EURO: Joka leikkiin lähtee, se...

Vuonna 1998 Suomen eduskunnassa päätettiin Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:un liittymisestä. Päätös tehtiin parlamentaarisesti ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Neljää vuotta aiemmin sellainen oli järjestetty Euroopan unionin jäsenyydestä. Tämä oli virhe, mutta sen kanssa on osattava elää myös nyt 22 vuotta myöhemmin. 

Koronabondit, eli euromaiden yhteisvastuulliset velkakirjat ovat jälleen tapetilla. Tämä on kestopuheenaihe, joka ei tule poistumaan ennen kuin tällaiset velkakirjat otetaan käyttöön. Ja ne olisikin järkevintä ottaa käyttöön saman tien. 

Se, että pohjoiset jäsenvaltiot vastustavat koronabondeja moraalisen ylemmyydentuntonsa pönkittämiseksi on lopulta aika turhaa touhua. Yhteisvastuu toteutuu joko koronabondien kautta tai ilman niitä kiertoteitä pitkin. Nyt ollaan rakentamassa mallia, jossa yhteisvastuu näppärästi piilotetaan Euroopan keskuspankin taseeseen. 1 Viime kädessä riskit tulevat joka tapauksessa kansallisvaltioiden eli veronmaksajien kannettaviksi. Vuonna 1998 eduskunta päätti haluavansa tätä ja sen mukaan on elettävä. 

Eurokriisissä Kreikalle kanavoitiin eri rahoitusjärjestelmien kautta kolme eri tukipakettia, joiden yhteenlaskettu arvo oli noin 250 miljardia euroa. Suomen osuus tästä on noin 3 mrd. euroa. 2 Ylivoimaisesti suurin osa näistä tukirahoista kanavoitui saksalaisten ja ranskalaisten pankkien velkojen maksuun, ei suinkaan kreikkalaisten kansalaisten eduksi. 3

Siinä missä kreikkalaisia pystyi eurokriisin aikana aiheellisestikin syyttämään valehtelusta ja huijaamisesta on käsillä oleva Italian tilanne tyystin erilainen. Koronakriisi ei ole italialaisten aiheuttama, mutta he ovat kärsineet siitä kaikkein pahiten. 

Italia on myös euroalueen kolmanneksi suurin kansantalous ja euron kannalta se on yksinkertaisesti ”too big to fail.”4 Italian maksukyvyttömyys on todellinen uhka, jos Italian valtionvelkojen korot alkavat hallitsemattomasti nousemaan, kuten kävi eurokriisin aikana. Tätä vastaan on taisteltava kaikin keinoin. 

Nyt euroalue kohtaa tilanteen, jossa sen on valittava huonon ja vielä huonomman vaihtoehdon väliltä. Huono vaihtoehto on, että Italiaa tulee rahoittaa kaikin keinoin, jotta Italian pankkisektori pystyy maksamaan saatavansa pääasiassa ranskalaisille pankeille. Vielä huonompi vaihtoehto on, että tästä kieltäydytään ja koko eurojärjestelmä hallitsemattomasti murenee alta. Euro on suunniteltu ikuiseksi ja siitä ei pysty hallitulla tavalla poistumaan.

 

Euron hajoaminen aiheuttaisi niin paljon arvaamatonta rytinää, että riskisijoituksia tehneiden ranskalaispankkien bail outtaaminen veronmaksajien rahoilla alkaa kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Koronabondeissa olisi ainakin se hyvä puoli, että rehdisti tunnustettaisiin yhteisvastuu ja ne vähentäisivät markkinoiden epäilyksiä euroalueen toimintakyvystä. 

Yhteisvastuu fiskaaliunionin muodossa tai euron hajoaminen takaisin kansallisiin valuuttoihin ovat pidemmän aikavälin vaihtoehdot. Niin kauan, kunnes eurosta on hallittu exit-strategia olemassa, on valittava ensimmäinen vaihtoehto. 

Tätähän silloin 22 vuotta sitten haluttiin.

Lähteitä 

1) Euroalue tulee tiensä päähän, elleiyhteisvastuuta kasvateta aidosti ja avoimesti, ­sanoo tutkija Timo Miettinen

2) Maailmanhistorian suurin tukipakettipäättyy – Saako Suomi Kreikalle antamansa lainat takaisin?

3) Vaikea myöntää – nyt pelastetaan pankkeja

4) The eurozone’s problemcountry: Germany. The pandemic has widened Europe’s economic divide.

 Kuvalähde: https://yle.fi/uutiset/3-11307884