Viime vuoden marraskuussa tapahtuneen kipsisakka-altaan
vuodon seurauksena Talvivaaran toiminnasta on tehty useita valituksia Kainuun
ely-keskukseen ja Vaasan hallinto-oikeuteen. Samaisen ympäristövahingon vuoksi
Pekka Perä päätti palata yhtiön toimitusjohtajaksi, vaikka oli tittelistä
luopunut vasta puolisen vuotta aiemmin. Jo aiemmin Talvivaara oli kylpenyt
negatiivisessa julkisuudessa, kun maaliskuussa 2012 työntekijä menehtyi
kaivoksella työtapaturmassa.
Syitä siihen, miksi oikein mikään ei ole onnistunut on
varmasti monia. Nostaisin esiin niitä ainakin neljä. 1.) uutta bioliuotus-menetelmää
ei oltu testattu riittävässä laajuudessa, ennen kuin kaivos avattiin. 2.)
Rakennusvaiheessa on tehty pahoja virhearvioita, tämä tuli erityisen selväksi
kipsisakka-altaan vuodon yhteydessä. 3.) Mukana täytyy olla myös huonoa
johtamista, koska poikkeustilanteissa ei selvästikään ole ollut toimintamallit
selvillä. 4.) Nikkelin maailmanmarkkinahinta on romahtanut kaivoksen
alkuajoista ja sen vuoksi taloudellisesti uudestaan jaloilleen pääseminen
ongelmien jälkeen on ollut todella hankalaa.
Tänä keväänä Talvivaara keräsi pääomaa osakeannilla noin 260
miljoonaa euroa. Silloin vakuutettiin, että tuo rahamäärä kyllä riittää
pahimman vaiheen yli, mutta nyt puoli vuotta myöhemmin, yhtiö hakeutuu
yrityssaneeraukseen ja menettelyä varten tarvitsee ainakin 40 miljoonaa euroa
hätärahoitusta. On arvioitu, että mikäli tuota rahaa ei löydy, on konkurssi
edessä tammikuussa. Elinkeinoministeri Vapaavuori on todennut, että valtio ei
voi yksinään lähteä pelastamaan kaivosta, vaan rahoitusta täytyy löytyä myös
vapailta markkinoilta.
Talvivaara on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja
vastaan, koska sen toimintaan liittyy myös moraalinen pulma. Hyödynnetäänkö
luonnonvaroja liian kovalla hinnalla? Onko liiketoiminta vai ympäristö
tärkeämpää? Ympäristöaktivistit ovat esiintyneet näyttävästi julkisuudessa ja
muun muassa viime kesänä nostaneet kotikuntani Valtimon valtakunnan
julkisuuteen pitämällä siellä ”Kaivoskapina” toimintaleiriä.
Oma mielipide: pro-Talvivaara. Talvivaara työllistää suoraan
noin 600 ihmistä ja välillisesti alihankintaketjujen kautta luku nousee lähes
2000:een. Mikäli kaivos laitettaisiin kiinni, niin se kirpaisisi pahiten
Kainuuta ja Pohjois-Karjalan pohjoisia kuntia, joilla on jo ennestään Suomen
korkein työttömyysprosentti. Lisäksi Talvivaara ei voi vain lyödä ”lappua
luukulle”, vaan se pitää ajaa alas hallitusti. Tämä tarkoittaa sitä, että konkurssipesää
pitäisi pyörittää useita vuosia. Arviot vaihtelevat kahdesta vuodesta lähes
kymmeneen, ja tämähän tapahtuisi täysin veronmaksajien rahoilla. Uhkana on myös
nähtävä se, että kaivokselle löytyisikin pilkkahintaan ostaja ulkomailta.
Ainakin kiinalaisten ja venäläisten sijoittajien on kerrottu olevan kiinnostuneita.
Onko tämä sitä, mitä oikeasti halutaan? Ainakin sinivalkoisten lasien läpi
katsottuna kuulostaa todella huonolta.
Näinpä toivonkin hartaasti, että Talvivaara kykenee
osoittamaan yksityisille sijoittajille, että prosessit on tosiasiallisesti
saatu kuntoon ja yhtiöön oikeasti kannattaa sijoittaa. Riskit ovat suuret,
mutta niin ovat myös mahdollisuudet, jos homma saadaan täydellä teholla
käyntiin. Konkurssi on vaihtoehdoista huonoin. Silloin yksi maailman
suurimmista nikkeli-, ja sinkkiesiintymistä jäisi hyödyntämättä ja ratkaisu
tuottaisi etenkin Kainuun maakuntaan inhimillistä kurjuutta työttömyyden
kautta. Hiekka on tiimalasista melkein lopussa, toivottavasti ratkaisu löytyy
yhdennellätoista hetkellä.
-Matti
Pahoittelen tuota huonoa jäsennystä, en saanut sitä korjattua. Tämä on julkaistu paremmin jäsenneltynä myös facebook profiilissani, joka on julkinen.
VastaaPoista