maanantai 22. lokakuuta 2018

Fight Of The Century - Hallitus vs. AY-liike


 kuva:yle.fi

Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen jo viikkoja jatkunut nokkapokka on johtanut tilanteeseen, jossa Julkisten ja Hyvinvointialan Liitto (JHL) aloitti tänä maanantaina poliittisen lakon. 1 Muodollisesti riidassa on kyse nk. ”irtisanomislaista”, jossa Juha Sipilän hallitus pyrkii helpottamaan työntekijöiden irtisanomista alle 10 hengen pienyrityksissä. Monesti onkin niin, että jokin mitättömältä tuntuva asia lopulta katkaisee kamelin selän. Taustalla vaikuttaa paljon isompi ideologinen ristiriita, joka juontaa alkunsa aivan hallituskauden alkumetreille ja kilpailukykysopimuksen neuvotteluun. 

Kärjistetysti ilmaistuna tuolloin Sipilän hallitus ilmoitti, että työmarkkinaosapuolten on löydettävä ratkaisut, joilla hallituksen asettamiin tavoitteisiin päästään. Muuten hallitus toimeenpanisi oman ”leikkauslistansa”, joka oli kylmäävää luettavaa palkansaajalle. 2  Kikyä käytiin aika monta kierrosta, kunnes kesällä 2016 saatiin aikaan kompromissiratkaisu. On selvää, että tästä jäi ay-liikkeelle paljon hampaankoloon ja nyt se käyttää poikkeuksellisen rajuja keinoja ottaakseen vahingon takaisin korkojen kera. 

Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu (ns. Liinamaa I) solmittiin vuonna 1968. Kaikki Suomen poliittiseen historiaan hiemankaan perehtyneet tietävät, että siitä alkaen työmarkkinaratkaisuja on haettu konseksuksen hengessä, kolmikantaneuvotteluissa. Leimaavaa suomalaiselle työelämälle on ollut myös poikkeuksellisen korkea järjestäytymisaste ammattiliittoihin. Lähtien liikkeelle 1980- luvulta Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista, on ollut käynnissä ideologinen hyökkäys ammattiliittoja kohtaan. Sittemmin neuvostokommunismin romahdus ja kiihtyvä globalisaatio ovat vahvistaneet amerikkalaisjohtoisen länsimaisen kapitalismin riemuvoiton kulkua.  Tuohon yhtälöön vahva ay-liike sopii huonosti. Tämä on se laajempi viitekehys, johon kiista irtisanomislaista linkittyy. 

Sipilän hallitus katsoo, että hyvinvointivaltion rakentamisen ajalla rakennettu korporatistiseen valtaan nojautuva kolmikantajärjestelmä on vanhentunut ja ay-liike käyttää liian suurta ulkoparlamentaarista valtaa. Ay-liike puolestaan näkee, että heitä vastaan on käynnissä rahavallan johtoportaan ideologinen hyökkäys. Ironista on, että molemmat ovat oikeassa.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. ” 3


Hallitus vetoaa mielellään yllä olevaan perustuslain valtiosääntöön. Se näkee, että ay-liike on vuosikymmenten saatossa hankkinut itselleen veto-oikeuden kaikkeen työlainsäädäntöön liittyen. Jarkko Elorantaa, Ann Seliniä, Riku Aaltoa tai ketään muutakaan ay-johtajaa ei ole valittu tehtäväänsä demokraattisella kansanäänestyksellä, joten (sinällään oikeutetusti) nähdään, että ay-liike käyttää liiallista ulkoparlamentaarista valtaa. Kyseessä ei ole demokraattinen kansanvalta, vaan ulkoparlamentaarinen korporatismi. 

Yhtä lailla vahvoja ovat myös ay-liikkeen argumentit. Mainitsemani ideologinen hyökkäys ei ole mikään mielipidekysymys, vaan kylmän raaka fakta. Suomessa ay-liike voi myös ylpeillä cv:llään, tulokset puhuvat puolestaan: se on saanut todella paljon hyvää aikaan historian saatossa. Nyt siltä halutaan viedä käsistä ne työkalut, joiden avulla se on tätä hyvinvointia rakentanut. 

Kyseessä on siis pohjimmiltaan ideologinen arvovaltakysymys. Irtisanomislaki on tämän ilmentymä, se kuuluisa jäävuoren huippu. Ikään kuin käynnissä olisi iso nyrkkeilyottelu, jossa punaisen kulmauksen ay-liike saa vastaansa sinisen kulmauksen hallituksen. Voittajasta ei ole tässä vaiheessa tietoa.

Aivan lopuksi vielä irtisanomislaista. Ideologisessa kiistassa käännyn hallituksen edustaman kannan puolelle, ay-liike on toden totta saanut veto-oikeuden työlainsäädäntöön ja käyttää liian merkittävää ulkoparlamentaarista valtaa. Siinä mielessä olen puoleni valinnut, mutta taasen toisaalta irtisanomislaki itsessään on huono ja turha. Täytyy kyllä olla tomppeli työnantaja, jos ei puolen vuoden koeajan puitteissa huomaa tehneensä virherekrytointia. Pattitilanteessa siis ollaan: periaattessa näin, mutta käytännössä noin.

Lähteet
3)      https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731         (luku 1, §2 )







torstai 11. lokakuuta 2018

Sale The Great


Tammikuussa 2018 Sauli Niinistöstä tuli ensimmäinen presidentti, joka suoran kansanvaalin aikana valittiin tehtäväänsä ensimmäisellä äänestyskierroksella. Niinistö keräsi ennätyksellisen 62,6% äänistä. Presidentin 70-vuotispäivänä (24.8.2018) Yle julkaisi Taloustutkimuksella teettämänsä kyselyn tulokset – peräti 87% suomalaisista antaa Niinistölle kouluarvosanaksi vähintään hyvän 8. 1  Suomalaiset pitävät presidenteistään, mutta Niinistön kansansuosio läpäisee kaikki yhteiskunnan kerrokset suorastaan hämmentävällä tavalla. Herää kysymys: miksi?

 Kovapintainen kamreeri 
Sauli Niinistö toimi valtiovarainministerinä yli seitsemän vuoden ajan vuosina 1996 – 2003. Tuolta ajalta Niinistö muistetaan pääministeri Paavo Lipposen aisaparina, tiukkana kamreerimaisena kirstunvartijana, jolle budjettikurissa pysyttäytyminen oli kaikki kaikessa. Monilla tuntuu unohtuneen, että tuona aikana yleiskuva Niinistöstä ei ollut kovinkaan herrasmiesmäinen. Päinvastoin; Niinistö nähtiin kovapintaisena ja keljuna tyyppinä, joka itketti naisia, eikä paljoa piitannut esimerkiksi ympäristönsuojelusta. 2 Tämän lisäksi vuoden 2018 presidentinvaalikampanjan aikana Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari toivat ilmi, kuinka Niinistö oli etunenässä ajamassa Suomea Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:un. Helmikuulta 1997 peräisin oleva MTV:n artikkeli vahvistaa väitettä. 3 Liittyminen EMU:un on sittemmin herättänyt paljon keskustelua. Paavo Väyrynen on itsepintaisesti toistanut väitettä, että Sauli Niinistön johdolla Suomi ajettiin EMU:un perustuslain vastaisesti. 4

Arkipäivän yläpuolelle
Pitkän kautensa jälkeen valtiovarainministerinä Niinistö onnistuneesti erottautui päivänpolitiikasta ja nousi sen yläpuolelle. Toimiessaan eduskunnan puhemiehenä 2007 – 2011 hän nousi useaan otteeseen vastustamaan oman taustapuolueensa puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Jyrki Kataista ja tälläkin tapaa nosti kansan silmissä suosiotaan. Siinäpä on mies, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä suoraan, moni varmaan ajatteli. Risto Uimosen vuonna 2012 julkaistussa kirjassa Puolivallaton leskimies puidaan Niinistön ja Kataisen tulehtuneita välejä syvemmin. 5 Niinistön ja Mauno Koiviston henkilöhistorioissa on paljon yhteneväisyyksiä. 

Tempaukset 
Presidentin virka on monella muotoa symbolinen, joten ei olekaan ihme, että Niinistön monet symboliset tempaukset ovat kasvattaneet hänen kansansuosiotaan. Tällaisiksi voidaan lukea vaikkapa presidentin palkkion alentaminen, 6 terassikaljat Donald Trumpin ja Vladimir Putinin lähdettyä Helsingistä  7 tai portailla istuskelu kirjamessujen aikana. 8 Läpi vuosien Niinistö on osannut hyödyntää mediaa oman julkisuuskuvansa kiillottamisessa. Kyynikko voisikin kysyä kuinka moni noista tempauksista on ollut suunniteltua mediapeliä?  Oma merkityksensä suosion kasvussa lienee myös Niinistön tuleminen isäksi 69-vuotiaana. 

 Pohdittavaa
Kaiken tämän ”haukkumisen” jälkeen on todettava, että mielestäni Sauli Niinistö on ollut hyvä presidentti. Yhteiskuntatieteilijän tehtävänä on kuitenkin tarkkailla erilaisia ilmiöitä ja jatkuvasti ajatella ”jotain mätää tässäkin on...” Sauli Niinistön suosio on saavuttanut sellaiset mitat, että poikkipuolisen sanan mainitsemista kannattaa harkita tarkkaan. Tämän sai tuntea nahoissaan myös toimittaja Lauri Nurmi kirjamessuilla. 9  Tuohtunut Niinistö kehotti Nurmea vaihtamaan ammattia ja yleisö repesi aplodeihin. Mielestäni on ongelmallista, jos valtionpäämiehen toiminnan arvostelu johtaa julkiseen nöyryytykseen.Onko Niinistöstä tullut Sale The Great, jonka toimien arvostelu missään olosuhteissa ei ole suotavaa?


Lähteet:

Kuva: Satakunnan Kansa (Toni Repo) 
 https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/presidentti-niinisto-ja-toimittaja-nurmi-ottivat-yhteen-lavalla-turun-kirjamessuilla-tuntuu-kuin-olisi-elavalta-nyljetty-201238702