perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kolmivuoron kääntöpuoli



Olen tehnyt kolmivuorotyötä heinäkuusta 2008 maaliskuuhun 2013 ja nyt taas toukokuusta 2014 tähän päivään asti. Työstä itsestään minulla ei ole moitittavaa. Tällä hetkellä menee ihan mukavasti. Mutta hittolainen sentään, että välillä kolmivuoro voi olla rankkaa! Tämän varmasti tunnistaa jokainen, kuka on 3-vuoroa joskus pidemmän pätkän tehnyt. 

Päivärytmin muutokset tekee välillä tiukkaa. Muutaman viikon sisään saattaa hyvinkin joutua tekemään aamua, iltaa ja yötä, kaikkea sekaisin. Uskon aidosti, että työvuorosuunnittelu tekee parhaansa, mutta työn luonne on vaan sellainen, että näitä ei voi välttää. Välillä tuntuu, että hinta on vaan liian kova. 

Työvuorot voivat sijoittua ajallisesti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tämä hankaloittaa kaikkien menojen suunnittelua. Jos esimerkiksi haluat tiistai-iltana mennä katsomaan teatteria, niin vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi. 1.) Tiedät menosi vähintään 6 viikkoa etukäteen ja pyydät illan vapaaksi. 2.) Toivot parasta. Voi olla, että lottokone on arponut aamuvuoron tai vapaapäivän. 

Tähän on tullut törmättyä kesän aikana pariin otteeseen. Juhannusviikolla selvisi, että Liverpool FC tulee pelaamaan Olympiastadionille 1.8. Intoa puhkuen kaverin kanssa hommattiin heti liput matsiin. Kun koitin pyytää päivää vapaaksi, niin selvisikin että listat on jo tehty ja olen koko viikonlopun töissä. Olin viisi viikkoa etuajassa, mutta olisi pitänyt olla kuusi. Lopulta sain vuoronvaihtojärjestelyjen kautta viikonlopun vapaaksi, joten sikäli tarinalla on onnellinen loppu. 

Toinen samankaltainen ongelma tuli tänään vastaan. Olen teinistä asti halunnut koittaa nyrkkeilyä ja nyt 17.8 alkaisi sopivasti lähistöllä kuntonyrkkeilykurssi. Kerkesin jo innostua asiasta, mutta sitten katsoin työvuorot. Tuolle päivälle sekä seuraavallekin treenipäivälle oli iltavuoro. Aloitustunneilla kuitenkin pitäisi ehdottomasti olla mukana kun lajitaustaa ei ennestään ole. Eli tämä haave saa taas odottaa puoli vuotta, kunnes seuraavat alkeiskurssit alkavat. Vuoronvaihtojenkaan kanssa kun ei joka työvuorolistassa pysty tai edes jaksa veivata. 

Eli vaikka työpaikalla onkin mukavaa ja viihdyn siellä, niin välillä vaan kolmivuoro tuntuu syövän miehen elävältä. Haastavat unirytminvaihdokset ja kaikkien menojensa suunnittelu 6 viikkoa etukäteen on pidemmän päälle raskasta. Sen verran voin luvata, että kun seuraavan kerran minun työnkuva vaihtuu, niin se ei tule olemaan kolmivuoroa. Mihin ja milloin, niin siitä en osaa tässä vaiheessa sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti