Puhdasta pahuutta

Viime päivinä olen ihan aidosti yrittänyt keksiä järjellistä selitystä Irakin ja Syyrian tapahtumille. Ääri-islamistinen ISIS järjestö on kesäkuun aikana ottanut hallintaansa Samarran, Tikritin, Kirkutin ja Mosulin kaupungin. Verellä ja väkivallalla, pyhän sodan nimissä. ISIS on luonteeltaan niin äärimmäinen, että jopa maailmaan ”kuuluisin” ja julmimmaksi tituleerattu Al-Qaida on sanoutunut siitä irti. Tavoitteena ISIS:illä on luoda mahdollisimman suuri sharia-lain alainen islamistinen valtio. Irak on vahvasti jakautunut kolmeen eri ryhmään. Shiia- ja sunnimuslimeihin sekä kurdeihin. ISIS on äärimmäisesti ajatteleva sunnilainen järjestö.

Mosulissa ISIS surmasi satoja siviilejä ja seuraavana tavoitteena heillä on saada Bagdad hallintaansa. Yhdysvaltojen tukema Irakin armeija on kuitenkin saanut pysäytettyä etenemisen noin sadan kilometrin päähän pääkaupungista. Ulkomaat ovat heristelleet toruvasti sormeaan, mutta ainoastaan Yhdysvallat ovat tilanteeseen puuttuneet. 

Olen hyvin tietoinen siitä, että Yhdysvaltojen aloittama Irakin sota ja sitä seuranneet aggressiiviset yksityistämistoimet ja kansan sorto ovat osaltaan luoneet ideaaliset puitteet äärijärjestöjen kukoistukselle. Täysin syyttömiä ei varmasti ole mikään muu ryhmä kuin sodasta ja epävakaisuudesta kärsivä tavallinen kansa. Mutta katsoi asiaa miltä kantilta hyvänsä ja koitti olla miten ymmärtäväinen tahansa….. En keksi asialle mitään muuta selitystä kuin puhtaan pahuuden. 

Mitäpä tässä voi tehdä? Lähinnä olla vain tietoinen asiasta ja yrittää tuntea myötätuntoa. Suuressa mittakaavassa merkityksetön, mutta edes jonkinlainen pieni ele olisi se, jos Suomen ulkoministeriö yksiselitteisesti tuomitsisi ISIS:in toimet. 

Suomi-laivan uusi kapteeni

Eurovaalimenestyksestä huumaantuneena Kokoomuksen puoluekokous valitsi uudeksi puheenjohtajaksi ja sitä myöten (pätkä)pääministeriksi Alexander Stubbin. Oletin, että äänestyksissä vahvimmilla olisi Jan Vapaavuori ja niin teki moni muukin. Stubbin valinta oli siis aito yllätys. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kampanjansa aikana Stubb hurautti vastaehdokkaistaan Risikosta ja Vapaavuoresta oikealta ohi. Ehkäpä selkein ero tuli siinä, että Stubb liputtaa avoimen varauksettomasti Nato-jäsenyyden puolesta. Toisin kuin vaikkapa presidentti Niinistö. 

Stubb on varsin polarisoiva persoona. Monet häntä rakastavat, mikä on tullut eri vaaleissa hyvin selväksi. Mutta monet myös vihaavat. Leveä hymy ja näppärät twiittaukset eivät uppoa suureen osaan kansasta ja Kokoomuksen sisälläkin on käynnissä melkoinen myllerrys. Stubbilla onkin kova työ eri leireihin jakaantuneiden kokoomusaktiivien yhdistämisessä. Onnistuuko se? 

Uusi puheenjohtaja alkoi heti valintansa jälkeen pehmentämään kampanjan aikaisia lausuntojaan, mutta siitä huolimatta yksi asia näyttää selvältä. Jyrki Kataisen ajama maltillinen keskustaoikeistolainen linja tulee muuttumaan. On varmasti niin, että Kokoomuksessa on kaipuuta oikeistolaisempaan politiikkaan, omalle ydinalueelle. Heti ensi viikolla alkavat minihallitusneuvottelut, jossa pöydän ääreen istuutuu kaksi uutta puheenjohtajaa. Oikeistolainen kosmopoliitti Alex Stubb sekä SDP:n ay-taustainen Antti Rinne. Politiikan harrastajana on mielenkiintoista seurata millaiseen yhteisymmärrykseen nämä aatteiltaan hyvin eri laidoilla olevat miehet pääsevät.  

Stubbin valinta tarkoittaa eittämättä myös sitä, että erot puolueiden välillä tulevat paremmin esiin. Yhtä äkkiä poliittiseen keskustaan muodostui iso aukko. Viimeistään ensi kevään eduskuntavaaleissa sitten nähdään onko tilanteesta hyötyjänä Keskusta puolue, kuten tyhmempi saattaisi äkkiseltään kuvitella.

-          

- Matti

Yksi virhe riittää

Suomessa on noin 360 000 henkilöä, jolla on maksuhäiriömerkintä. Lukema on lähes sama kuin 1990-luvun laman jälkeisinä vuosina. Määrä on niin suuri, että jokainen varmasti tuntee jonkun, jolla on ongelmia asian kanssa. Olkoonkin, että maksuhäiriön mukanaan tuoman häpeärangaistuksen myötä asiaa harvemmin tuttaville mainostetaan. 

Vaikka olisikin helppoa ajatella, että maksuhäiriöiset henkilöt ovat alkoholisoituneita hulttioita, niin asia ei ole suinkaan näin yksioikoinen. Yhä useammin he ovat rehellisiä työssäkäyviä tai opiskelevia ihmisiä. Isäsi, äitisi, veljesi, siskosi, työkaverisi. Jollain heistä saattaa olla tietämättäsi maksuhäiriön taakka kannettavanaan. Itse uskon yksilönvastuuseen ja jokainen maksuhäiriömerkinnän on tehnyt virheitä elämässään. Syyllinen löytyy poikkeuksetta sieltä peilikuvasta, mutta raadollista on se, että yksikin virhe riittää. Jos säästöjä tai turvaverkkoa ei ole, niin pienikin erehdys oman tulotason arvioinnissa saattaa johtaa huonoihin lopputuloksiin. Hyvin nopeasti saattaa tulla vastaan tilanne, jossa joutuu velalla maksamaan entistää velkaa pois. Joskus tuo on varmasti ihan hyväkin ratkaisu, mutta toisinaan se lähettää henkilön kierteeseen, jonka päässä ei ole aarrearkkua vaan päinvastoin maksuhäiriö ja ulosottomies. 

Koneportaissa on punainen ”hätäseis” nappula. Kun henkilölle lyödään maksuhäiriömerkintä tai se on uhkaamassa, niin on pakko painaa nappia. Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat uusien kalusteiden hankinnasta lomamatkaan pitää laittaa stopille, kunnes tilanne tasoittuu. Jos tasoittuu ollenkaan. Silloin alkaa eläminen jatkuvassa stressin tilassa. Taakka kulkee mukana kouluun, työpaikalle, illanistujaisiin, kauppaan, bussiin, eikä se välttämättä unissakaan jätä rauhaan. Erityisen raskaaksi sen tekee häpeärangaistus. Eihän tuollaisesta asiasta sovi kylillä huudella, korkeintaan kertoo muutamalle parhaalle ystävälle. Se on toki hassua, että hetken päästä kaikki kyllä tietävät asiasta. 

Kuten hyvin tiedetään, maksuhäiriöisiä Suomessa kohdellaan kuin rikollisia. Luottokortit viedään pois, osamaksulla ei saa ostaa edes pesukonetta, vuokra-asuntoa on mahdoton hankkia ja jokaista tapahtumaa tililläsi seurataan suurennuslasin kanssa. Mitä tuossa tilanteessa sitten voi tehdä? Vaihtoehtoja tuskin on kahta enempää. Taistele tai luovuta. Joko laitat elämän lopullisesti ranttaliksi tai sitten käyt läpi kipeän sopeutumisprosessin ja tyydyt elämään päivästä päivään. Jos ei muuta, niin ainakin sillä voi lohduttautua, että kohtalontovereita on yli 360 000. 

- Matti