Perussuomalaisten Laura
Huhtasaari nosti (varjo)uudenvuodenpuheessaan esille 1990-luvun
pankkikriisin, ja penäsi ”totuuskomission” perustamista asian selvittämiseksi.
28.2 Perussuomalaiset ilmoittivat Huhtasaaren johdolla perustavansa tällaisen
komission. 1)
Setvittävää riittää. 1990-luvun alussa Suomea koetteli kova
lamakausi, jonka tarkempaan avaamiseen ei tässä yhteydessä kannata lähteä.
Neuvostoliitto oli hajonnut ja Suomi oli lähtenyt vauhdilla yhdentymään lännen
kanssa. Osana tätä Suomi allekirjoitti 2.5.1992 Euroopan Talousalueen (ETA) ns.
”Porton sopimuksen” 2,
jonka tarkoituksena oli laajentaa Euroopan yhteismarkkina-aluetta. Sopimukseen
kuitenkin liittyi pykälä pankkien vakavaraisuudesta. Lama-Suomen pankkien
vakavaraisuus ei täyttänyt Porton sopimuksen vaatimuksia.
Koiviston konklaavi
Neljä päivää Porton sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen istuva
presidentti Mauno Koivisto järjesti
presidentinlinnassa ”Koiviston konklaaviksi” nimetyn tapaamisen. Presidentin
lisäksi tilaisuuteen osallistui ainakin 11 tuomaria, joukossa
päällikkötuomareita, 11 oikeusoppinutta eri yliopistoista kaksi
oikeusministeriön tutkijaa ja pankkitarkastusviraston ylijohtaja. 3
3.4.1992, eli kuukautta ennen Koiviston konklaavia Korkein
oikeus oli linjannut Tampereen Aluesäästöpankin jutussa ennakkotapauksen (KKO
50:1992) siten, että pankin yksipuolinen päätös koron nostosta oli laiton.
Kriitikkojen mukaan presidentti Koivisto (entinen pankkimies
itsekin) kritisoi Korkeimman Oikeuden päätöstä ja näin ollen ohjaili
riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaa vallan kolmijako-opin vastaisesti. Tuomioistuinlaitoksen
riippumattomuus vaarantui presidentin intervention seurauksena. Tämä ohjasi
tuomioistuinten päätöksiä pankkien eduksi. Taustalla oli presidentin (ja muun
valtiojohdon) tahto täyttää ETA-sopimuksen vakavaraisuusvaatimukset.
Tulkinnan kääntymisestä pankkien eduksi kärsivät erityisesti
yrittäjät, joista suuri osa ajautui konkurssiin. Yrittäjien omaisuus
realisoitiin pankkien taseisiin pakkohuutokaupoissa usein järkyttävällä
alihinnalla omaisuuden käyvästä arvosta. 4
Yrittäjien velkavankeus
Laman seurauksena pankeilla oli taseissaan valtava määrä ns.
”roskaluottoja.” Valtio puuttui peliin perustamalla omaisuudenyhtiö
(roskapankki) Arsenalin. Useiden yrittäjien velat siirtyivät Arsenalin taseisiin.
Vuonna 2000 toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes teki päätöksen myydä
Arsenalin velkasaatavat norjalaiselle Aktiv Kapital-perintätoimistolle. He aloittivat
tehokkaan perinnän. Suomalaisten 1990-luvun yrittäjien velkasaatavia on
peritty, ketjutettu ja myyty eteenpäin useisiin kertoihin. Kriitikoiden mukaan
suomalaiset yrittäjät myytiin velkaorjiksi norjalaiselle pörssiyhtiölle. 5
Salaisuuden verho
Tutkija Kalevi Kannus
pyysi vuonna 2002 tasavallan presidentin kansliasta ns. Koiviston konklaavin
asiakirjoja julkaistavaksi. Mauno
Koiviston pyynnöstä istuva presidentti Tarja
Halonen kuitenkin kieltäytyi ja julkisti asiakirjat salaisiksi. Samoin
Aktiv-Hansa sopimusta käsittelevät asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen
2025 saakka. 6
Selvityksen paikka
Kun edellä mainitut asiat laskee yhteen, niin siitä alkaa
hahmottua monipolvinen salaliittoteoria, jossa vilisee eri rikosnimikkeitä aina
valtiopetokseen asti. ”Ei savua ilman tulta.” Homma haisee, ja se tulee perin pohjin
selvittää. Melko iso osa tuolloin vääryyttä kokeneista on edelleen elossa, ja
ansaitsivat vanhoilla päivillään vielä saada asiansa kuulluksi.
Ongelmallista tässä on, että mielestäni asian kaiveleminen
olisi kriittisen historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteilijöiden tehtävä. Tähän
ei olla tartuttu riittävällä tarmolla, ja nyt perussuomalaiset Huhtasaaren
johdolla ovat nähneet tilaisuutensa politisoida tämä kysymys. Parempi sekin kuin
ei mitään, mutta poliittisesti ohjatun ”totuuskomission” tuloksiin kannattaa
suhtautua suurella varauksella.
4)
http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219527-yrittajan-anteeksipyynto-90-luvun-pankkikriisista
5)
Hänninen Jera & Hynninen Jyri. 2015.
Suomalainen velkakirja. Sivut 118-19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti