Teoreettinen tilanne: seisot kassajonossa ja alat kaivamaan
laukusta lompakkoa, koska olet maksuvuorossa jo seuraavana. Rähmälöit siinä
tilanteessa ja lompakko putoaa lattialle. Ennen kuin kerkeät sitä maasta
noukkia takanasi oleva henkilö nostaakin sen ylös. Tämä kaveri ei kuitenkaan
ystävällisesti ojenna omaisuuttasi takaisin, vaan hänellä onkin ketunhäntä
kainalossa. Tyyppi pinkaiseekin karkuun kohti kaupan ulko-ovia. Mitäs sitten?
Ehkä huomaat, että lompakon vienyt kaveri onkin isokokoinen alkoholille haiseva
mies, luultavasti myös huumeidenkäyttäjä. Itse taas olet pienikokoinen mies tai
nainen, joten ei ole missään nimessä järkevää alkaa lompakosta tappelemaan.
Mutta eipä hätää. Kassalinjan takana seisookin vartija, jolle sanot: ”tuo mies
vei minun lompakon, ota se kiinni.”
Vartija reagoi ja huutaa miehelle perään ”pysähdy!”. Koska
kyseessä on moniongelmainen päihteiden sekakäyttäjä, jolla on
väkivaltarikostaustaa hän kokee ettei ole mitään menetettävää ja vähät välittää
vartijan käskystä. 43% Iltalehden lukijoista on sitä mieltä, että tilanne
loppuu siihen. He eivät salli vartijan voimankäyttöä. On ilmeistä, että henkilö
ei tule pysähtymään käskyjä antamalla.
Lompakkorosvo on jo aivan ulko-ovien vierellä ja vartija
hölmistyneenä punnitsee vaihtoehtoja: lähdenkö perään, vai annanko olla?
Oletetaan, että vartija päättää lähteä roiston perään.
Hyväkuntoinen vartija
juoksee varkaan kiinni kaupan ulkopuolella kadulla. Ensiksi hän tarttuu rosvoa
vaan jollain tavalla kiinni, jotta saa pakomatkan päättymään. Tämän jälkeen
mies alkaa tehdä väkivaltaista vastarintaa, jolloin vartijan täytyy käyttää
kaasusumutinta henkilön pysäyttämiseksi. Jossain vaiheessa vartija on kyennyt
radiopuhelimella pyytämään apua, joten sumutuksen jälkeen paikalle rientää myös
toinen vartija. Väkivaltainen mies kahlitaan käsirautoihin ja hänet otetaan
kiinni varkaudesta ja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta.
Tilanteen rauhoituttua vartija arvelee toimineensa oikein. Ulkopuolisen
silmään tilanne kuitenkin näytti tältä. Mies tuli kaupan ovista vauhdilla ulos,
koska sekopäinen vartija jahtasi häntä huutaen jatkuvasti pysähtymiskäskyjä.
Tämän jälkeen vartija taklasi miestä, ajautui käsikähmään ja käytti
jonkinlaista asetta miehen kasvoihin. Sitten paikalle tuli toinen vartija,
jolloin kaksikko alkoi yksissä tuumin pahoinpidellä maassa makaavaa
puolustuskyvytöntä miestä. Onneksi joku oli saanut videokuvattua tämän törkeän
julkisen vallan väärinkäytön.
Kotiin mentyään videon kuvannut henkilö on pöyristynyt
vartijoiden käyttämästä väkivallasta ja lataa videon youtubeen. Video kerää
paljon klikkauksia ja muutaman päivän kuluttua myös iltapäivälehdistö huomaa
tämän ja kirjoittaa asiasta jutun. Tuhannet ihmiset kauhistelivat vartijoiden
tekoja, mutta kovin harva tietää mikä on johtanut tilanteeseen. Putkikatseella
vaan nähdään kaksi vartijaa maassa makaavan miehen kimpussa. Vartioimisliike
näyttäytyy negatiivisessa valossa ja koko ammattikunnan toimet koetaan
epäilyttäviksi.
Vartija joutuukin pohtimaan toimiko hän sittenkään oikein?
Hän kun on toimillaan aiheuttanut mediakohun, josta aiheutuu hallaa omalle
työnantajalle ja koko ammattikunnalle. Koko hullunmylly olisi vältetty, jos hän
ei olisi toiminut. Periaatteessa vartija olisi voinut luopua takaa-ajosta ja
kehottaa asiakasta ilmoittamaan lompakkovarkaudesta poliisille. Homma olisi
mennyt varsin siististi. Vai olisiko sittenkään?
Luultavasti tässä vaiheessa lompakkovarkaan uhriksi joutunut
asiakas alkaisi kyseenalaistamaan, että minkähän takia vartija kaupassa edes
seisoo, kun hän ei kerta mitään tee rikoksille. Tiedon kantautuessa
myymäläpäällikön ja vartijan oman esimiehen korviin reaktio ei varmastikaan
olisi olalle taputtelua. Mitä luultavammin vartija joutuisi ”kehityskeskusteluun”
ja mahdollisesti saisi kirjallisen varoituksen työtehtävien laiminlyönnistä. Toimettomuudella
vartija olisi hankaloittanut omaa elämäänsä, koska on ajautunut esimiestensä
epäsuosioon.
Teitpä niin tai näin, se on aina väärin päin. Tuo
teoreettinen (joskin täysin kuviteltavissa oleva) tilanne kuvastaa sitä, että
asioissa on yleensä monta puolta. Seuraavan kerran kun lehdistö, kaverisi,
sosiaalinen media tai mikä hyvänsä taho revittelee vartijaväkivallalla, niin
kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään lähdekritiikkiä. Yleensä kun kyseessä on
yhden henkilön subjektiivinen näkemys asiasta vajavaisten lähtötietojen
pohjalta. Vartijat eivät huvikseen pahoinpitele kanssaihmisiä, vaikka se kuinka
mediaseksikkäältä aiheelta kuulostaisikin. Kuinka monta kertaa olette kuulleet,
että käräjäoikeus olisi tuominnut työtehtävissä olleen vartijan
pahoinpitelystä? Vastaan itse: äärimmäisen harvoin.
Harvinaisen hyvin kirjoitettu teksti!!!
VastaaPoistaAsiallinen kirjoitus!
VastaaPoistaPakkokeinolaki
VastaaPoista5 §
Itseapu
Rikoksen kautta menetetyn tai muuten kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava toimivaltaisen viranomaisen apuun. Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi ovat kuitenkin itseapuna sallittuja, jos:
1) omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua; tai
2) menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.
Edellä tarkoitetuissa tilanteissa saa käyttää sellaisia omaisuuden takaisin hankkimiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tapahtuneen oikeudenloukkauksen ilmeisyys sekä uhkaavan oikeudenmenetyksen suuruus ja todennäköisyys.
Rangaistavasta omankädenoikeudesta säädetään rikoslain (39/1889) 17 luvun 9 §:ssä.