Kesä Kelalla

Huhtikuussa olin todella onnellinen, kun tulin valituksi Kelalle vuosilomansijaiseksi reilusti yli sadan hakijan joukosta. Pohjois-Karjalassa työllistymismahdollisuudet ovat kovin ohuet, joten oli melkoinen onnenpotku, että sain paikan, joka vieläpä oli ns. ”oman alan töitä.” Moni murhe pyyhkiytyi pois – kesän toimeentulo oli turvattu, eikä tarvinnut lähteä Joensuusta mihinkään. Tästä olen todella kiitollinen.

Itse työ alkoi maanantaina 14.5 ja se oli kaikin puolin hirveä päivä. Olin nukkunut edellisen yön tosi huonosti, aluksi menin väärään kerrokseen seikkailemaan, kesken päivän piti lähteä käräjäoikeuteen todistajaksi liittyen ikivanhaan Securitaksen aikaiseen tapaukseen ja kaikki oli tietenkin aivan uutta. En kuitenkaan viitsinyt tuosta lannistua, koska elämänkokemus on opettanut, että ensimmäiset työpäivät uudessa paikassa ovat aina hirveitä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kouluttauduttiin. Koulutukset järjestettiin pääasiassa skypen välityksellä, mutta myös paikan päällä kokeneempien työskentelyä seuraamalla. Tuona aikana sitten päivä päivältä tutustui vähän paremmin työkavereihin, jotka olivat kyllä todella auttavaisia ja kertaakaan kesän aikana en jäänyt ilman neuvoja niitä tarvitessani. Voin sanoa, että niitä kertoja oli useita, eikä ihmekään; kahden viikon kouluttautumisen jälkeen piti osata Suomen monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä siinä määrin hyvin, että pystyi siinä muita auttamaan. 

Alkuvaikeudet

Aluksi ongelmana oli se, että ei edes ymmärtänyt mitä asiakkaat haluavat kysyä? Lause ”pitää täyttää lappuja ja hakea Kelan rahaa” voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Ensimmäinen haaste oli kääntää kysymys Kela-kielelle. Tuo samainen lause saattoi tarkoittaa työttömyysajan ilmoitusta, sairauspäivärahaa tai vaikka vanhempainpäivärahaa. Päivien edetessä tietyt kysymykset alkoivat toistumaan ja yleisimpiin ongelmiin pystyi antamaan vastauksia jo ihan suoralta kädeltä.

Jo varhaisessa vaiheessa huomasin, että työ on henkisesti hyvin kuormittavaa. Koulutusjakson aikana kello 17 kämpille tullessa oli vielä hyvin energiaa puuhailla illan aikana omia juttuja. Varsinaisen asiakaspalvelun alettua oli päivän jälkeen melkoisen puhki. Kesällä alkoivat vielä jalkapallon MM-kisat, joita futishulluna seurasin mahdollisimman paljon. Tämä tarkoitti sitä, että arkipäiviin ei oikeastaan mahtunut muuta kuin työssäkäyntiä ja futiksen seuraamista. 

Käännekohta

Ilosaari Rock oli heinäkuun puolivälissä ja samalla loppuivat myös jalkapallon MM-kisat. Tuo oli tietynlainen käännekohta. Siihen asti koko aika oli mennyt uuden opettelemiseen, mutta tuon jälkeen tietyt asiat ja ongelmat alkoivat toistumaan liiankin usein. Todella iso osa asiakaskäynneistä kosketti toimeentulotukea. Jaksan mielestäni melko pitkälle kuunnella ihmisten huolia sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta, koska nämä samat ongelmat ovat koskettaneet myös itseäni ja lähipiiriäni. Etenkin ylivelkaantumisen aiheuttamiin ongelmiin olen todella paljon perehtynyt, keväällä tein siitä jopa kandidaatin tutkielman.

Kelle hyvänsä voi tulla vaikeita tilanteita eteen ja silloin onkin tärkeää, että sosiaaliturvan verkko ottaa vastaan. Sen sijaan paljon vähemmän ymmärrystä minulta heruu aikuisille ihmisille, jotka eivät edes halua ottaa mitään vastuuta omasta elämästään. Yksi useasti toistunut esimerkki kesän ajalta oli, että asiakas lampsi toimistolle ja kertoi, että sähköt ovat katkenneet ja ne pitäisi saada takaisin. Sähköt eivät katkea yhtä äkkiä arvaamatta. Sitä edeltää maksumuistutus, perintäyhtiön lasku ja katkaisuvaroitus, jossa on päivämäärä, johon mennessä asian pitäisi olla hoidettuna. Useaan otteeseen kävi ilmi, että asiakkaat eivät olleet eväänsä lotkauttaneet asian edistämiseksi. Tällaiseen minulla ei riitä ymmärrystä. Kaupan päällisiksi sitten sai kuulla vielä haukut siitä miksi Kela ei ole maksanut laskuja. Usein syynä oli se, että mitään laskuja ei oltu toimitettu tai sitten ei oltu luettu päätöksien perusteita miksi lasku oli hylätty. Sähköjen katkaisu on yksi usein toistunut esimerkkitilanne, mutta samanlainen asenne kosketti myös muita tilanteita, kuten vaikkapa vuokrarästejä. Myös asunnosta häätäminen on sellainen tilanne, joka ei yhden yön aikana tapahdu. Reagointiaikaa kyllä on ja sitten kun mitään ei tehdä, niin lopulta tullaan Kelaan valittamaan miksi rästivuokria ei ole maksettu.

Tuollaiset kokemukset johtivat väistämättä siihen, että empatiaa ja sympatiaa oli hankala löytää myöskään sellaisissa tilanteissa, joissa niille todella olisi ollut tarvetta. Parhaani mukaan kuitenkin tässä asiassa yritin. Toimeentulotuen asioita tuli niin paljon, että välillä tunsi olevansa sosiaalitoimessa töissä. On vaikea ymmärtää, miten aikuiselle ihmiselle tiliotteen toimittaminen hakemuksen liitteeksi on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Sitten kun kaiken tämän kurjuudessa vellomisen välissä kävi joku onnesta säteilevä nuori äiti hakemassa vanhempainpäivärahaa, niin se tuntui todella piristävältä poikkeukselta.  

Yhteenvetona

Ainakin kunnioitus työkavereita ja kaikkia Kelan asiakaspalvelijoita kohtaan nousi kesän aikana. Kun tiskiin tupsahtaa irakilainen maahanmuuttaja, joka puhuu ainoastaan haparoivasti joitain sanoja englantia ja hänelle pitäisi laittaa kerralla kaikki asiat kuntoon, niin tilanne on kaikkea muuta kuin helppo. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin arkipäivää Kelassa työskennellessä. Ehkäpä on niin, että vuosien kokemuksen myötä kaikkeen tottuu ja harjaantuu, mutta ammattitaitoa tällainen vaatii todella paljon.

Kaikissa töissä on hyvät ja huonot puolensa. Negatiivisia asioita olivat…

• henkinen kuormittavuus
• sosiaalityöntekijänä ja sylkykuppina toimiminen
• koko ajan kiire. Resurssit on optimoitu siten, että aikaa kahvihuoneessa jutusteluun ei todellakaan jäänyt

Positiivisia puolestaan…

+ avuliaat työkaverit

+ arvokas työkokemus

+ Kela on työntekijöitään kohtaan reilu työnantaja ja omat esimiehet hoitivat hommansa hyvin

+ mukavat asiakkaat, joita oli kuitenkin paljon

Tuli todettua, että työskentely Kelan asiakaspalvelijana ei ole sellainen tehtävä, jota jaksaisin montaa vuotta tehdä. Toisaalta taas Kela työnantajana vaikutti todella mukavalta ja jossain muussa työnkuvassa voisin itseni tulevaisuudessa nähdä. Kaikki näkökohdat yhteenlaskettuna päästään aika neutraaliin lopputulokseen – kesä otti paljon, mutta myös antoi paljon takaisin. Nyt sitten kohti syksyä ja opiskelujen haasteita!