keskiviikko 15. tammikuuta 2025

Juror #2:n filosofia

 

Juror #2 on vuoden 2024 lopulla julkaistu oikeussalidraama, jonka on ohjannut ja tuottanut Hollywood-ikoni Clint Eastwood. Elokuva nostaa esiin useita filosofisia ja psykologisia näkökulmia, joita voi verrata suorastaan Dostojevskin romaaniin. Tämä tekee siitä merkittävän ja katsomisen arvoisen filmin.

 

Elokuva kertoo Justin Kempin (Nicholas Hoult) tarinan. Hän on toimittaja, joka kutsutaan valamieheksi murhaoikeudenkäyntiin liittyen. Kempin vaimo Allison Crewson (Zoey Deutsch) on viimeisillään raskaana, joten Kemp haluaisi irrottautua valamiesvelvollisuuksista, mutta tämä jää turhaksi toiveeksi. Hänestä tulee oikeudenkäynnin valamies nro. 2. 

 

Lyhykäisyydessään oikeudenkäynnissä on kyse siitä, että miestä syytetään naisystävänsä murhasta. Tässä tapauksessa pariskunnan on nähty riitelevän baarissa, jossa mies on käyttäytynyt uhkaavasti naista kohtaan. Riita on jatkunut sateisella parkkipaikalla, jonka jälkeen nainen on tunnekuohussa poistunut yksinään kävellen myrskyisään yöhön. Miehen on nähty kävelevän kohti omaa autoaan ja tähän varmat silminnäkijähavainnot loppuvat. Lopputuloksena kuitenkin oli, että nainen päätyi jonkin matkan päässä rotkon pohjalle kallo haljenneena. Epäiltyjä on alun alkaenkin vain yksi ja ensikatsomalta miehen syyllisyys näyttää lähes varmalta. Yksi silminnäkijäkin on todistamassa, että olisi nähnyt miehen myrsky-yönä tähyilemässä rotkon pohjalle, johon uhri päätyi.

 

Tapauksen yksityiskohtien tarkentuessa ja tarinan tihentyessä käy selväksi, että valamiehellä nro. 2 on naisen kuolemaan johtaneesta illasta ensikäden tietoa — hän oli itsekin liikenteessä tuona kohtalokkaana lokakuun iltana ja itse asiassa voi mutkan kautta olla vastuussa naisen kuolemasta. Tästä alkaa Justin Kempin moraalinen kiirastuli. 

 

Pidän elokuvasta, koska se jättää katsojalle tulkinnanvaraa. Justin Kemp on ristiriitainen hahmo, ja on vaikea määritellä, onko hän tarinan protagonisti vai antagonisti. Hänen menneisyydestään paljastuu dramaattisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen nostaa Kempin positiiviseen valoon — hän on toipunut alkoholisti, joka on ollut neljä vuotta kuivilla. Lisäksi hän on vaimonsa kanssa selvinnyt henkisesti raskaasta kaksosten keskenmenosta. Juuri tällä hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin, kunnes kutsu valamiehistöön kävi. Keskenmenon jälkeen he ovat lopulta saamassa terveen vauvan. 

 

Justin Kemp uskoutuu moraalisesta dilemmastaan ainoastaan yhdelle henkilölle, AA-ryhmän vetäjälle Larry Laskerille (Kiefer Sutherland), joka on tehnyt työuransa juristina. Lasker neuvoo Kempiä siten, että totuutta ei voi kertoa. Ainoa tie ulos on, että valamiehistö antaa tapauksessa päätöksen, jossa vastaaja joko todetaan syylliseksi tai syyttömäksi. ”Hung jury”, eli tilanne, jossa valamiehistö ei pysty saamaan yksimielistä päätöstä johtaisi vain siihen, että tapausta alettaisiin tutkia uudelleen, ja tällöin Kempin oma osallisuus voisi tulla ilmi. 

 

Kempin moraalisen ongelman rajat ovat nyt piirtyneet esiin: vaihtoehtoja on kolme.

1.)   Totuus. Kemp voisi kertoa totuuden, mutta tällä olisi valtavat seuraukset hänelle itselleen, vaimolle ja juuri syntymäisillään olevalle lapselle.

2.)   Vastaajan toteaminen syylliseksi. Tuomio on annettava, joten tämä tyydyttäisi asianosaisten ja median suurimmat intohimot. Kempille tämä ratkaisu toki tarkoittaisi sitä, että hän olisi valmis moraaliseen katastrofiin lähettämällä syyttömän miehen vankilaan, mahdollisesti eliniäksi.

3.)   Vastaajan toteaminen syyttömäksi. Kemp tietää, että vastaaja ei ole syyllinen murhaan, vaikka muutoin ei ole kyse mallikansalaisesta. Toteaminen syyttömäksi herättäisi kysymyksiä, mutta olisi epätäydellisyydessään Kempille kuitenkin se vähiten huono vaihtoehto. 

 

Filosofisesta ja psykologisesta pohdiskelusta pitävälle henkilölle tämä elokuva antaa paljon. Kuinka rehellinen ja suoraselkäinen ihminen oikeastaan on? Kertoisitko itse totuuden, vaikka tietäisit sen johtavan omaan ja perheesi tuhoon? Voisitko ottaa kontollesi sen, että syytön mies joutuu eliniäkseen vankilaan? Onko asioiden kertomatta jättäminen ja syvälle mielen sopukoihin painaminen yhtä paha asia kuin suora valehtelu? Pystyisitkö jatkamaan elämääsi syyllisyydentunnon kanssa, jos syytön mies joutuisi vankilaan? 

 

Elokuvan voi katsoa Max-suoratoistopalvelusta. (maksumuuri)


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti