Penkkiurheilun pedagogiaa

Yle ilmoitti tänään, että loppuvuoden aikana se näyttää jalkapalloilun huippusarjoista Englannin Valioliigaa, Italian Serie A:ta, Espanjan La Ligaa ja jääkiekon NHL:ää kokeilumielessä neljän ottelun verran. Yle Urheilun päällikön Panu Pokkisen mukaan 1 kyseessä on kokeilu, jolla testataan sopivaa korvaajaa jalkapallon Mestarien liigalle, jonka tv-oikeudet Yle menettää tämän kauden jälkeen.

Harva uutinen on saanut niin paljon riemunkiljahduksia aikaan kuin Ylen tämänpäiväinen ilmoitus. Tosin osalta riemuitsijoista lienee jäänyt huomaamatta, että kyseessä on vain tämän syksyn mittainen kokeilu, jossa Yle näyttää kustakin huippusarjasta yhden ottelun. Tästä huolimatta uutinen on merkittävä, ja se herätti pohtimaan asiaa laajemmin.

Minunkin ikäluokkani (nykyiset 3-kymppiset) muistaa ”wanhat hywät ajat”, jolloin huippu-urheilu ei ollut maksumuurien ja kanavapakettien takana. Suomessa murros tuli vuosituhannen vaihteessa. Valioliigan lähetykset siirtyivät Yleltä silloiselle Canal+ kanavalle, ja samoin kävi NHL:n. MTV-konserni sai ehkä suurimmat vihat niskaansa kun siirsi sunnuntaisen kansanhuvin, eli formulat, maksukanavalleen. Tuosta lähtien aiheesta on aina ajoittain keskusteltu, mutta trendi on selvä – jos katsot, niin maksat. Ihan viime vuosina asiasta ei ole enää hirveästi edes keskusteltu, sillä maksullisuutta on alettu pitää itsestään selvänä asiana.

Itse olen seurannut urheilua ihan pikkunassikasta alkaen, jo yli 20 vuoden ajan. Eritoten jalkapalloa tulee katsottua paljon, mutta aina silloin tällöin muitakin lajeja kuten jääkiekkoa, nyrkkeilyä ja yleisurheilua. Tästä päästäänkin pienoisen ongelman äärelle. Otetaan case tapaukseksi Englannin Valioliiga, jota Suomessa näyttää Viasat. Normaalitilanteessa lauantaisin Valioliiga-lähetys alkaa kello 14 studio-osuudella ja jatkuu noin kello 21.20 saakka. Tuona aikana näytetään kolme suoraa ottelulähetystä ja tapahtumat analysoidaan studiossa asiantuntijoiden voimin. Joskus tylsänä lauantaipäivänä saatan katsoa tuon yli 7-tuntisen livetuotannon käytännössä alusta loppuun. Valioliigan osalta tarjonta ei rajoitu pelkästään tuohon lauantaihin, vaan otteluita pelataan joka viikko myös sunnuntaina ja toisinaan myös arkiviikon aikana. Pelkästään tuon perusteella minut voi leimata suurkuluttajaksi.

On selvää, että mikään ilmaiskanava ei pystyisi omistamaan lauantaista 7 tuntia pelkälle jalkapallolle. Nyt tuollaiseen palveluun tottuneena en siitä hevillä haluaisi luopuakaan. Siinä mielessä on täysin perusteltua, että ”fanaatikot” laitetaan tästä palvelusta maksamaan. Mutta tässäkin asiassa tulisi löytää joku kultainen keskitie. Oletetaan, että haluaisit seurata Valioliigan lisäksi myös hiihdon maailmancupia ja pesäpalloa. Valioliiga tulee Viasatilta, hiihto MTV:ltä ja pesäpallo Neloselta. Kaiken nähdäksesi pitääkin hommata jo kolme erillistä kanavapakettia, josta kertyy jo aikamoinen kuukausittainen summa. Ei hyvä tämäkään.

Veroilla rahoitetun Ylen toimintaa on tässäkin asiassa mielenkiintoista seurata. Johtuen tästä erityisasemastaan se ei voi perustella urheilutarjontaansa puhtaasti markkinataloudellisin perustein. Sen tehtävä on yleissivistävä, joka tarkoittaa, että lajeja tulee näyttää mahdollisimman tasapuolisesti ja laajasti. Yle tavoittaa koko kansan ja sen vuoksi sillä onkin myös asennevaikuttajan rooli. Mitä enemmän jotain tiettyä lajia promotoidaan, sitä tutummaksi se kansalle tehdään ja vaikutetaan mielikuviin. Erityisesti lasten ja nuorten osalta asialla on iso merkitys. Näkyvyyden kautta innostutaan tietyistä lajeista. Ylen tehtävä on siis luonteeltaan aivan erilainen kuin vaikkapa puhtaasti markkinataloudellisin perustein toimivan Viasatin.

Kanavapaketit ja huippu-urheilun maksullisuus ovat sinällään täysin ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä asioita. Me ”fanaatikot” vaadimme laajaa palvelua, ja luottokortin tunnusluvun näpyttämällä sitä myös saadaan. Asian toinen puoli on kuitenkin se, että viemällä kaikki maksumuurin taakse näistä huippusarjoista tehdään pienemmän piirin keskinäistä huvia. Tämähän ei tietenkään ole ideaalitilanne. Se kultainen keskitie kulkeekin siinä, että koko kansalle annetaan maistiaisia myös näistä huippusarjoista. Ylen toiminnan voikin nähdä askeleena tähän suuntaan, ja se on pelkästään positiivinen asia. Toivottavasti vastaavia kokeiluja tehdään myös tulevaisuudessa.

Lähteet

1.       https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000005420912.html

Kuva: kuvakaappaus Viasatin lähetyksestä 22.10

Mikä on kun ei nappaa?

Ylioppilaskunnan edustajistovaalit ovat nyt syksyllä. Oli mukavaa, että minuakin kysyttiin ehdolle, mutta päätin näissä vaaleissa varata itselleni ainoastaan äänestäjän roolin. Mutta mikä on kun ei kiinnosta?

Syksyllä 2013 imeydyin mukaan nuoriso-, ja opiskelijapolitiikkaan ihan täydellä teholla. Sitä myöten minut valittiinkin jopa Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin varapuheenjohtajaksi. Tuona syksynä ja seuraavana keväänä monet viikonloput hurahtivat erilaisissa koulutuksissa ja kokouksissa. Se oli aivan tavattoman antoisaa aikaa. Mukavaa lisää oli se, että koko ajan oppi uutta. Se tärkeämpi juttu olivat kuitenkin ne ihmiset, joihin Keskustanuorten, JOKE:n ja KOL:in kautta kerkesin tutustua. Tuolloin myös ”aatteen palo” oli vahvaa, ja mielessä ajoittain kajasteli mahdollisuus urastakin politiikan parissa. Mikään itsetarkoitus se ei koskaan minulle ollut, mutta yksi vaihtoehto muiden joukossa.

Sitten kävi kuten kävi, ja jouduin jättämään yliopiston peräti kolmeksi lukuvuodeksi. Jouduin myös eroamaan niistä luottamustehtävistä, jotka minulla olivat vuodelle 2014. Nyt kun tuohon on ajallista etäisyyttä, niin on helppo nähdä, että melkoisen kovaa haipakkaa tuota hommaa tuli painettua. Ei siinä paljon jarrua painettu, eikä sivupeileihin vilkuiltu. Joskus mietin, että mihinkähän tuo tie olisi vienyt?

Ajat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Mielestäni Keskusta on oikein hyvä yleispuolue, ja puolueen jäsen toki olen edelleen. Mielenkiintoni kohteet ovat kuitenkin vaihtuneet tuosta 3-4 vuoden takaisesta. Silloin jaksoi sytyttää paikallispolitiikan pienet asiat ja vaikkapa opiskelijoiden ateriatuen puolustaminen. Opin, että politiikka on pieniä tekoja hitaalla tahdilla.

Nuo asiat ovat tänään aivan yhtä tärkeitä 3-4 vuotta sitten, mutta oma mielenkiinto on ajautunut mikrosta makroon, pienestä suureen. Kiinnostuksen kohteita ovat asiat kuten talousjärjestelmän toiminta, EU:n tulevaisuus, ilmastonmuutos ja siirtolaisuus. Eli kyseessä ei ole suuruusluokaltaan edes valtakunnan politiikka, vaan mitä suuremmissa määrin kansainvälinen politiikka. On selvää, että tuollaiset asiat harvemmin ovat esityslistalla ylioppilaskunnan edustajistossa :D

Omalta osaltani voikin sanoa, että opiskelijapolitiikka on taakse jäänyttä elämää, ja nuorisopolitiikan osalta tulee jo ikäkin vastaan. Nostan hattua yliopiston edustajistovaaleihin ehdolle lähteneille, ja etenkin kampanjoiden puuhanaisille-, ja miehille. Sitä ei moni arvaakaan, kuinka aikaa vievää ja kuluttavaa moinen homma oikeasti onkaan.

Kuva: isyy.fi

Luottamusta ja velkaa

Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurrin kolumnit ovat aina erinomaista luettavaa. Ottaen huomioon, että hän työskentelee valtamedian palveluksessa, niin melkoisen päräyttäviä talousanalyyseja tulee viikko toisensa perään. Eilen 8.10 julkaistussa kolumnissa 1 Hurri pohtii kuinka käy, kun keskuspankit ympäri maailman hiljentävät osto-ohjelmiensa tahtia? Tämä on erittäin hyvä kysymys, jota olen itsekin pohtinut, tosin hieman erin näkövinkkelistä kuin Hurri.

Vuoden 2008 massiivisen finanssikriisin jälkeen Yhdysvaltain keskuspankki (FED) aloitti velkakirjojen osto-ohjelman, jota kutsutaan myös termillä ”quantitative easing” (QE). Euroopan keskuspankki (EKP), Japanin keskuspankki, Kiinan keskuspankki ja Englannin keskuspankki seurasivat pian perässä. Hurrin kolumnin mukaan pelkästään näiden neljän maailman johtavan keskuspankin osto-ohjelmien myötä on markkinoille syydetty kymmenessä vuodessa kymmenen tuhatta miljardia euroa rahaa. Tämä on lähestulkoon käsityskyvyn ylittävä lukema, kymmentä seuraa 12 nollaa.

Tuota käsittämätöntä rahasummaa ei ole tietenkään jaettu kansalaisosinkona ihmisille, vaan kanavoitu finanssimarkkinoille pankkien ja muiden finanssilaitosten kautta. Oletettavasti hyvin pieni osa summasta on mennyt aidosti tuottaviin investointeihin, jotka tuottavat myös työpaikkoja, ja sitä kautta hyvinvointia. Sen sijaan nyt tuo rahamassa lihottaa osakkeiden ja kiinteistöjen arvoja. Ollaankohan tässä puhaltelemassa melkoisen massiivista velkalvytyskuplaa? Paperilla näyttää toki hyvältä – talous kasvaa, mutta kasvaako hyvinvointi? Väittäisin ettei.

Selkeyden vuoksi kerrataan vielä kuinka QE-velkaelvytys toimii. Valtio laskee liikkeelle valtion velkakirjoja, jotka se myy liikepankille. Se toimii tässä välikätenä, ja myy velkakirjat keskuspankille. Keskuspankki luo vastaavan määrän valuuttaa ja näin uutta rahaa on syntynyt maailmaan. Tärkeätä on ymmärtää, että tämä (kuten kaikki raha) on velkaa. Valtion on maksettava velkansa takaisin, ja tämähän tapahtuu tulevien vuosikymmenien aikana veronmaksajien toimesta. QE-politiikan vuoksi valtionvelat ovatkin räjähdysmäisesti kasvaneet. Esimerkiksi USA:n valtionvelka ylittää tällä hetkellä 20 tuhatta miljardia dollaria. 2 Eli jälleen luku, jonka perässä on 12 nollaa.

Valtionvelkojen ollessa tuollaisissa sfääreissä pienikin korkotason nousu muuttaa dramaattisesti kustannuksia. Juuri sen takia täällä Suomessakin hallitukset toisensa perään ottavat prioriteetikseen AAA-luottoluokitustason säilyttämisen, koska silloin korot ovat halvimmat mahdolliset. Pohjimmiltaan talousjärjestelmä perustuu luottamukseen. Kuinka kauan jaksetaan luottaa, että valtiot pystyvät hoitamaan velkavastuunsa? Kuinka moni luottaa, että saa eläkkeensä täysimääräisenä? Ei tarvitse miettiä kuin Islannin, Irlannin ja Kreikan esimerkkejä. Ei ole mikään luonnonlaki, että luottamus valtion velan ja muiden vastuiden maksukykyyn säilyy.

Valtion velkakirjoja (eli bondeja) pidetään idioottivarmoina sijoituskohteina. Tuotto tulee hitaasti, mutta varmasti. Edellä mainitun valossa on kuitenkin mahdollista, että ikuisena pidetty luottamus murtuu. Mitäs sitten tapahtuu? Noh, vastauksen tietää tyhmempikin – se tarkoittaisi rahoitusjärjestelmän globaalia romahdusta.  

Lähteet

1.       https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005398742.html

2.       http://www.usdebtclock.org

     Kuva: shutterstock.com