Suomessa on noin 360 000 henkilöä, jolla on
maksuhäiriömerkintä. Lukema on lähes sama kuin 1990-luvun laman jälkeisinä
vuosina. Määrä on niin suuri, että jokainen varmasti tuntee jonkun, jolla on
ongelmia asian kanssa. Olkoonkin, että maksuhäiriön mukanaan tuoman
häpeärangaistuksen myötä asiaa harvemmin tuttaville mainostetaan.
Vaikka olisikin helppoa ajatella, että maksuhäiriöiset
henkilöt ovat alkoholisoituneita hulttioita, niin asia ei ole suinkaan näin
yksioikoinen. Yhä useammin he ovat rehellisiä työssäkäyviä tai opiskelevia
ihmisiä. Isäsi, äitisi, veljesi, siskosi, työkaverisi. Jollain heistä saattaa
olla tietämättäsi maksuhäiriön taakka kannettavanaan. Itse uskon
yksilönvastuuseen ja jokainen maksuhäiriömerkinnän on tehnyt virheitä
elämässään. Syyllinen löytyy poikkeuksetta sieltä peilikuvasta, mutta
raadollista on se, että yksikin virhe riittää. Jos säästöjä tai turvaverkkoa ei
ole, niin pienikin erehdys oman tulotason arvioinnissa saattaa johtaa huonoihin
lopputuloksiin. Hyvin nopeasti saattaa tulla vastaan tilanne, jossa joutuu
velalla maksamaan entistää velkaa pois. Joskus tuo on varmasti ihan hyväkin
ratkaisu, mutta toisinaan se lähettää henkilön kierteeseen, jonka päässä ei ole
aarrearkkua vaan päinvastoin maksuhäiriö ja ulosottomies.
Koneportaissa on punainen ”hätäseis” nappula. Kun henkilölle
lyödään maksuhäiriömerkintä tai se on uhkaamassa, niin on pakko painaa nappia.
Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat uusien kalusteiden hankinnasta lomamatkaan
pitää laittaa stopille, kunnes tilanne tasoittuu. Jos tasoittuu ollenkaan.
Silloin alkaa eläminen jatkuvassa stressin tilassa. Taakka kulkee mukana
kouluun, työpaikalle, illanistujaisiin, kauppaan, bussiin, eikä se välttämättä
unissakaan jätä rauhaan. Erityisen raskaaksi sen tekee häpeärangaistus. Eihän
tuollaisesta asiasta sovi kylillä huudella, korkeintaan kertoo muutamalle parhaalle
ystävälle. Se on toki hassua, että hetken päästä kaikki kyllä tietävät asiasta.
Kuten hyvin tiedetään, maksuhäiriöisiä Suomessa kohdellaan
kuin rikollisia. Luottokortit viedään pois, osamaksulla ei saa ostaa edes
pesukonetta, vuokra-asuntoa on mahdoton hankkia ja jokaista tapahtumaa
tililläsi seurataan suurennuslasin kanssa. Mitä tuossa tilanteessa sitten voi
tehdä? Vaihtoehtoja tuskin on kahta enempää. Taistele tai luovuta. Joko laitat
elämän lopullisesti ranttaliksi tai sitten käyt läpi kipeän sopeutumisprosessin
ja tyydyt elämään päivästä päivään. Jos ei muuta, niin ainakin sillä voi
lohduttautua, että kohtalontovereita on yli 360 000.
- Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti