Voiko Halla-aho tai Rehn yllättää?

 

 

kuvalähde: iltalehti.fi  

Sunnuntaina on kansanvallan juhlapäivä. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros huipentuu vaali-iltaan, johon lähdetään jännittävistä asetelmista. Alexander Stubb ja Pekka Haavisto ovat hallinneet gallup-kyselyjä useamman kuukauden ajan, mutta loppumetreillä Jussi Halla-aho on aloittanut vakuuttavan kirin. Olli Rehnillä on myös kannattajansa ja hän on esiintynyt edukseen viimeisissä isoissa vaalitenteissä. Myöskään Rehniä ei sovi kokonaan unohtaa, vaikka hänen nousunsa toiselle kierrokselle epätodennäköiseltä vaikuttaakin. Uskon, että vaali-ilta voi tarjota isojakin yllätyksiä. 

 

Tähän uskoon on muutama peruste. Ensimmäinen niistä on, että gallupien ennustevoima on heikentynyt. Edellisen vuosikymmenen aikana olemme nähneet yllättäviä vaalituloksia niin kotimaassa kuin muuallakin. Gallupit ovat erehtyneet. Kyse ei tietenkään ole siitä, että gallupit itsessään olisivat epäluotettavampia kuin aikaisemmin. Ihmiset ovat. 

 

Kannastaan epävarmojen äänestäjien osuus on isossa kuvassa noussut. Tämä puoli korostuu entisestään presidentinvaaleissa, jotka ovat suuressa määrin henkilövaalit. Presidentiksi on mahdotonta nousta, jos ääniä kerää vain oman taustapuolueensa piiristä. Valitsijayhdistyksen kautta ehdolle asettuminen on pyrkimys häivyttää ihmisten mielistä puoluetausta. 

 

Toinen peruste piilee siinä, että äänestysinto näyttää nousevan korkeaksi. Ennakkoääniä annettiin ahkerasti ja kiristynyt gallup-tilanne todennäköisesti motivoi myös epävarmoja äänestäjiä lähtemään uurnille. Epävarmoja äänestäjiä tyypillisesti ovat nuoremmat ikäluokat. Monissa yhteyksissä on todettu, että Jussi Halla-ahon kannatus on varsin suurta nuorten keskuudessa. On täysin mahdollisuuksien rajoissa, että Halla-ahon viime päivien noste johtaa siihen, että nuoret epävarmat äänestäjät vaalipäivän äänillään kääntävät vaakakuppia hänen suuntaansa. 

 

Viime kevään eduskuntavaaleissa nähtiin paljon taktista äänestämistä. Monet Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajat äänestivät vaalitaktisista syistä SDP:tä. Tämä ei lopulta ihan riittänyt vaalivoittoon saakka. Vasemmistoblokki on jälleen samankaltaisessa tilanteessa. Li Anderssonin ja Jutta Urpilaisen menestysmahdollisuudet ovat olemattomat. Taktisesti olisi ehkä viisasta keskittää äänet Pekka Haavistolle, vaikka hän ei se oma ykkösvaihtoehto olisikaan. Haaviston varmana pidetty paikka kakkoskierroksella on uhattuna, jos hän ei saa ääniä myös Urpilaisen ja Anderssonin laarista. 

 

Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä, että edessä on tasaiset ja jännittävät vaalit, ja tarjolla on useita hyviä ehdokkaita. Muutama vuosi sitten spekuloitiin jopa poikkeuslaista, jolla Sauli Niinistön presidenttiyttä olisi jatkettu. Pelättiin, että ei olisi tarjolla yhtään presidentin mitat aidosti täyttävää ehdokasta. Tämä pelko on osoittautunut turhaksi. Yhdeksän joukosta varmasti itse kukin löytää oman ehdokkaansa. Ja aivan lopuksi vielä vastaus otsikon kysymykseen: kyllä, se on täysin mahdollista.

 

Arvojen koventuminen

 

Metsää on vaikea nähdä puilta ja asioilla on tapana näyttäytyä selkeinä vasta jälkijättöisesti. Näistä rajoitteista huolimatta on ilmiselvää, että elämme hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin 20 vuotta sitten. 

 

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että työmarkkinatilanne jumiutuu ja tulehtuu täysin, koska osapuolilla ei ole kiinnostusta edes yrittää neuvotella kolmikantaisesti.

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että Suomi sulkisi itärajansa pelkkänä ilmoitusasiana kansan tukiessa päätöstä käytännössä yksimielisesti.

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että maahanmuuttajat olisivat ensisijaisesti uhka kansalliselle turvallisuudelle ja yhtenäisyydelle.

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, (ainakaan julkilausutusti) Venäjän olevan terroristivaltio ja eksistentiaalinen uhka Suomen turvallisuudelle.

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että kaupunkien kaduilla liikkuisi maahanmuuttajataustaisia nuorisojengejä, jotka ovat valmiita käyttämään väkivaltaa hyvin huolettomasti.

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että kävisimme poliittisia kulttuurisotia, jossa vastapuoli ei näyttäydy minään muuna kuin pahantahtoisena vihollisena.

·       20 vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että hyvinvointivaltion peruspalvelut (kuten terveydenhoito ja perusopetus) olisivat nykyisenkaltaisessa kriisissä. 

 

Arvot ovat koventuneet. Oikea kysymys kuuluukin, onko tämä syy vai seuraus? Onko arvojen koventuminen vain välttämämätön reaktio muuttuneeseen maailmaan? Vai kenties toisinpäin? Onko ympärillä oleva maailma muuttunut, koska arvomme ovat koventuneet? 

 

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin maailma vannoi kauppasopimusten ja keskinäisriippuvuuden siunauksellisuuteen. Suhtautuminen Venäjään on tästä ilmiselvin esimerkki. Länsi oli täysin vakuuttunut siitä, että demokraattisesti hallinnoitu markkinatalous on järjestelmänä niin ylivoimaisen hyvä, että luonnonlain mukaisesti kaikki muutkin tulevat sitä seuraamaan. Toisin kävi. Mikään määrä turismia, kaupankäyntiä tai kaasuputkihankkeita ei estänyt Venäjää hyökkäämästä Ukrainaan. 

 

Globaalissa maailmassa olemme pakotettuja reagoimaan ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin. Kaikki liittyy kaikkeen, tavalla tai toisella. Esimerkiksi politiikan kulttuurisodat ovat leimallisesti hyvin yhdysvaltalainen ilmiö, joka on siirtynyt myös Eurooppaan ja Suomeen. Venäjän suhteen paluu ”vanhaan normaaliin” ei ole mahdollista meidän kenenkään elinaikana. 

 

Näen, että arvojen koventuminen on voittopuolisesti seurausta siitä, että maailma ympärillä on muuttunut nopeasti ikävään suuntaan. Kovat ajat vaativat kovia keinoja. Ylätason geopoliittiset liikkeet ovat merkittäviä tekijöitä, mutta ne eivät kuitenkaan selitä miksi arjen lattiatasolla niin moni asia tuntuu menevän ”päin helvettiä”. 

 

Kykymme ja halumme neuvotella — siis keskustella keskenämme — näyttää heikentyneen. Se näkyy esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevassa työmarkkinatilanteessa. Omista päämääristä ei voida tinkiä, koska vastapuoleen ei voi millään tasolla luottaa. Tämä sotii täysin suomalaista politiikkaa leimannutta konsensushenkeä vastaan. Konsensus on kuollut. 

 

Aidat ja muurit nousevat niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Yhä enemmän haluamme olla tekemisissä vain ja ainoastaan oman viiteryhmämme kanssa. Jakaudumme ja sulkeudumme leireihin, jossa muut näyttäytyvät vihollisina, joiden kanssa ei tarvitse — eikä saa — olla tekemisissä. Kehitystä vahvistaa sosiaalinen media, jonka turvin on erityisen helppoa sulkeutua omaan kaikukammioonsa. 

 

Arvot ovat koventuneet, koska se on välttämättömyys elämässämme ajassa. Toisaalta osan olemme tehneet aivan itse. Emme edes yritä keskustella, vaan näemme kanssaihmiset enenevissä määrin pelkkinä vihollisina. Jälkimmäiseen voimme itse vaikuttaa. Seuraa Instagramissa sekä Li Anderssonia että Jussi Halla-ahoa.

Epsteinin pedofiiliringin salaisuudet

 

Kuvalähde: cnbc.com

Yhdysvaltalaislähtöisen äärioikeistojärjestön QAnonin salaliittoteorioiden mukaan maailmaa hallitsevat satanistipedofiilit, jotka saavat elinvoimansa pusertamalla lasten verestä adrenokromia, joka on myös ikuisen nuoruuden lähde. Tämä kuulostaa tietysti sairaalta ja pähkähullulta, mutta seuraamalla Jeffrey Epstein -vyyhteen liittyviä käänteitä ja paljastuksia todellisuus näyttää jälleen olevan tarua ihmeellisempää (ja kauheampaa).

Kuka oli Jeffrey Epstein?

Jeffrey Epstein oli yhdysvaltalainen miljonääri ja ammattimaisesti toimineen pedofiiliringin pyörittäjä. Epstein oli myös tunnettu seksuaalirikollinen jo kauan ennen vuotta 2019, jolloin hänen rikoksensa lopulta tulivat maailmanlaajuisesti julki, ja hänet suljettiin tutkintavankeuteen. Olennaisena osana pedofiiliringin pyörittämiseen kuului myös Epsteinin naisystävä/liikekumppani/rikostoveri Ghislaine Maxwell. Hän toimi pedofiiliringin rekrytoijana ja mahdollistajana houkuttelemalla nuoria – ja usein alaikäisiä – naisia ja tyttöjä antamaan Epsteinille hierontoja. Epsteinin verkkoon sotkeutuneet nuoret naiset alkoivat ajan myötä painostuksen alla toimia itsekin rekrytoijina ja toivat rinkiin uusia nuoria naisia ja tyttöjä. Tämä seksuaalirikollisten pyramidihuijaus sai jatkua ja kasvaa vuosikymmenten ajan. 

 

Epsteinin omaisuus ja suhteet

Jeffrey Epstein oli New Yorkin seurapiirisalongeissa tuttu hahmo, mutta mystisyyttä lisää se, että kukaan ei oikein tarkkaan tiedä, mistä Epstein oli valtavan varallisuutensa haalinut. Se tiedetään, että Epsteinin vanhemmat kuuluivat työväenluokkaan, joten perinnöllä rikastuneesta henkilöstä ei ole kyse. Tiedetään myös, että jo 1980-luvulla Epstein oli päässyt asemaan, jossa toimi muun muassa Victoria’s Secretin perustajan Les Wexnerin miljardiomaisuuden hallinnoijana. Epstein vaikutti finanssialalla ja työskenteli muun muassa Bear Stearns investointipankissa, joka osin selittää Epsteinin varallisuutta.

Selitys jää kuitenkin vajavaiseksi. Epstein viihtyi superrikkaiden seurassa ja tähän viiteryhmään pääsemiseksi pelkkä kohtalainen menestys finanssialalla ei vielä riitä. Statusta superrikkaiden ryhmässä toki avitti Ghislaine Maxwell, joka oli perinnön kautta upporikas nainen. Ghislaine oli englantilaisen sanomalehtimiljonäärin Robert Maxwellin tytär. Ghislaine asettui 1990-luvun alussa asumaan New Yorkiin, kun hänen isänsä oli kuollut salaperäisissä olosuhteissa veneilyonnettomuudessa hieman sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että Robert Maxwell oli ryövännyt työntekijöidensä eläkerahaston.

Epstein ja Maxwell tutustuivat huippujohtajiin ja superjulkkiksiin. Heidät on kuvattu yhdessä mm. Donald Trumpin, Bill Clintonin, Kevin Spaceyn ja prinssi Andrew’n kanssa. Epstein ja Maxwell vierailivat useammin kerran brittikuninkaallisten tiluksilla. Tuttavien piiriin kuului lukuisia muita vähemmän tunnettuja, mutta äärimmäisen varakkaita ihmisiä.

Julkisuuteen tihkuneiden tietojen perusteella Epstein oli hyvin tarkka turvallisuudestaan ja yksityisyydestään. Väitetysti kaikki Epsteinin asunnot oli mikitetty ja kamerat kuvasivat kaikkia huoneita taukoamatta. Tiedämme, että seksuaalirikokset tapahtuivat pääasiassa näissä Epsteinin omistamissa asunnoissa. Monien uskoman teorian mukaan Epsteinin megavarallisuutta selittää ennen kaikkea se, että hänellä oli keinoja kiristää rahaa superrikkailta asiakkailtaan. Miljardöörit ovat luultavasti varsin halukkaita avaamaan kukkaron nyörejään, jos vain seksuaalirikokset pysyvät salassa. 

 

Epsteinin kuolema

Jeffrey Epstein kuoli 10.8.2019 ollessaan tutkintavankeudessa maksimiturvallisuustason vankilassa New Yorkissa. Virallisen selityksen mukaan Epstein hirttäytyi sellissään aamuyön tunteina. Näin oli päässyt käymään, koska vartijat olivat nukahtaneet ja kamerat olivat lakanneet toimimasta. Tämä kaikki siitä huolimatta, että Epstein oli tehoseurannassa kohonneen itsemurhariskin vuoksi.

Jos jokin asia nostattaa ilmoille salaliittoteorioita, niin Epsteinin kuolema. Epstein oli luonteeltaan omaa etua tavoitteleva narsisti ja tulevassa oikeudenkäynnissä olisi taatusti tehnyt kaikkensa pelastaakseen oman nahkansa. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että Epstein olisi kertonut totuuden pedofiilirinkinsä laajuudesta ja siihen osallistuneista silmäätekevistä henkilöistä. Intressi Epsteinin hiljentämiseksi lopullisesti oli suuri. Epsteinin kuoleman olosuhteista on tuhansia teorioita, joista jotkut ovat uskottavampia kuin toiset. Varmaa on kuitenkin se, että virallinen annettu selitys ei ole millään tasolla tyydyttävä. 

 

Nykyhetki

Epsteinin kuoleman jälkeen hänen rikoskumppaninsa Ghislaine Maxwell nousi huomion keskiöön. Kansa janosi kostoa ja Epsteinin jälkeen Maxwell oli sopivin sijaiskärsijä. Syyllinen hänkin toki on, mutta on äärimmäisen epätyydyttävää, että Epsteinin sallittiin viedä salaisuutensa mukanaan hautaansa.

Kesäkuussa 2022 Ghislaine Maxwell tuomittiin 20 vuoden vankeuteen rikoksistaan. Oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat julistettiin salaisiksi, kunnes nyt vuoden 2024 alussa niitä on julkistettu. Tästä syystä Epstein ja Maxwell ovat jälleen nousseet otsikoihin.

Asiakirjat tarjoavat lisää yksityiskohtia seksuaalirikosten luonteesta ja vilisevät kaikkien tuntemien julkkisten nimiä. Tämä ei kuitenkaan ole se kauan toivottu ”Epsteinin lista”, josta kiistatta ilmenisi ketkä kaikki silmäätekevät ovat Epsteinin rinkiin osallistuneet.

Kaikesta huolimatta syyttömyysolettamasta on syytä pitää kiinni. Karibialla sijainneella yksityissaarellaan Epstein järjesti monenlaisia tapahtumia, ja siellä myös todistetusti tapahtui paljon seksuaalista hyväksikäyttöä. Vierailu saarella itsessään ei vielä todista sitä, että olisi syyllistynyt seksuaalirikokseen. Tarvitsemme edelleen lisää todisteita todellisen ”Epsteinin listan” julkistamiseksi.

Lopuksi

Jeffrey Epsteinin ympärille kietoutunut pedofiili- ja seksuaalirikosvyyhti on vertaansa vailla. Se pursuaa uskomattomia tarinoita, jotka käsittämättömällä tavalla kietoutuvat toisiinsa. Päällimmäinen tunne koko vyyhdistä on se, että koko totuutta ei ole kerrottu. Mitä salailevammin asiaan suhtaudutaan, sitä enemmän se ruokkii salaliittoteorioita. Julkistetut oikeuden asiakirjat eivät tarjonneet niitä vastauksia, joita kaipaamme. Ihmisillä on oikeus tietää hallitsevatko meitä yksilöt, jotka osallistuvat QAnonin maalailemiin pedofiiliriitteihin.