Tuloerojen globalisaatio

Peruskoulun oppikirjoista alkaen globalisaatio on esitetty meille itseisarvoisesti positiivisena asiana. Valtavirran media ja poliitikot ovat  tehneet kaikkensa tätä mielikuvaa vahvistaakseen. Siinä he ovatkin onnistuneet. Paljon vähemmän jalansijaa on saanut globalisaation kritiikki ja ylipäätään keskustelu siitä, mitä globalisaatio käsitteenä edes tarkoittaa.

Monien mielessä globalisaatio yhdistyy maahanmuuttoon ja tiedon vapaaseen liikkuvuuteen internetin kautta. Nämä päätelmät ovat aivan oikeita, mutta globalisaatio on yläkäsite, joka sisältää paljon muutakin. Vaarallisin elementti ilmiössä on talouden globalisaatio. Tavoitteena tässä on, että koko maailma alkaa noudattaa samaa talousjärjestelmää samoilla säännöillä. Käytännössä tämä tarkoittaa amerikkalaisen kapitalismin ja korporativismin riemuvoittoa maailmanlaajuisesti.

Ilmiselvä seuraus on teollisten työpaikkojen katoaminen halpatuotannon maihin, jossa työntekijää voidaan sortaa samaan tyyliin kuin Euroopassa 1800-1900 luvun taitteessa. Tämän vaikutukset on nähty 1990-luvulta alkaen rajusti myös täällä Suomessa. Vielä pelottavampaa on, että globalisaatio on mahdollistanut pääoman vapaan liikkuvuuden. Tämän seurauksena monikansalliset yritykset pystyvät piilottamaan voittonsa veroparatiiseihin helpommin kuin koskaan ennen. Tästä taasen kärsivät ihan kaikki. Jättikorporaatiot tekevät valtavaa voittoa, mutta se ei tuota yhteiskunnalle mitään hyötyä. Varallisuus vaan kasaantuu pyramidin huipulle ennennäkemättömällä tavalla. Tuloerot ja eriarvoisuus ovat globalisaatiokehityksen myötä räjähtäneet.

Juurisyynä tähän kaikkeen näen koko kapitalistisen talousjärjestelmän mädännäisyyden. Pelkästään velkaan perustuva talousjärjestelmä on luotu tulonsiirroksi pyramidin pohjalta sen huipulle. Tämän syvemmälle tähän asiaan en lähde tässä yhteydessä, koska asiaa on mahdotonta tyhjentävästi tiivistää lyhyeen blogikirjoitukseen.  

Brexitiä ja Trumpin vaalivoittoa on kuvattu globalisaation häviäjien vastalauseeksi. Juuri sitä ne pohjimmiltaan ovatkin, vaikka harvat äänestäjät asiaa näin syvällisesti pohdiskelevat. Globaalin talousjärjestelmän haittavaikutukset antavat oivan kasvualustan protektionismille, fasismille, rasismille, nationalismille ja muille vahingollisille ismeille. Nämä kaikki ovat ihan ymmärrettäviä vastareaktioita globaalin talouden tuottamalle riistolle, mutta myös vaarallisia sellaisia. Pitäisi löytää rakentavampi ja vähemmän vaarallinen vaihtoehto, mutta tämä on vaikea tehtävä.

Kuva: quotesgram.com

Machomiehen masennus

Majalahden haastattelu täällä. Katso tämä ennen tekstin lukemista ;)

Mielellään taitelijanimeä ”Starbuck” käyttävä Michael Majalahti puhuu linkittämässäni haastattelussa tuttuun kärkevään tyyliinsä miehen asemasta yhteiskunnassa. Herra Majalahtea en tunne, mutta showpainin fanina hän on sitä kautta tullut minulle ajatuksineen erittäin tutuksi henkilöksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Esiinnyttyään kehutussa ”Spandex Sapiens” dokumenttielokuvassa on Majalahti yhä enemmän alkanut toimimaan äänitorvenä niille miehille, jotka kokevat asemansa uhatuksi. 

Maailma on muuttunut nopeaan tahtiin ja sitä myöten sukupuolten roolit. Itse olen jossakin määrin arvokonservatiivi, mutta silti kovin kaukana Majalahden ääriajattelusta. Minun mielestäni on vain hyvä asia, että poikaa ei väkisin soviteta tiettyyn rooliin. Itselleni vielä poikana tuputettiin puoliväkisin miehisiä juttuja, kuten mopojen virittämistä ja metsästystä. Ongelma vaan oli, että ne eivät minua kiinnostaneet. Kävin isän pakottamana ties kuinka monta kertaa metsästäjäntutkinnon kokeen tekemässä, mutta koskaan en päässyt läpi. Ei vaan kiinnostanut. Siinä mielessä olen todella tyytyväinen, että nykyään puhutaan paljon lasten omien kiinnostuksen kohteiden tärkeydestä, sukupuolesta riippumatta. 

Mitä enemmän ikää on kertynyt, sitä kauemmaksi olen lipunut Majalahden kaltaisesta ajattelusta. Kaikenlainen machopullistelu, johon vielä parikymppisenä sällinä saattoi samaistua, tuntuu nyt vieraalta. Kuin Donald Trumpilla konsanaan, niin myös Majalahdella kaiken paatoksen ja liioittelun keskellä on myös sanomaa. Onhan se totta, että miehen asema on muuttunut nopeaan tahtiin ja kaikki eivät tämän perässä pysy. Starbuckilla on myös ihan fiksuja ajatuksia ja oma yleisönsä. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni kävisi kertomassa mielipiteensä Majalahden esiin nostamasta ilmiöstä. 

Kuva: yle.fi

Katkeroitunut keskiluokka teki Trumpista presidentin

Tänä aamuna varmistui Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen 45 presidentiksi. Tulos oli yllättävä, koska gallupit povasivat demokraattien Hillary Clintonin voittoa. Onkin universaali ilmiö, että gallupit ennustavat entistä kehnommin vaalien lopputulosta. Kannassaan epäröivien määrä on valtavan suuri ja näin ollen vaalipäivänä voimasuhteet saattavat keikahtaa päälaelleen. Suomessakin tämä on nähty kun Perussuomalaiset ovat kaksissa edellisissä eduskuntavaaleissa pärjänneet erinomaisesti nimenomaan vaalipäivänä, vastoin gallupeja ja ennakkoäänien odotuksia.

Olen aiemmin kirjoittanut toivovani Hillary Clintonin valintaa ja sen takana seison. Trump on liian suuri kysymysmerkki. Eritoten minua kavahduttaa Trumpin näennäinen Venäjä-myönteisyys. Jos maailmanpoliittinen tilanne entisestään kärjistyy saattavat Trump ja Putin keskenään sopia suurista jakolinjoista Molotov-Ribbentrop sopimuksen tapaan. Siinä ei liittoutumattomalla Suomella olisi mitään muuta kuin pelinappulan virka. Toinen asia, mikä Trumpissa minua pelottaa on hänen suhtautumisensa ympäristöpolitiikkaan. Jos Yhdysvallat Trumpin johdolla päättää, että Pariisin ilmastosopimus on pelkkää kukkua ja rajoittaa taloudellista kasvua, niin muiden maiden helppoa seurata USA:n esimerkkiä ja jättää noudattamatta sopimusta. Se veisi maailmaa taas monta kymmentä vuotta taaksepäin.

Ehkäpä kaikkein mielenkiintoisin kysymys on, mistä Trumpin suosio kumpuaa? Vastaus kuuluu, että keskiluokan tyytymättömyydestä. Yhdysvalloissa, samoin kuin muissakin länsimaissa keskiluokan suhteellinen asema on kurjistunut jo pitkän aikaa. Etenkin teollisilla aloilla työskentelevät keskiluokkaiset ihmiset ovat globalisaatiokehityksen häviäjiä. Koko poliittinen järjestelmä tuntuu heille vieraalta ja vaikutusmahdollisuudet olemattomilta. Heidän näkökulmastaan poliitikot edustavat samaa valtaeliittiä, jota kansainvälisillä finanssimarkkinoilla huseeraavat ökyrikkaat pankkiirit.

Tuosta maaperästä on populistin helppo ponnistaa. Riittää, että väittää haastavansa korruptoituneen systeemin. Sehän oli Trumpin koko kampanjan pääasiallinen sanoma – vastaehdokas Clintonin maalaaminen korruptoituneeksi valtaeliitin lähettilääksi. 

Kuva: yle.fi

Löperöt rangaistukset

Oulussa asunut Norsunluurannikolainen mies tuomittiin taannoin kahdeksan vuoden ehdottomaan vankeuteen. Mies oli hyväksikäyttänyt omaa tytärtään vuosina 1999-2008. Alkaen yhdeksän vuoden iästä tytärtä oli raiskattu toistuvasti ja hän oli tehnyt useita abortteja. 16-vuotiaana uhri oli myös synnyttänyt isälleen lapsen. Mitä kaikkea muuta kauheutta tytär on joutunutkaan kestämään vielä tämän päälle? Kammottaa edes kuvitella. Syyttäjän vaatima kahdeksan vuoden ehdoton vankeustuomio meni sellaisenaan läpi. 

Mielestäni kahdeksan vuoden tuomio tuollaisesta hirvittävästä rikoksesta on naurettava. Rangaistusten pitäisi noudatella paremmin kansalaisten oikeudentajua. Väittäisin, että 20 vuotta ehdotonta vankeutta tuntuisi valtaosan mielestä oikeudenmukaisemmalta. Noin pitkää kakkua Suomessa ei ole mitenkään mahdollista edes saada. Elinkautisvangitkin pääsevät 12 vuoden istumisen jälkeen ehdonalaiseen. 

Oulun ”insesti-isän” tapaus ei ole ensimmäinen kerta, kun kansalaiset taivastelevat suomalaisen oikeuslaitoksen löperöjä rangaistuksia. Rikosseuraamuslaitoksen tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan vuorokausi vankilassa maksaa valtiolle muhkeat 214,50€, joka tekee vangin hinnaksi vuodessa hurjat 78 240€. Raha lieneekin syy, miksi tuomiot halutaan pitää kevyinä ja vankilavuorokaudet minimissä. 

Muistan katsoneeni jotain ajankohtaisohjelmaa vuosia sitten, missä oikeusoppineelta henkilöltä tivattiin perusteita kevyille rangaistuksille. Hän selitteli asiaa parhain päin vetoamalla Suomen dramaattiseen sotahistoriaan ja ties mihin puolivillaiseen argumenttiin vetoamalla. En ollut uskoa korviani. Miten johonkin sotahistoriaan vetoamalla voi perustella tällaista asiaa? 

Ymmärrän vallan hyvin, että oikeuslaitoksen määräämä rangaistus ei ole kosto uhrin puolesta, vaan sovitus yhteiskuntaa kohtaan. Silti näiden tuomioiden tulisi noudattaa paremmin kansalaisten oikeustajua. Rahalla ei voi ihan kaikkea perustella ja mielestäni vankeustuomiot on sellainen asia, jota ei pitäisi ajatella euronkuvat silmissä. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla joltain oikeusoppineelta henkilöltä, minkä takia rangaistukset eivät vastaa paremmin kansalaisten oikeustajua.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vankilapaivan-hinta-214-50-euroa/5834038

Kuva: yle.fi