Koronavirus voi olla ulkoinen tekijä, joka
käynnistää täysimittaisen finanssikriisin. Näitä analyyseja on ilmestynyt kuin sieniä
sateella ja argumenttia vastaan on vaikea taistella.
Italian
mätä pankkisektori
Suurin huolenaihe koskee Italiaa. Se on Saksan
ja Ranskan euroalueen kolmanneksi suurin talous ja nyt kaiken lisäksi pahiten
koronan runtelema valtio. Italia on käytännössä lockdown-tilassa, jossa lähes
kaikki taloudellinen toimeliaisuus on pysähtynyt. Yhä pelottavampaa on, että
Italia ei ollut taloudellisesti terve myöskään ennen koronaa. Ongelma kiteytyy
mätään pankkisektoriin. Pankkien taseissa on edelleen finanssikriisin jäljiltä
roskaluottoja ja poikkeuksellisen suuri osuus kotimaisia Italian valtion
velkakirjoja eli bondeja. Italian bondien luottoluokitus on tällä hetkellä BBB,
eli ei järin korkea. Huolestuttavaa on, että tällä viikolla sijoittajat ovat
alkaneet karttamaan Italian bondeja ja seurauksena niiden korko on lähtenyt
nousuun. Tätä kirjoitettaessa Italian 10-vuotisten velkakirjojen korkotaso on 1.762%.
Ei kuulosta kovinkaan hurjalta. Kunnes kurkataan muita eurovaltioita:
Saksa – 0,545%
Suomi – 0,370%
Ranska 0.003%
Mikäli sijoittajat aloittavat joukkopaon pois
Italian velkakirjoista, niin se pakottaa luottoluokittajat arvioimaan nämä
paperit yhä lähemmäksi roskaluottoja. Jos tämä toteutuu, niin italialaisilta
pankeilta putoaa rahoituspohja pois, joka tietää valtavia vaikeuksia. Asiaa ei auttanut
se, että EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde lipsautti torstaisessa
tiedotustilaisuudessa suustaan: We are not here to close spreads. Myöhemmin
EKP paikkaili Lagarden lausuntoa ja onnistuikin hieman tyynnyttämään tunnelmia,
mutta kuinka pitkäksi aikaa? Se jää arvoitukseksi.
Mitä
EKP voi tehdä?
Finanssikriisi viimeistään opetti sen, kuinka
tiukasti yhteen kytkeytynyt maailma on. Italialaisten pankkien sairastumisella
olisi välittömästi vaikutusta ainakin saksalaisiin ja ranskalaisiin
pankkijätteihin. Ja mitä kaikkia yllätyksiä niistä taseista löytyisikään, sitä
ei voi tarkalleen ottaen tietää. Se kuitenkin tiedetään, että kaikki ainekset
katastrofiin ovat olemassa.
Koronavirus on eurooppalaiselle taloudelle vakava
poikkeustilanne. Euroopan keskuspankki onkin reagoinut asiaan, mutta korkotaso
on jo valmiiksi nollassa tai jopa miinuksella, eli tätä perinteistä
rahapoliittista elvytyskeinoa ei voi käyttää. EKP on luvannut laajentaa ja
aikaistaa arvopaperien osto-ohjelmiaan, mutta markkinat ovat tulkinneet toimet kosmeettisiksi
ja se ei ole rauhoittanut mielialoja. Keskuspankilla on toki vielä yksi
kääntämätön kortti: OMT-sinko. OMT-ohjelman (Outright Monetary Transactions) avulla
keskuspankki voisi periaatteessa rajoittamattomasti rahoittaa esimerkiksi Italiaa
rohmuamalla Italian lyhyitä 1-3 vuoden velkakirjoja taseeseensa ja vastineeksi rahoittaa
Italiaa. OMT-ohjelmaa ei ole kuitenkaan koskaan käytetty, koska siihen liittyy
vahva ehdollisuus. Avunpyynnön tulisi tulla jäsenvaltiolta ja se tarkoittaisi
todennäköisesti IMF-tyylisen kurjistamisohjelman nielemistä. Sen vuoksi asia on
poliittisesti äärimmäisen herkkä ja sitä vältellään viimeiseen asti.
Euroalueen
hutera päätöksenteko
Edellisen
voi tiivistää näin: keskuspankin eväät on syöty. Niinpä nyt vaaditaankin
koordinoitua finanssipoliittista ratkaisua. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioiden
tulee reagoida tilanteeseen. Euroalueella finanssipolitiikka on tiukasti
jäsenvaltioiden omissa käsissä ja esimerkiksi Euroopan komissiolla ei ole mekanismia,
jolla se voisi sanella yhteisen ratkaisun. Asia on läpeensä poliittinen.
Kansallinen itsemääräämisoikeus on tähän asti ajanut edelle.
Euroopan komissio ilmoitti perjantaina 13.3
tiedotustilaisuudessaan, että se on valmis joustamaan kasvu- ja vakaussopimuksen
ehdoista. ja tukee alueen taloutta käytössä olevilla keinoillaan. Viime kädessä
päätösvalta on kuitenkin kansallisilla päättäjillä. Koordinoitua mekanismia ei
ole. Minun pelkoni on, että eurokriisin tavoin reagoidaan liian myöhään ja
riittämättömästi. Tuolloin EKP:n pääjohtaja Mario Draghin kuuluisa ”whatever it
takes”- puhe auttoi. Nyt luottamus EKP:iin viimekätisenä takaajana on vakavasti
kärsinyt. Mitä pidempään koronavirus vaurioittaa taloudellista toimeliaisuutta,
sitä todennäköisempää on sen leviäminen laajamittaiseksi finanssikriisiksi.
Lähteitä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti