Vuosi oli 1997. Tuolloin olin kymmenvuotias ja Suomen
80-vuotista itsenäisyyttä juhlittiin jollakin teemapäivällä Valtimon Rumon
alakoulussa. Tuolloin se jotenkin iski – hyvänen aika! Suomen
100-vuotispäivähän sattuu minun elinajalle, vaikka silloin olenkin jo ihan
ikäloppu kolmekymppinen ukko.
Kaikki sen tietävät, että Suomen itsenäisyyden aika on ollut
uskomaton menestystarina. Jakautuneen kansan yhdistyminen Neuvostoliiton
sotilaallista uhkaa vastaan on oma ja ainutlaatuinen tarinansa. Ainakin yhtä
hämmästyttävää on kuitenkin se, mitä tapahtui sodan jälkeisinä neljänä
vuosikymmenenä. Sodan loputtua Suomi oli sotakorvauksien runtelema kehitysmaa,
mutta 1980-luvun lopulla eräs maailman vauraimmista ja sivistyneistä
valtioista. Se, jos mikä, on ylpeyden aihe.
Tuon jälkeen on tapahtunut paljon. Neuvostoliitto romahti,
Suomea koetteli ankara lama, ja kovan poliittisen painostuksen seurauksena
Suomi liittyi EU:hun. Nokian vetämänä 1990-luvun lopusta aina sinne vuoteen
2007 saakka elettiinkin uutta vaurauden aikaa, mutta sen jälkeen asiat ovat
ottaneet käänteen huonompaan suuntaan.
Ilman omaa valuuttaa ja itsenäistä rahapolitiikkaa Suomi on
erityisen altis globaalin finanssikapitalismin heilahduksille. Tämä tuli
selväksi vuonna 2007 alkaneesta finanssikriisistä. On myös muita huolenaiheita
globaaleja huolenaiheita – ilmastonmuutos, sodat ja näiden yhteisvaikutuksesta
sikiävä pakolaisuus. Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on kaikkien
aikojen ennätyslukemissa. Suomen koulutustason nousu on pysähtynyt ja 25-34
vuotiaista yhä harvempi on suorittanut korkeakoulututkinnon. 1970-luvulla
syntyneet uhkaavat jäädä korkeiten koulutetuksi ikäluokaksi. Sosioekonominen
nousu on yhä vaikeampaa. Keskiluokkainen ”unelma” on yhä hankalampaa saavuttaa.
Näiden yhteisvaikutuksesta on noussut se suurin ongelma,
joka on kansan kahtiajakautuminen. Tämä vielä kulminoituu
maahanmuuttokysymyksen ympärille. Se on toki iso asia, mutta mielestäni sen
kautta puretaan myös enemmän pahaa oloa, joka johtuu kaikista edellä
mainituista syistä. Jos 1920-, ja 30-luvuilla kansa oli jakautunut punaisiin ja
valkoisiin, niin sitä se on nytkin – punaiset ovat vaan saaneet joukkoihinsa
vihertävää väriä.
Nämä ovat asioita, joista on hyvä olla tietoisia ja
määrätietoisesti pyrkiä etsimään ratkaisuja. Tänään 6.12.2017 on kuitenkin
juhlapäivä, jolloin kannattaa keskittyä positiiviseen. Kyllähän moni asia on
varsin hyvällä mallilla ja varsin epäsuomalaiseen itsekehuun riittää aihetta.
Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää jokaiselle J
Kuva: eduskunta.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti