttamaan järjestelmää. Tässä on valtava epäsuhta.
Yritystukien haitallisuudesta vallitsee hellyttävä yksimielisyys, mutta silti
käytännön politiikkatoimet ovat vaikeita (ellei mahdottomia) toteuttaa. Miten
asia voi olla näin?
Mitä yritystuet ovat ja minne ne menevät?
Viime vuoden joulukuussa Ylen
MOT-ohjelman tutkivat journalistit julkaisivat dokumenttiohjelman, sekä
sarjan artikkeleita, jossa yritystuille suoritettiin eräänlainen ruumiinavaus. Tämän
ryhtymyksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat, että valtion maksamista yritystuista
on tullut eräänlainen pankkiautomaatti, jonka luukulla käyvät vuodesta toiseen
samat kanta-asiakkaat. Suurimmat tukipotit ohjautuvat raskaaseen teollisuuteen,
laivanvarustasuvuille sekä energiayhtiöille. 2 Eritoten Vihreät
ja Vasemmistoliitto ovat
kritisoineet, että nämä ovat ympäristölle haitallisia tukia. Väite ei ole
tuulesta temmattu, joskin on pidettävä mielessä, että omilla hallituskausillaan
kyseiset puolueet ovat kykenemättömiä muuttamaan asiaa.
Laskentavasta riippuen yritystuet nielevät vuosittain 8-9
miljardia euroa. Suomen valtion budjetti tälle vuodelle on noin 56 miljardia euroa,
joten mistään pienen mittaluokan asiasta ei ole kyse. 3 Työ-, ja elinkeinoministeriön laatiman
raportin mukaan noin 90% yritystuista ovat vanhaa säilyttävää, ja vain
kymmenysosa uudistavaa, jolla yritystukijärjestelmää usein oikeutetaan. 4 Näihin lukuihin peilaten
tuntuu kohtuuttomalta, että säästöjä on haettu kilpailukykysopimuksen ja
sosiaaliturvan reformien kautta, kun yritystuet ovat olleet pyhä lehmä.
Miksi asia on niin vaikea?
On helppo huomata, että järjestelmä ei ole terveellä pohjalla.
Poliitikoille asiaan puuttuminen on tavattoman vaikeaa johtuen vallalla olevan
globaalin kapitalismin valtarakenteista. Korporatokratialla
tarkoitetaan valtiojärjestelmää, jossa yritykset ovat saaneet kohtuuttoman
ison vallan talouden ja politiikan alalla. 5 Hyvin ilmeinen esimerkki asiasta on
yhteisöverokilpailu — valtiot toisensa perään ovat laskeneet
yhteisöverokantaansa houkutellakseen yritystoimintaa. Taloudellisen
globalisaation myötä yrityksillä on muodostunut mahdollisuus tällä tavalla kilpailuttaa,
tai ilkeämmin sanottuna kiristää, kansallisvaltioita. Entisestään poliitikkojen
tilannetta vaikeuttaa, että useissa tapauksissa edut ovat yhteen kietoutuneita.
”Pyöröovi-ilmiöllä” tarkoitetaan tilannetta, jossa julkisen sektorin tärkeä
vaikuttaja siirtyy yksityiselle puolelle ja toisin päin. 6 Tämä ilmiö on hyvin selvästi
nähtävissä esimerkiksi siinä, kuinka useat oikeistopoliitikot ovat siirtyneet Mehiläisen, Terveystalon ja muiden
terveysalan yritysten johtotehtäviin. Kuvio on erityisen tuttu Yhdysvaltain politiikasta,
josta se on globaalikapitalismin leviämisen myötä tarttunut kaikkiin
länsimaihin.
Kun nämä asiat laskee yhteen, niin alkaa hahmottua kuva
siitä, miksi yritystukiin kajoaminen on poliitikoille niin ylitsepääsemättömän
vaikea tehtävä. Ideologisella tasolla yritystukia on helppo vastustaa, mutta
käytännössä niihin puuttuminen saattaisi johtaa työpaikkojen katoamiseen, josta
taasen seuraa iso kimppu sosiaalisia ongelmia. Asiaan liittyy myös ”pimeämpi
puoli”, sillä poliitikoilla saattaa olla tähtäimessään hyväpalkkainen johtajan
paikka juurikin samoissa yrityksissä, joita yritystukikeskustelu eniten
koskettaa. ”Pyöröovesta” kuljetaan toki myös toiseen suuntaan, jolloin ikävien
päätösten tekeminen entiselle omalle yritykselleen on vaikeata.
Hieman radikaalimpi ajattelija voisi kyseenalaistaa koko
globaalikapitalismin toimintaperiaatteen: miten
hyvin kapitalismi toimii, jos yritykset eivät tule toimeen ilman mittavia
valtion tukia? Tämä keskustelu on kuitenkin luonteeltaan niin perustavanlaatuinen
ja monisyinen, että en tässä yhteydessä siihen ota kantaa.
Lähteet
4: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79863/TEMrap_22_2017_verkkojulkaisu.pdf
Kuva: imgur.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti