-
-Mitäs
syödään? Käydäänkö lounaalla vai haetaanko pizzat?
- - Tuota…
taidan käydä mieluummin kaupasta jotain.
Aika monta tuollaista keskustelua olen työkaverien kanssa
viimeisen parin vuoden aikana käynyt. Kieltäydyin aina, koska 10 euron
tuhlaaminen yhteen ateriaan oli täysin poissuljettu ajatus. Ulosoton pyöriessä
täydellä teholla piti 10 eurolla kattaa usean päivän ruokakulut. Mitään muuta
vaihtoehtoa ei ollut.
Keväällä 2013 irtisanouduin Securitakselta ja tein
täydellisen elämänmuutoksen. Hain ja pääsin Joensuuhun yliopistoon opiskelemaan
yhteiskuntatieteitä. Ongelmana oli, että noin 25 ikävuoteen saakka
taloudenhallinta ei ollut vahvimpia puoliani. Opiskelemaan lähtiessä minulla
oli yhteensä noin 10 000€ edestä velkaa sekä Visalla-, että
kulutusluottoina. Olin laskenut, että sivutyön kanssa nippa nappa pärjäisin,
mutta tämä suunnitelma meni pahasti puihin, kun en töitä Joensuusta löytänyt.
Kaikki alkoi vuonna 2010, kun tein pari pahaa virhearviota
kutakuinkin samanaikaisesti – ostin auton ja muutin kallimpaan kämppään
vuokralle. Duunarin palkalle nuo olivat kohtalokkaita ratkaisuja, ja siitä
lähtien olen tuskaillut rahahuolien kanssa. Opiskeltuani yhden vuoden
yliopistossa jouduin palaamaan täysipäiväisesti työelämään ja muuttamaan takaisin
pääkaupunkiseudulle. Tämä onnistui helposti, siitä haluan kiittää työnantaja
Securitasta ja vuokranantajiani Markoa & Marttia.
Palattuani kesällä 2014 täysipäiväisesti töihin yritin vielä
vimmatusti selviytyä veloistani, mutta olin jo ajautunut niin syvälle suon
silmäkkeeseen, että poispääsyä ei ollut. Eräänä päivänä marraskuussa 2014
pankkikorttini oli suljettu ilman ennakkoilmoitusta – pankkiautomaattikin
sylkäisi kortin samantien kelvottomana ulos. Ensimmäinen maksuhäiriömerkintä
oli syntynyt. Tuossa tilanteessa ei vaihtoehtoja enää ollut. Ulosotto vie
jokaisesta palkasta niin suuren siivun, että jäljellä jäävä osa meni
vuokranmaksuun, työmatkoihin, puhelinlaskuun ja ruokaan.
Ulosotto alkoi loppuvuodesta 2014 ja jatkui kesäkuuhun 2017
saakka. Tiukkaa se teki. Uusia vaatteita ei paljoa osteltu ja elämänpiiri
typistyi kämpän ja työpaikan välille. Ei ollut varaa liikkua mihinkään. Tämä
kokemus synnytti suurta myötätuntoa niitä kohtaan, joilla ei ulospääsyä ole
näkyvissä. Oma velkataakkani oli vielä siedettävän kokoinen, mutta joillakin
saattaa olla eri syistä moninkertaisia summia. He eivät välttämättä koskaan
selviä niistä. Se on lohduton tilanne, joka varmasti myötävaikuttaa myös
erilaisten sairauksien puhkeamiseen. Asiaa ei helpota perinnän käytännöt, jossa
jokaista velkaa pidetään keinotekoisesti elossa mahdollisimman pitkään korko-,
ja käsittelymaksujen maksimoimiseksi.
Vuosi sitten tein päätöksen palata yliopistoon. Siitä
lähtien olen määrätietoisesti tehnyt työtä tuo tavoite mielessä. Selkeä
päämäärä auttoi vaikeimpien hetkien yli. Nyt tilanne on siinä vaiheessa, että
paluuni yliopistoon syksyllä on varmaa. Huolenaiheena on enää asunnon
löytäminen. Pientä toivoa on näköpiirissä senkin suhteen, mutta
maksuhäiriömerkinnän omaavana kaikki mutkistuu. Jotkut vuokranantajat eivät ota
maksuhäiriöisten hakemuksia edes käsittelyyn, ja ne jotka ottavat, sysäävät ne
jonon perälle. Neuvotteluvaraa ei juurikaan ole – siihen on tyydyttävä mitä
tarjotaan, jos tarjotaan. Omalta osaltani viimeinen maksuhäiriömerkintä poistuu
29.5.2019, vajaan kahden vuoden päästä.
Näitä tarinoita on paljon, ja tämä minun osaltani ei edes
erityisen dramaattinen. Suomessa on yli 370 000 henkilöä, joilla on
luottotiedoissa merkintä. Maksuhäiriömerkintöjä on noin miljoona, eli ne
ymmärrettävästi kasautuvat samoille henkilöille. Kotitalouksien velkaantuminen
on kaikkien aikojen ennätystasolla ja erilaisten kulutusluottojen sääntely
edelleenkin retuperällä. Erilaiset velkojen yhdistämisjärjestelyt ovat mitä
tuottoisin bisnes. Suurimmassa riskiryhmässä ovat 25-44 miehet, joista joka
seitsemännellä on luottotietomerkintä.
Tämä kokemus on muuttanut minua kokonaisvaltaisesti
ihmisenä. Pystyn ihan eri tavalla samaistumaan näihin asioihin. On helppoa
tuomita luottohäiriöiset narkkareiksi ja hunsvolteiksi, jotka ovat itse
sotkeneet asiansa. Ei se näin mene. Kyllä näitä tarinoita on moneen lähtöön, ja
päihdeongelmat ovat siinä vain yksi sivujuonne. Olen tämän kiirastuleni aikana
lukenut Naomi Kleiniä, Thomas Pikettyä, Ville Iivarista ja Charles Fergusonia,
sekä katsonut lukemattomia dokumentteja taloudesta. Mitä syvemmälle olen asiaan
perehtynyt, sitä pelottavammaksi se on mennyt. Koko globaali talousjärjestelmä
on rakennettu siten, että tietty osa väkisin epäonnistuu, kuten Gaussin
käyrässä ikään.
Tämän ”korkeakoulun” käytyäni aihe on hyvin lähellä
sydäntäni, puhutaan sitten yksilötasosta tai talousjärjestelmästä
kokonaisuudessaan. On hyvinkin mahdollista, että kandi-, ja gradutyössäni tulen
näitä aihepiirejä sivuamaan.
Kuva:
etlehti.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti