Suvaitsevaisuus on todellinen ajan hengen iskusana. Välillä
tätä maailman menoa seuratessa on kuitenkin tullut mieleen, että olisiko
välillä pieni ennakkoluuloisuus sittenkin vaan hyvästä. Historian avulla pystyy
ymmärtämään paremmin nykypäivää, joten otankin sieltä esimerkin. 1930-luvun
kuluessa äärioikeistolaiset fasistipuolueet nousivat monessa Euroopan maassa
valtaan ja ilmiö ulottui Suomeenkin Lapuan liikkeen muodossa. Sen ajan
vallanpitäjät eivät voineet olla niin tyhmiä, etteivätkö he olisi nähneet tässä
liikehdinnässä suuriakin riskejä. Asiaa päätettiin kuitenkin suvaita niin
pitkään kunnes oli liian myöhäistä. Toinen maailmansota syttyi ja se vaati
vähintään 62 miljoonan ihmisen hengen, puhumattakaan haavoittuneiden määrästä
ja henkisestä kärsimyksestä.
Tuota taustaa vasten täytyykin kysyä, että pitääkö meidän
vaan suvaita sitä, mitä juuri nyt tapahtuu Ukrainassa? Voiko Krimin niemimaan
valtauksen nähdä verrannollisena Tsekkoslovakian sudettialueiden valtaukseen ja
voivatko myöntyväisyyspolitiikan seuraukset olla samanlaisia? Vastausta tuohon
on tietysti mahdoton sanoa, mutta jokainen järkevä ihminen varmasti myöntää,
että uhka on olemassa.
Toinen asia joka on johdattanut pohdiskelemaan tätä
suvaitsevaisuuden tematiikkaa on islamin usko. World Trade Center 2001, Beslan
2004, Bostonin maraton 2013. Tuossa vain muutama poiminta ääri-islamilaisten
ryhmittymien terroriteoista. Järkyttävyydessään samaa luokkaa lähentelee viime
viikkoina uutisoitu tapaus, jossa ääri-islamistilainen ryhmittymä Boko Haram (suomennettuna:
länsimainen koulutus on kiellettyä) on kaapannut Nigeriassa 300 koulutyttöä.
Tyttöjen kohtaloksi koituu mitä ilmeisemmin kuolema tai myynti seksiorjaksi.
Onko niin, että kristityn maailman täytyy vaan suvaita
asiaa? Jos joku hiemankin tunnetumpi poliitikko mainitsee islamin uhkaksi, niin
aika nopeasti hänet leimataan suvaitsemattomaksi ja mediamyllytys alkaa.
Kiistämätön fakta on se, että viime vuosikymmeninä muslimien määrä pääosin kristityssä
Euroopassa on kasvanut. Vaikka valtaosa muslimeista on tietenkin maltillisia
ihmisiä, jotka käyvät henkilökohtaista jihadia, niin kyllä varmasti jokaisesta
maasta löytyy myös sellainen joukko, joka on valmis näihin hirmutekoihin. Tässä
suhteessa islam todellakin on uhka.
Myönnetään, että yllä olen esittänyt asioita hyvin
poleemisesti värittyneiden lasien takaa ja tiedostan sen itsekin. Asioilla on
aina useita puolia, joista olen yhden tuonut noissa esille. Peruskysymys tämän
kirjoituksen takana onkin, että onko suvaitsevaisuudella rajoja? Onko näin,
että joskus ennakkoluulot toimivat hyvänä itsesuojelumekanismina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti