 |
| Kuvalähde: talksport.com |
”Urheilua ja politiikkaa ei pidä mielestäni sotkea keskenään.”
Tuollainen ajatus elää edelleen vahvana ja viimeksi tähän vetosi kiekkolegenda Esa Tikkanen, kun hänen kommenttinsa Valko-Venäjän tilanteesta ja Aleksandr Lukashenkasta tulivat näyttävästi julkisuuteen elokuun aikana.
Tuo sitkeänä elävä ajatus itsessään on aivan tavattoman typerä. Urheilu ei ole mikään muusta yhteiskunnasta erillään oleva saareke. Jos ajattelee, että urheilun maailmassa ei tehdä jatkuvasti poliittisia valintoja ja pohdintoja niin suosittelen kaivamaan yhteiskuntafilosofien oppikirjat esiin ja opettelemaan vaikka ensiksi politiikan määritelmän. Politiikka ei lopu siihen, kun eduskunnan kyselytunti päättyy.
Urheilun ja politiikan kytkös on ollut viime aikoina näkyvästi esillä. Koripallon mahtisarjassa NBA:ssa pelaava Milwaukee Bucksin joukkue kieltäytyi pelaamasta keskiviikkona 26.8.2020 protestina USA:ssa rehottavalle poliisiväkivallalle tummaihoisia henkilöitä kohtaan. Bucksien esimerkkiä noudattaen koko ottelukierros peruttiin. Muutamaa päivää myöhemmin kiekkosarja NHL päätti toimia samoin.
Sitten on Jokerit, KHL ja Valko-Venäjän tilanne. Venäläisen kiekkosarja KHL:n uusi kausi alkaa torstaina ja Helsingin Jokerit on nyt vahvistanut matkustavansa Minskiin pelaamaan, vaikka tilanne maassa on aivan järkyttävä.
Jokerien päätös on pöyristyttävä ja mielestäni seuran olisi ehdottomasti pitänyt kieltäytyä matkustamasta Minskiin. Sakoista ja pistemenetyksistä välittämättä. Jotkut asiat vain ovat isompia kuin yksittäinen kiekkopeli.
Väliyhteenvetona voidaan siis todeta, että politiikkaa ja urheilua ei voi erottaa toisistaan ja urheilun maailmassa on todellakin tehty aivan pöyristyttäviä päätöksiä. Jokerien keissin rinnalle voi vaikka nostaa jalkapalloliitto FIFA:n ällöttävän korruptioskandaalin ja 2022 MM-kisojen myöntämisen Qatarille. Samaisessa maassa myös yleisurheiltiin MM-kisat vuonna 2019, joka sekin herättää useita kriittisiä kysymyksiä.
Tiedämme, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on kireä ja sitä myöten poliittiset mielenilmaukset urheilunkin saralla ovat yleistyneet. Onkin enemmän kuin toivottua, että kattojärjestöt, urheilusarjat ja seurat ovat heränneet käyttämään tätä suurta yhteiskunnallista valtaa, jota heillä on käytössään. On myös täysin oikein, että mediassa nostetaan esille räikeitä epäkohtia, kun urheilun maailmassa tehdään vääryyttä.
Sitten sinällään positiivisen kehityksen kääntöpuoli. On nimittäin havaittavissa, että yksittäisiltä urheilijoilta aletaan vaatimaan poliittisia kannanottoja. Esimerkkinä tästä toimikoon 1.9.2020 Helsingin Sanomissa julkaistu pääkirjoitus, jossa vedottiin Jokerien Marko ”Mörkö” Anttilaan, että hän ottaisi tehtäväkseen Jokerien Minskin reissun perumisen.
Mielestäni tällaiset kirjoitukset ja kyselyt asettavat urheilijan varsin epäreiluun asemaan. On kattojärjestöjen, urheilusarjojen, seurojen ja urheilujohtajien tehtävä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin toimimalla eettisellä ja oikealla tavalla. Tätä vastuuta ei voi eikä saa sälyttää yksittäisen urheilijan harteille. Moni tulkitsee nyt niin, että hiljaisuudellaan Mörkö on päättänyt tukea diktaattori-Lukashenkaa.
Urheilua ja politiikkaa ei voi erottaa, mutta on aivan hölmöä alkaa penäämään poliittisia kannanottoja yksittäisiltä urheilijoilta. Jos haluat Kesko-konsernin mielipiteen johonkin yhteiskunnallisen kysymykseen, niin kysytkö sitä lähikaupan myyjältä? Yksittäiset urheilijat vertautuvat työntekijöihin tai yksilölajeissa yksityisyrittäjiin.
Siinä ei ole mitään vikaa, jos urheilija haluaa ottaa rohkeasti kantaa poliittisiin kysymyksiin. Hänellä on siihen täysi oikeus kuten kaikilla muillakin kansalaisilla. Samoin urheilijalla on oikeus pidättäytyä ottamasta kantaa ilman, että hänen leimataan hiljaisesti hyväksyvän diktatuurin, rasismin, kommunismin, fasismin tai jonkin muun yhtä kamalan asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti