Päiväkirja - valitut palat

Marraskuu 2024 — Tammikuu 2025

Aloin aktiivisesti pitämään päiväkirjaa marraskuun yhdeksäntenä päivänä viime vuonna. Olen päättänyt julkaista näistä raapustuksista muutamia valittuja paloja noin kolmen kuukauden välein.

 

La 9.11.24

Aloin pitämään päiväkirjaa muistaakseni vuoden 2015 alussa. Selvisin ehkä kuusi viikkoa. Otin liikaa paineita, että joka päivä täytyisi kirjoittaa jotakin. Päiviä, viikkoja jäi väliin ja luovutin. En löytänyt näitä muistiinpanoja enää mistään, lienevät tuhoutuneet entisen tietokoneen kovalevyn mukana. Nyt olen päättänyt aloittaa uudestaan, paineita ottamatta, tunteita purkaakseni, kun siltä tuntuu.

Su 10.11.24

Päiväkirjan arvo tulee esiin vasta ajan myötä. Mitä vanhempia merkintöjä, sitä arvokkaammiksi ne tulevat. Jos jaksan tätä ylläpitää, saatan valittuja paloja joskus julkaista. Kunhan on kulunut tarpeeksi aikaa.

Pe 15/11/24

J:n vuoro loppui eilen kello 16. Hän poistui paikalta kello 19:15. Jonkinlaiseen mielenterveyslaitokseen hänet pitäisi laittaa. Mies omistautuu työlleen sataprosenttisesti ja alan epäillä onko hänellä mitään muuta elämää ollenkaan.

Ma 18/11/24

Monta yksinäistä tuntia kentällä kiertämässä ja askeleita tuli jo pelkästään kierrosten vuoksi. Molempina päivinä lähes 18 000 eli yli 12 kilometriä. Ellalle kerroin sunnuntaina, että juuri tuolloin kadutti vaihto Triplasta pois. Ehti juurtua kuitenkin työyhteisöön ja oli samanhenkistä porukkaa duunissa. Vahva tunne, että en nykyisellään pääse työskentelemään vahvuuksieni kautta ja työyhteisöön vaikea sopeutua jo ikäeronkin vuoksi. Eilen vuoron jälkeen olin taas aivan jumissa ja fyysisesti loppu, mutta hyvät yöunet auttoivat ja nyt olo ihan ok. Tällä viikolla töitä vain kaksi päivää: ke ja to pitkät vuorot.

Su 24/11/24

Ruokakaupassa ravaaminen joka halvatun päivä rasittaa. Tänäänkin piti käydä, perjantaina myös isot ostokset. Tilasin nyt keskiviikoksi Prismasta pitkälti yli kahdellasadalla eurolla ruokaa niin ehkä hetkeksi loppuu tämä pelleily.

Ke 27/11/24

Alaselkä vaivaa taas. Eilen oli niin kipeä, että vakavissani harkitsin töihin menemistä. Menin kuitenkin, koska se vertyy kävellessä ja muuten liikkuessa. Jos istuu enemmän kuin puoli tuntia paikoillaan, niin liikkeelle pääsy on vaikeaa. Olen nyt pari päivää syönyt Sirdaludia, lihasrelaksanttia, jota on vielä edellisestä reseptistä jäänyt yli. Vaiva on sikäli itseaiheutettu, että se muistuttaa itsestään, kun on useamman viikon laiminlyönyt liikuntaa.

Ma 2/12/24

Pitkä viikonloppu töissä. Alkaa selkeytyä kristallinkirkkaasti missä ongelmat piilevät. Lohduttavaa oli huomata, että ongelma ei ehkä sittenkään ole minussa ja minun osaamisessa, vaan kohteen kaoottisuudessa. Sähköposti tulvii toinen toistaan monimutkaisempia pyyntöjä, jotka vaativat pitkää selvittelyä ja juoksevien asioiden hoito vie kaiken työajan. J:stä myös huomaa, että työtaakka on tällä hetkellä liian kova.

Ke 4/12/24

Tänään suren hyvinvointivaltion kuolemaa. Uutisista luin, että Kelaa kohtaavat suurimmat leikkaukset vuosikymmeniin. Sattumoisin tunnen kyseisen laitoksen toimintaa ja siellä työskennellessäni oltiin jo valmiiksi tiukoilla. Kahvitauon eväätkin vietiin säästösyistä pois aikanani siellä. Ratkaisumäärät olivat jo tuolloin ainoa asia, joka merkitsi. Kaikki puhe yksilöllisestä palvelusta ja asiakaslähtöisyydestä on hevonpaskaa. Halutaan paljon päätöksiä liukuhihnalta ja toivotaan, että suurin osa on edes sinne päin, se on tahtotila. En voi edes kuvitella painetta nykyhetkenä kun työttömyyden ja mt-ongelmien lisääntyessä myös Kela kuormittuu yhä enemmän.

Ma 16/12/24

Uutisia viikonlopulta: Krista Kiuru oli joutunut pahoinpitelyn uhriksi perjantai-iltapäivänä Helsingissä. Poliisi on tutkinut asian ja siihen ei kuulemma liity poliittista motiivia. Joku känninen urpo vaan oli randomilla hutkaissut Kiurua. Tämä koko tapahtumaketju tuntuu niin uskomattomalta, että sen täytyy olla totta.

Su 22/12/24

Tänään oli se päivä, kun avattiin joululahjat. Ellalta sain Hannu Sokalan kirjan Raha ei ole sitä mitä luulet ja kimpassa ostetun upean Tommy Hilfigerin kellon. Sitä pidän kuin kalleinta aarrettani. Valtimon paketista paljastui suklaata, villasukat, kahvimuki, Ilkka Remeksen kirja ja presidentti-kahvia. Kaikkeen tähän olen erittäin tyytyväinen.

Ke 25/12/24

Tutti, eli Nicoretten suusumute loppui tänään ja olen päättänyt, että uutta en osta. Tämän päätöksen olen epäonnistuneesti tehnyt aikaisemminkin ja vuodesta 2016 olen tuota kapinetta käyttänyt. Tilanne nyt vaan on semmoinen, että tuo on ainoa asia, josta pystyn enää merkittävästi säästämään. Useamman satasen kuussa. Kerta kaikkiaan mistään muusta en pysty tinkimään samanlaisia summia ja ne tarvitsee kipeästi häitä varten.

Ma 30/12/24

Vieroitusoireista: en pysty keskittymään, suun kuivuminen, ärtyneisyys, tikkuileva polte käsivarsissa, aivosumu, huimaus, päänsärky, ahmin kontrolloimattomasti suklaata tai muita herkkuja ja koko hela hoito. Pahin kaikista on kuitenkin se, kun nikotiinipiru yrittää nälkäisenä raapia tietään pois vankilastaan ja vaatii ruokkimaan. Nikotiinipiru asuu häkissä, joka sijaitsee rintakehän yläosassa heti ruokatorven alapuolella. Sieltä käsin se pyrkii kynsimään ja raapimaan tietään vapauteen. Nikotiinipiru on myös valehtelija, vanhan testamentin käärmeen veroinen; nikotiinipiru vääntää ja kääntää asiat ylösalaisin, neuvottelee, järkeilee ja rationalisoi. Kaiken tämän päämääränä tietenkin on vakuuttaa, että nikotiini ei ole niin paha asia ja vähän sitä kuitenkin voisi ottaa. Nikotiinipiru on epävarmuuden luoja, seireeni, joka voi ottaa minkä tahansa olomuodon vietelläkseen takaisin C10H14N2-yhdisteen pauloihin. Elämäni on kuin uusintaa uusinnan perään, niin monta kertaa tämänkin vaiheen olen käynyt läpi. Tämä on kyllä yksi parhaista ja vakavasti otettavimmista yrityksistäni. Suhde nikotiiniin on alkanut vuonna 2007, eli 17 vuotta sitten. On tietysti selvää, että näin pitkän ajan jälkeen ero ei tule olemaan helppo. Se tuntuu kuitenkin vievän aivan kaiken. Elämänilosta ja elämänhalusta alkaen.

Ti 31/12/24

197/366, siinäpä saldo tämän vuoden liikuntasuorituksille. Paperinen perhekalenteri on hyvä keksintö, kunhan siihen jaksaa läpi vuoden merkkailla asioita. Arnold Schwarzeneggerin hengessä on ollut tavoitteeni sisällyttää tunti liikuntaa joka päivään, aivan sama mikä liikuntamuoto on kyseessä.

To 2/1/25

Idiootti on nyt selätetty. 886 sivua tiukkaa tekstiä. Kysymys kuuluu: miksi Idiootin idiootti on idiootti? Siksikö, että hän kärsii epilepsiasta, jota ei tuohon aikaan 1800-luvulla tunnettu kunnolla? Ei. Myskin on liian hyvätahtoinen ja johdateltavissa, helppo petkuttaa, naisten puristuksissa ja ohjailtavissa, kiihtyy väärissä hetkissä ja antaa vaikka omaisuutensa höveliyttään pois. Ei puolusta omia mielipiteitään ja näkemyksiään ollenkaan, kunnes sitten väärällä aikaa purkaa kaiken. Hylkäsi hyvän avioliiton ja seurapiirielämän pelkän hölmöytensä tähden. Väitti rakastavansa kahta naista, joista ei sitten tainnut rakastaa kumpaakaan, ainakaan romanttisessa mielessä. Kirjasta kehkeytyi kolmiodraama, joka päättyi traagisesti. Ruhtinas Myskin ei osannut pelata niitä pelejä, joita Pietarin seurapiireissä menestyminen olisi edellyttänyt. Hyväntahtoinen hölmö ja hyödyllinen idiootti.

Ke 8/1

Tämän päivän kohokohta on, että katsomme Ellan kanssa yhdessä Raw´n Netflix-debyyttijakson, kunhan Ella tulee aamuvuorosta. On enemmän kuin onnekasta, että tulevan vaimoni kanssa voidaan harrastaa showpainin katsomista yhdessä. Ella tulee parin tunnin päästä. Sitä ennen pitää vielä kipaista kaupassa pikkuostokset tekemässä.

Su 12/1

Huomasin, että housuissani oli haarojen kohdalla melkoisen valtava reikä. Ties kuinka kauan ollut, ja kyseisiä housuja olen käyttänyt päivittäin työmatkat. Roskiin menivät. Muistaakseni ko. housut maksoivat Prismassa 20 tai 25 euroa, joten hintaansa nähden pitkään ja hyvin palvelivat. Ostettu siis joskus vuoden 2022 puolella.

Ti 14/1

Olen huomannut itsestäni sellaisen puolen, että haluan työtehtävieni olevan selkeitä ja tykkään siitä, että on selkeät ohjeet. Jossain kohtaa luulin, että nimenomaan tätä en halua, mutta todellisuudessa juuri sitä olen vailla. Sähköpostien sohlaaminen ja luoviminen epävarmuuden tilassa ei ole minua varten.

Ti 21/1

Sairauslomaa myös tuli tämä päivä, jotta selkä vertyisi työkuntoon. Eilinen oli kyllä sellainen, että enpä tiedä miten olisi tiukan paikan tullen käynyt. Lisäksi sain tulehduskipulääkettä, jota lääkäri kuvaili vahvemmaksi versioksi buranasta. Alaselkä on murheenkryyni, joka on vaivannut ainakin vuodesta 2017 alkaen. Nyt aion myös tehdä asialle jotain. Nykymenolla en varmaan viisikymppisenä pääse enää sängystä ylös selkävaivojeni takia.

Ke 22/1

Uutisia: Donald Trump astui valtaan 20. tammikuuta ja laittoi heti hulinaksi. USA irrottautui Pariisin ilmastosopimuksesta ja WHO:sta. Lisäksi tuli voimaan virallinen linjaus, että sukupuolia on kaksi. Teknologiamiljardöörit olivat näyttävästi mukana virkaanastujaisissa. Elon Musk vaikutti hörhöilevän kokaiinipäissään, tai mitä huumetta superrikkaat nykyään käyttävätkään. Hän teki käsimerkkejä, jotka olivat jotain roomalaisen tervehdyksen ja natsiheilauksen väliltä. Moni on arvellut, että kyseessä olisi taas jokin Muskin nerokas trollaus. Itse en usko. Sen sijaan luulen, että Musk on huumeriippuvainen ja niin pahasti tästä todellisuudesta irrallaan, että toimii täysin impulsiivisesti ja tiedostamatta. Suoraan sanottuna uskon, että Musk on kovaa vauhtia matkalla ennenaikaiseen hautaansa. Vauhti on niin luja ja jutut niin levottomia. Yliannostuskuolema ei yllättäisi, valitettavasti. Toisaalta ei salamurhakaan, sen verran vihattu hahmo hän tätä nykyä on.

To 30/1 

Valtimolla sataa tammikuussa vettä. Ehtaa vettä ja lämpötila plussalla useamman asteen. Erikoiseksi on mennyt.

 

Juror #2:n filosofia

 

Juror #2 on vuoden 2024 lopulla julkaistu oikeussalidraama, jonka on ohjannut ja tuottanut Hollywood-ikoni Clint Eastwood. Elokuva nostaa esiin useita filosofisia ja psykologisia näkökulmia, joita voi verrata suorastaan Dostojevskin romaaniin. Tämä tekee siitä merkittävän ja katsomisen arvoisen filmin.

 

Elokuva kertoo Justin Kempin (Nicholas Hoult) tarinan. Hän on toimittaja, joka kutsutaan valamieheksi murhaoikeudenkäyntiin liittyen. Kempin vaimo Allison Crewson (Zoey Deutsch) on viimeisillään raskaana, joten Kemp haluaisi irrottautua valamiesvelvollisuuksista, mutta tämä jää turhaksi toiveeksi. Hänestä tulee oikeudenkäynnin valamies nro. 2. 

 

Lyhykäisyydessään oikeudenkäynnissä on kyse siitä, että miestä syytetään naisystävänsä murhasta. Tässä tapauksessa pariskunnan on nähty riitelevän baarissa, jossa mies on käyttäytynyt uhkaavasti naista kohtaan. Riita on jatkunut sateisella parkkipaikalla, jonka jälkeen nainen on tunnekuohussa poistunut yksinään kävellen myrskyisään yöhön. Miehen on nähty kävelevän kohti omaa autoaan ja tähän varmat silminnäkijähavainnot loppuvat. Lopputuloksena kuitenkin oli, että nainen päätyi jonkin matkan päässä rotkon pohjalle kallo haljenneena. Epäiltyjä on alun alkaenkin vain yksi ja ensikatsomalta miehen syyllisyys näyttää lähes varmalta. Yksi silminnäkijäkin on todistamassa, että olisi nähnyt miehen myrsky-yönä tähyilemässä rotkon pohjalle, johon uhri päätyi.

 

Tapauksen yksityiskohtien tarkentuessa ja tarinan tihentyessä käy selväksi, että valamiehellä nro. 2 on naisen kuolemaan johtaneesta illasta ensikäden tietoa — hän oli itsekin liikenteessä tuona kohtalokkaana lokakuun iltana ja itse asiassa voi mutkan kautta olla vastuussa naisen kuolemasta. Tästä alkaa Justin Kempin moraalinen kiirastuli. 

 

Pidän elokuvasta, koska se jättää katsojalle tulkinnanvaraa. Justin Kemp on ristiriitainen hahmo, ja on vaikea määritellä, onko hän tarinan protagonisti vai antagonisti. Hänen menneisyydestään paljastuu dramaattisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen nostaa Kempin positiiviseen valoon — hän on toipunut alkoholisti, joka on ollut neljä vuotta kuivilla. Lisäksi hän on vaimonsa kanssa selvinnyt henkisesti raskaasta kaksosten keskenmenosta. Juuri tällä hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin, kunnes kutsu valamiehistöön kävi. Keskenmenon jälkeen he ovat lopulta saamassa terveen vauvan. 

 

Justin Kemp uskoutuu moraalisesta dilemmastaan ainoastaan yhdelle henkilölle, AA-ryhmän vetäjälle Larry Laskerille (Kiefer Sutherland), joka on tehnyt työuransa juristina. Lasker neuvoo Kempiä siten, että totuutta ei voi kertoa. Ainoa tie ulos on, että valamiehistö antaa tapauksessa päätöksen, jossa vastaaja joko todetaan syylliseksi tai syyttömäksi. ”Hung jury”, eli tilanne, jossa valamiehistö ei pysty saamaan yksimielistä päätöstä johtaisi vain siihen, että tapausta alettaisiin tutkia uudelleen, ja tällöin Kempin oma osallisuus voisi tulla ilmi. 

 

Kempin moraalisen ongelman rajat ovat nyt piirtyneet esiin: vaihtoehtoja on kolme.

1.)   Totuus. Kemp voisi kertoa totuuden, mutta tällä olisi valtavat seuraukset hänelle itselleen, vaimolle ja juuri syntymäisillään olevalle lapselle.

2.)   Vastaajan toteaminen syylliseksi. Tuomio on annettava, joten tämä tyydyttäisi asianosaisten ja median suurimmat intohimot. Kempille tämä ratkaisu toki tarkoittaisi sitä, että hän olisi valmis moraaliseen katastrofiin lähettämällä syyttömän miehen vankilaan, mahdollisesti eliniäksi.

3.)   Vastaajan toteaminen syyttömäksi. Kemp tietää, että vastaaja ei ole syyllinen murhaan, vaikka muutoin ei ole kyse mallikansalaisesta. Toteaminen syyttömäksi herättäisi kysymyksiä, mutta olisi epätäydellisyydessään Kempille kuitenkin se vähiten huono vaihtoehto. 

 

Filosofisesta ja psykologisesta pohdiskelusta pitävälle henkilölle tämä elokuva antaa paljon. Kuinka rehellinen ja suoraselkäinen ihminen oikeastaan on? Kertoisitko itse totuuden, vaikka tietäisit sen johtavan omaan ja perheesi tuhoon? Voisitko ottaa kontollesi sen, että syytön mies joutuu eliniäkseen vankilaan? Onko asioiden kertomatta jättäminen ja syvälle mielen sopukoihin painaminen yhtä paha asia kuin suora valehtelu? Pystyisitkö jatkamaan elämääsi syyllisyydentunnon kanssa, jos syytön mies joutuisi vankilaan? 

 

Elokuvan voi katsoa Max-suoratoistopalvelusta. (maksumuuri)