Syyslukukausi paketissa

Tähän päivään kulminoitui syyslukukausi. Aamupäivällä pidin pikku esitelmän aiheesta ammattiyhdistysliike, ja sitten kiireellä heti perään tilastollisten menetelmien tenttiin toiselle puolelle kampusta. Näistä tuo tilastollisten menetelmien kurssi on sellainen yhteiskuntatieteilijän klassinen kompastuskivi, ja ymmärtäähän sen – humanisti ja matemaattiset kaavat sopii huonosti yhteen. Tosin tämäkin on karkeahko yleistys, mutta suokaa se anteeksi.

Huomenna on sitten vielä yhdellä kurssilla yksi kokoontumiskerta, ja sen jälkeen voi valmistautua joulun viettoon. Tai miten se nyt opiskelijalla menee….työt kuitenkin kulkevat koko ajan mukana, joten työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Olen tässä itse itselleni asettanut tavoitteen, että ennen vuodenvaihdetta pitäisi vielä pari kirjoitustehtävää saada palautetuksi, joten ihan kokonaan irti työstä ei pääse vielä huomenna.

Puhun opiskelusta nimenomaan työnä, koska se kuvastaa asennettani. Esimerkiksi juuri tuo tilastomenetelmien kurssi oli välillä niin raskassuotuista tavaraa, että motivaatio luennoilla käymiseen ei kovin korkea ollut. Sen ajatteleminen työnä helpotti, ja jokaiselle luennolle tuli osallistuttua. Olen myös koittanut tehdä selvän eron työn ja vapaa-ajan välille sillä, että teen mahdollisimman paljon hommia yliopiston kirjastolla, jossa opiskelijoille on hyvät tilat olemassa. Kämpillä ollessa olen pyrkinyt pitämään kouluhommat sivummalle, joskin ihan täysin en ole siinä onnistunut.

Olen siis tänä syksynä ollut melkoinen mallioppilas. En ole juurikaan ollut luennoilta poissa, olen palauttanut kaikki annetut tehtävät ajoissa, eikä hylättyjä ainakaan vielä ole tullut. Aina heikommilla hetkillä koitan peilata siihen vaihtoehtoon, joka on loppuelämä duunarihommissa. Sen jälkeen alkaa teoreettisen viitekehyksen konstruointi tai t-testin p-arvon tulkinta kummasti maistumaan.

En sitten tiedä olenko ottanut itseni ja opiskelun ehkä rahtusen verran liiankin vakavasti. Ei ole tullut lähdettyä oikein mihinkään harrastukseen tai opiskelijatoimintaan mukaan, vaikka kyselty on ihan kiitettävästi. Ehkäpä sitä voisi uudenvuodenlupauksen tehdä, että koittaisi hieman tuossakin aktivoitua ja edes yrittää tutustua uusiin ihmisiin ainaisen itsekseen möyröttämisen sijaan.

Sellaisia fiiliksiä vuoden kääntyessä loppua kohden. Kaikkinensa saa suht tyytyväinen olla J