Nuoren Miehen Jupinaa: Liittokoustunnelmia

Helsingistä Ouluun on vaatimattomat 612km, mutta sellainen matka oli kuitenkin taitettava. Keskustanuorten vuoden suurin tapahtuma, liittokokous, kun järjestettiin siellä menneenä viikonloppuna. Oli äärimmäisen hienoa, että useamman piirin yhteistyöllä oli saatu järjestetyksi yhteinen bussikyyditys, koska muutenhan matkustaminen Ouluun olisi tullut aivan mielettömän kalliiksi. Siitä haluan kiittää, mutta se ei poista sitä tosi asiaa, että matkaa oli edelleen se 612km suuntaansa. Useiden pysähdysten ja huonon ajokelin kanssa se tarkoitti bussissa istumista kymmenisen tuntia suuntaansa.

Viime syksynä ja keväällä olin erittäin aktiivisesti Joensuusta käsin keskustanuorten toiminnassa mukana. Kesällä tuli sitten muutto Espooseen (ainakin väliaikaisesti) ja samalla aktiivisuus väkisinkin laski. En ollut saanut asioita järjesteltyä siten, että olisin kovinkaan aktiivisesti päässyt täällä päässä toimintaan mukaan. Voi myös sanoa, että aatteen palo ei ihan yhtä kovalla liekillä palanut. Tästä itsekin huolestuneena otinkin hyvissä ajoin päämääräksi, että liittokokoukseen nyt ainakin on pakko lähteä. Viikkoja jatkuneen soutamisen ja huopaamisen jälkeen sainkin neuvoteltua työnantajan kanssa viikonlopun vapaaksi ja pääsin matkaan.

Kyllä täytyy jälleen todeta, että on se keskustanuoret vaan mahtava järjestö! (Ikärajan puitteissa) ovet ovat avoimina kaikille ja jokaiselle löytyy paikkansa. Ketään ei syrjitä ja ketään ei pakoteta mihinkään ”poliitikon” muottiin, vaan saat olla rohkeasti oma itsesi. Sinun ei tarvitse osata selittää negatiivisen tuloveron eri mallien vaikutuksista tai tietää maa- ja metsätaloudesta kaikkea. Se riittää, että on jollain tasolla kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla puhujanpöntössä jatkuvasti linjaamassa, eihän homma edes voisi toimia niin.

Se pitää kyllä paikkaansa, että suurin osa toimintaan hakeutuvista on aktiivisia nuoria, jotka eivät pelkää avata suutansa ja ovat hyvinkin sosiaalista sorttia. Tämä lienee ollut se suurin epäilys omalla kohdallani ennen kuin toimintaan lähdin. Itse kun olen jonkin verran introvertti persoona ja tutustuminen uusiin henkilöihin sekä ”small talk” on ollut aina vähän hankalaa. Jännitän tuollaisia tilanteita edelleenkin, vaikka iän myötä se aika paljon helpottanut onkin. Vaikka saatankin välillä oli hieman sulkeutunut niin siitä huolimatta koskaan ei ole tuntunut siltä, että minut haluttaisiin sulkea ulkopuolelle. Ei laisinkaan. Keskustanuoret on mitä se sanoo olevansa: tilaa on kaikille, myös niille hiljaisimmille ja ujoimmille. Erittäin hyvä keino on lähteä matkaan jonkun luotetun kaverin kanssa, joka pystyy osaltaan auttamaan mahdollisen ujouden kanssa.

Se pointti, jonka haluaisin tällä kirjoituksellani saada perille on se, että sinun ei tarvitse joka päivä lukea Kauppalehteä tai osata täydellisesti selittää Euroopan Unionin eri toimielinten tehtävänkuvia. Ei, ei todellakaan. Keskustanuoret on nimenomaan kasvatusjärjestö, emme hae valmiita maistereita. Jokaiselle kyllä löytyy paikkaansa. Osa uskaltaa jo nuorella iällä nousta framille ja asettua esimerkiksi ehdolle luottamustehtäviin. Tämä on hienoa ja kunnioitettavaa. Homma kuitenkin toimii niin, että jokaisen valovoimaisen ehdokkaan takana on tukijoukko, joka tekee aivan yhtä arvokasta työtä ja on yhtä lailla osa tätä meidän porukkaa. Sen voin luvata, että keskustanuorten joukossa sinua ei syrjitä eikä suljeta ulos. Olitpa sitten nainen, mies, tyttö, poika, yläkoulussa, työelämässä tai jotain siltä väliltä.

Lopuksi muutama fiilistelykuva viikonlopulta