Yleistä mediakeskustelua seuraamalla ja nopeasti tilastoja
vilkaisemalla on helposti todettavissa, että ylivelkaantuminen koskettaa yhä
suurempaa osaa suomalaisia ja velkapuhe eri muodoissaan on varsin hallitseva
diskurssi suomalaisessa keskustelussa. Minua kiinnostaa kokonaisuutena se,
mistä ylivelkaantumisongelmat syntyvät? Ovatko syyt rakenteellisia tai yksilön
elämänvalinnoista johtuvia? Tai kenties yhdistelmä edellä mainituista? Tämän
pohdinnan myötä muodostuikin tutkimuskysymykseni mitkä eri tekijät altistavat
ylivelkaantumiselle suomalaisessa luottoyhteiskunnassa?
Suomesta on 1980-luvulla alkaneen sääntelyn vapauttamisen
jälkeen muodostunut länsimainen luottoyhteiskunta, jossa velasta ja
velka-asioiden selvittelystä on tullut arkipäiväinen osa jokaisen elämää.
Luottoa tarvitaan isoihin hankintoihin, ja erityisesti Suomessa korostuvat
asuntolainat. Onnistunut velkasuhde asuntolainan ja lompakosta löytyvän
Visa-kortin muodossa onkin eräs hyvän ja esimerkillisen kansalaisuuden
edellytyksistä. Hyvä luottokelpoisuus on
pitkälle yksilön mahdollisuuksia määrittävä tekijä.
Uutena ilmiönä 2000-luvulla kuvioon mukaan tulivat erilaiset
vakuudettomat kulutusluotot, joita arkikeskustelussa nimitetään monilla eri
termeillä: pikalaina, pikavippi, pienlaina, joustoluotto, tililuotto,
kulutusluotto ja niin edelleen. Tässä keskustelussa usein unohdetaan, että myös
luotto-ominaisuudella (Visa) varustettu pankkikortti on vakuudeton
kulutusluotto. Edellä mainituissa luottomuodoissa on toki eroja, mutta yleisesti
ottaen kaikilla näillä termeillä tarkoitetaan noin 50 – 2000 euron suuruista
vakuudetonta kulutusluottoa, joka haetaan internetin välityksellä ja
luottopäätös tehdään ilman luotonhakijan henkilökohtaista tapaamista.
Vakuudettomat kulutusluotot ovat alusta alkaen näyttäytyneet ongelmallisina, ja
vuoden 2005 jälkeen kuluttajansuojalakia onkin muutettu kolmeen kertaan
vakuudettomien kulutusluottojen sääntelemiseksi. Oikeusministeriön helmikuussa
2017 julkaisemassa arviomuistiossa ehdotetaan useita toimenpiteitä
lainsäädännön muuttamiseksi, joten sääntelyn neljäs vaihe on meneillään.
Vuoden 2017 lopussa 374 100:lla (Suomen Asiakastieto oy,
2018) henkilöllä Suomessa oli maksuhäiriömerkintä, joten kyseessä on merkittävä
yhteiskunnallinen kysymys. Usein toistuva tarina on, että jonkin
elämäntilanteessa tapahtuneen muutoksen jälkeen on ajauduttu talousvaikeuksiin,
jota on yritetty hallita ottamalla vakuudetonta kulutusluottoa. Tyypillisiä
elämäntilanteen muutoksia ovat esimerkiksi lapsen syntyminen, lapsuudenkodista
pois muuttaminen tai avioero. Tilanne pysyy näennäisesti hallinnassa niin kauan
kuin uutta luottoa saa, mutta lopulta korttitalo kaatuu ja seurauksena on
jonkun maksun siirtyminen ulosoton piiriin ja sitä myöten maksuhäiriömerkinnän
syntyminen. Luottoyhteiskunnassa eläminen luottokelpoisuuden menettämisen
jälkeen vaikeutuu huomattavasti. Asunnon saaminen vapailta vuokramarkkinoilta
on miltei mahdotonta, ja työpaikankin saaminen hankaloituu. Nämä ovat muutamia
käytännön tason esimerkkejä, mutta vähintäänkin yhtä raskauttavaa on
velkaongelmien mukanaan tuoma stigmatisoiva häpeärangaistus. Ylivelkaantumisen
on tutkimuksissa todettu olevan myös selkeässä yhteydessä sairastavuuteen ja
erityisen korostetusti naisten kohdalla. Näistä asioista johtuen velkaongelmaiset
usein kokevatkin itsensä ”toisen luokan kansalaisiksi.”
Velkasuhde on olennainen osa luottoyhteiskunnan rakenteita,
joten myös ylivelkaantumisongelmat ovat rakenteellinen ja pysyvä osa
suomalaista luottoyhteiskuntaa. Yksittäiseltä kansalaiselta vaaditaan
monipuolisia taloudenhallinnan taitoja, ja erityisesti ne joutuvat koetukselle
erilaisissa elämän nivelvaiheissa. Luottoyhteiskunta on tullut jäädäkseen,
ellei poliittisessa ilmapiirissä tapahdu täydellistä paradigman muutosta, jota
voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä. Lainsäädännön pitäminen ajan tasalla
vastaamaan nopeasti muuttuvan rahoitusalan haasteisiin on tärkeää. Ensisijaista
kuitenkin olisi kansalaisten taloudenhallinnan taitojen parantaminen.
Peruskoulun 9. luokalla käytävä taloudenhallinnan kurssi ei olisi välttämättä
huono ajatus.
Tässä tutkielmassa olen etsinyt vastausta siihen, mitkä eri
tekijät altistavat ylivelkaantumisongelmille. Kirjallisuuden ja empiirisen
aineiston perusteella voidaan sanoa, että sukupuolella, iällä, koulutustaustalla,
tuloilla ja työssäkäynnillä tai työttömyydellä on merkitystä.
Miessukupuoli, alhainen koulutustaso, alhaiset tulot ja
työttömyys ovat altistavia tekijöitä ylivelkaantumisongelmalle. Iän osalta
tulkinta on hieman monisyisempi. Yhtäältä ongelmallisena näyttäytyy 25-34
vuoden ikä, mutta toisaalta suurimmat velkapääomat keskittyvät vanhempiin, yli
55-vuotiaiden ikäluokkiin.
Ylivelkaantumisongelmat koskettavat niin suurta joukkoa,
että liian suoraviivaisia kausaalisuussuhteita tämän tutkielman havaintojen
pohjalta ei kannata tehdä. Ongelmille altistavia tekijöitä on mahdollista
määritellä, mutta ylivelkaantuneet ovat kokonaisuutena heterogeeninen ryhmä,
jota on mahdotonta asettaa tiettyyn tarkasti rajattuun lokeroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti