Ulosoton provikkapalkkiot

Taloussanomien toimittaja Jaana Oksanen julkaisi 21.2 artikkelin ulosottomiehen provisiopalkkiosta. 1 Seuraavana päivänä asiaa tivattiin oikeusministeri Antti Häkkäseltä eduskunnan täysistunnossa 2, joten toimittaja selkeästi osui herkkään paikkaan. Luulenpa, että kovin harva kansanedustajistakaan tiesi provisiopalkkiosta. Ylipäätään virkamies ja provisiopalkkio kuulostaa oudolta ja huonolta yhdistelmältä. Ja sitä se onkin.

Ulosottomiehen harkinnanvalta on laissa säädetty erittäin laajaksi. Velallisen näkökulmasta tämä on tietysti kaksiteräinen miekka – jos ulosottomiehen kanssa tulee hyvin toimeen, niin esimerkiksi maksuvapaiden kuukausien sopiminen voi helpottua. Yhtälö toimii valitettavasti myös toisin päin. Jos ulosottomiehen kanssa menee sukset ristiin, niin se voi hankaloittaa jo entisestään epätoivoista tilannetta.

Monesti velallisella ajautuu ulosottoon useampi erillinen velkasaatava. Tässä tilanteessa ulosoton ja velkojien intresseissä on pitää jokainen velka ”elossa” mahdollisimman pitkään. Mitä pidempään velka on olemassa, sitä pidempään se kerää korko-, ja perimiskuluja. Velalliselle tämä tarkoittaa sitä, että lyhennykset hupenevat näihin korko-, ja perimiskuluihin. Pääoma ei lyhene, samalla kun velkojat ja ulosottomies ovat tyytyväisiä.

Oikeusministeriön määrittelemästä kihlakunnonulosottomiesten palkkataulukosta huomataan, että perimispalkkiot määräytyvät seuraavan taulukon mukaan. 3

Peritty saatava €	Perimispalkkio €
enintään 90	1,48
530	4,48
1330	12,02
2660	14,92
yli 2660	29,85

Oletetaan, että velallinen maksaa ulosottovelkojaan suppeassa ulosotossa suoraan palkkatulostaan 600 euroa kuukaudessa. Oletetaan myös, että hänellä on neljä erillistä lyhennettävää ulosottovelkaa, summiltaan 80, 520, 1320 ja 2650 euroa. Yhteensä 4570 euroa. Näillä oletuksilla ulosottovelka olisi maksettu noin kahdeksassa kuukaudessa. Todellisuus on kuitenkin toista nimenomaan korko-, ja perimiskulujen vuoksi.

Otetaan esimerkiksi tuo 520 euron velka. Kohdistamalla jonkin kuukauden ulosottosumman kokonaisuudessaan tuohon yhteen velkaan tulisi se kerralla maksetuksi. Tuolloin ulosottomiehen perimispalkkioksi jäisi 4,48€. Hänellä onkin insentiivi periä samaa velkaa aina vaan uudestaan, jolloin joka kerta perimispalkkio kilahtaa provisiona tilille. Perimispalkkioiden summat voivat tuntua pieniltä, mutta myllyn pyöriessä vuosia tai vuosikymmeniä kasvavat pienetkin purot mereksi. Taloussanomien artikkelissa kerrotaan, että jopa kolmasosa ulosottomiehen palkkiosta muodostuu näistä provisioista.

Tämä kannuste periä samaa velkaa uudestaan ja uudestaan maailman tappiin saakka tulisi poistaa palkkausperusteista pikimmiten. Toki velkojilla on oikeus saada rahansa ja velallisellakin vastuunsa. Sitä ei ole kukaan kiistämässä, mutta tämä järjestelmä tuottaa tarpeetonta tuskaa jo muutenkin epätoivoiseen tilanteeseen.

Lähteet

1: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005576154.html?ref=rss

2: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242459-ulosottomies-saa-provisiopalkkaa-perimistaan-veloista-oikeusministeri-ei-kuulu#.Wo8BqqkQPTh.twitter

3: https://oikeus.fi/material/attachments/oikeus/palkkataulukot/9JcvOe15r/P.pdf

Kuva: kansanuutiset.fi

Home Alone

Nettijulkaisu Must Readin toimittaja Linda Pelkonen nosti tällä viikolla artikkelissaan esiin yhteiskunnallisen ilmiön, johon Suomessa on herätty todella laiskasti ja jälkijättöisesti. Nimittäin yhä vaan kasvavaan yksinasuvien joukon. 1 Kyseessä on erityisesti suuremmissa kaupungeissa yleinen ilmiö, ja kaupungistumisen ollessa globaali megatrendi, niin ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko tai ukko nähdäkseen, että kyseessä on tulevaisuudessa entisestään kasvava ilmiö. Artikkelissaan Pelkonen huomauttaa, että esimerkiksi Britanniassa on jo nimitetty yksinäisyysministeri, ja tätä tointa hoitaa Tracey Crouch. Suomessa ilmiöstä hädin tuskin edes puhutaan, vaikka Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 lopussa jo 1,1 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Kuvio havainnollistaa ikäryhmän ja sukupuolen mukaan. 

Kuvio: Yksinasuvat Suomessa 2016

 

Lähdettäessä miettimään asiaa täytyy ensiksi erottaa yksinasuminen ja yksinäisyys. Nämä eivät ole synonyymejä, vaikka intuitiivisesti voisikin ajatella, että ilmiöt ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Yksinäisyys on ilman muuta yhteiskunnallinen ongelma, sillä se helposti johtaa syrjäytymiseen, masennukseen ja muihin ongelmiin. Yksinasuminen sen sijaan on nähtävä ensisijaisesti kasvavana ilmiönä, joka itsessään ei ole hyvä tai huono. Se vaan on. 

Turun seurakunnassa diakonina työskentelevä Raija Eeva on yksi harvoista, jotka ovat pyrkineet nostamaan yksinasuvat myös poliittisen keskustelun osapuoliksi. Vuonna 2014 Eeva teki aiheesta pro gradu tutkimuksen. Keskeisiä tuloksia olivat muun muassa, että parisuhdenormi näyttäytyy Suomessa erittäin vahvana – parisuhteessa elävä nähdään ”kunnon kansalaisena” ja he ovat ikään kuin oikeutettuja myös omistamaan enemmän kuin yksinasuvat. Lisäksi löytyy useita rakenteellisia tekijöitä, jotka yksiselitteisesti syrjivät yksinasuvia. Eeva on myös Suomen Yksineläjät ry:n perustaja. 2

 Minulla ei ole mitään tarvetta vähätellä lapsiperheiden ongelmia tai rakentaa vastakkainasettelua lapsiperheiden ja yksinasuvien kesken. Lienee kuitenkin kaikille selvää, että myös yksinasuvien asiat olisi aiheellista nostaa poliittiseen keskusteluun. Viimeiset pari viikkoa on julkisuudessa vatvottu perhevapaauudistusta, joka nyt ilmeisesti jää tältä erää tekemättä. Iso ja tärkeä asia, josta on syytäkin keskustella. Sitä en kiistä. Mutta…

Maakuntavaalit järjestetään kuluvan vuoden lokakuussa ja eduskuntavaalit ensi vuoden huhtikuussa. Kuinkahan moni poliitikko nostaa kärkiteemakseen lapsiperheet ja kuinka moni yksinasuvat?

 Lähteet:

1: https://www.mustread.fi/blogit/kasvava-ilmio-suomessa-jaa-poliitikoilta-paitsioon-britanniassa-nimettiin-uusi-ministerin-salkku/

2: https://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/274811-yksinasuvia-saa-syrjia-vapaasti

 

Kuvio: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-6745. 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.2.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asas/2016/asas_2016_2017-05-22_tie_001_fi.html