![]() |
Kuvalähde: hbo.com |
Historiallisiin tositapahtumiin perustuva minisarja Chernobyl oli vuoden 2019 puhutuimpia tapauksia suoratoistopalveluissa. Tuolloin minulla ei ollut HBO:n tilausta voimassa ja sarja jäi tuoreeltaan näkemättä. Aiheen ympärillä käyty keskustelu ja sarjan saama huomio kuitenkin jätti jonnekin aivojen sopukkaan muistijäljen, että lupasin itselleni vielä joku päivä katsoa sarjan. Se päivä tuli nyt vastaan lokakuussa 2023.
Asia palautui mieleen mutkan kautta, kun katsoin Yle Areenasta löytyvän dokumentin Tshernobylin ydinkatastrofista. Muistin, että HBO:n tilaus on nyt voimassa ja itselleni antama lupaus vielä täyttämättä. Kelasin siis HBO:n arkistoja nelisen vuotta taaksepäin ja napsautin ensimmäisen jakson päälle. Se oli erittäin hyvä ratkaisu.
Katastrofi iski 26.4.1986 kello 01.23.45. Lukuisten tehtyjen virheiden sarja kulminoitui siihen, että Tshernobylin ydinvoimalan nelosreaktori tuhoutui räjähdyksessä. Kyseessä oli tähän päivään mennessä vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus maailmanhistoriassa.
Sarjassa selitetään maallikonkin ymmärtäminen termein se, mikä meni vikaan teknisessä mielessä. Humanistille tämä ei kuitenkaan ole sarjan tärkeintä antia, vaan onnettomuuden inhimillinen puoli. Tshernobylin ydinonnettomuuden tarkkaa uhrimäärää ei tiedetä, eikä tulla koskaan tietämään. Valtaosa uhreista on kuollut myöhemmin puhjenneeseen syöpään, mutta on mahdotonta tietää, olisiko syöpä puhjennut kyseisellä henkilöllä ilman onnettomuuttakin. Arviot Tshernobylin aiheuttamista kuolonuhreista liikkuvat alle sadasta tuhannesta jopa miljoonaan uhriin saakka.
Sarjassa kuvataan, kuinka kammottaviin tilanteisiin ihmiset joutuivat täysin vältettävissä olleen onnettomuuden tapahduttua. Sotilaat saivat tehtäväkseen lahdata kaikki eläimet turva-alueelta, koska ne olivat kaikki radioaktiivisesta säteilystä saastuneita. Lemmikkieläinten jahtaaminen ja kylmä tappaminen ei ole kovin kiitollinen tehtävä. Räjähdyksen jälkeen ydinvoimalan katolle päätynyt äärimmäisen vaarallinen radioaktiivinen aines oli poistettava sieltä, ennen kuin muita tarvittavia toimenpiteitä voitiin tehdä. Tähän käytettiin kuuluista kiertoilmausta käyttäen ”biorobotteja” eli ihmisiä. Kaivosmiehet joutuivat kaivamaan suoraan reaktorin ytimen alle johtavan tunnelin, jotta pystyttiin estämään mahdollisuus uuteen räjähdykseen, joka olisi tuhonnut mukanaan kolme säilynyttä reaktoria. Tämän toteutuessa koko Ukraina ja koko Valko-Venäjä olisi tullut asuinkelvottomaksi. Pysyvästi.
Vuonna 1987 Neuvostoliitto julkaisi Tshernobylin ydinonnettomuuden virallisen uhriluvun: 31 henkilöä. Tämä kuvaa hyvin sitä logiikkaa, jolla Neuvostoliitto ja sen suuruutta ihaileva nyky-Venäjä operoi. Neuvostoliitolla valtiona on vähintäänkin epävirallinen maailmanennätys salailun ja valehtelun kulttuurissa. Kommunistisen puolueen kanta oli, että tämänkaltainen ydinonnettomuus oli mahdollinen ainoastaan kapitalistisissa valtioissa, joten sitä ei voinut tapahtua Neuvostoliitossa. Salaaminen oli kuitenkin vaikeaa, koska naapurivaltioissa alettiin havaita normaalista poikkeavia säteilymääriä ilmassa. Tarinaa muutettiin siten, että Tshernobylissä myönnettiin käyneen jokin pieni vahinko, mutta tilanne oli täysin hallinnassa. Virallisesta totuudesta poikenneet toisinajattelijat vaiennettiin. Neuvostoliiton pääsihteeri Mihail Gorbatshov oli ajanut voimallisesti juhlapuheissa glasnostia, eli avoimuuden politiikkaa. Tshernobylin tapahtuessa myös Gorbatshov teki kaikkensa, jotta totuus pysyisi ulkomaailmalta salassa.
Sarjan päähahmon Valery Legasovin toiminnan kautta pureudutaan ydinkysymykseen: mikä on valheen hinta? Legasovin rooli Tshernobylin katastrofin jälkiselvittelyssä oli mittaamaton ja ilman hänen panostaan saattaisimme elää hyvin erilaisessa maailmassa. Vakaumuksellisena kommunistina kasvanut Legasov uskalsi vastustaa virallista totuutta ja kertoa aidon totuuden. Tämän tehtyään Legasov luonnollisesti menetti kaiken arvovaltansa neuvostohallinnon silmissä ja hänen nimensä poistettiin neuvostohistoriasta. Ketään Legasovia selvittämässä Tshernobylin onnettomuutta ei ollut enää olemassa. Päivälleen kaksi vuotta Tshernobylin räjähdyksen jälkeen Legasov hirtti itsensä.
Chernobyl-minisarja on vaikuttava tv-tuotanto. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia ja lavastuksessa todellakin huokuu 1980-luvun neuvosto-estetiikka. Kyseessä ei ole dokumentti, mutta historiallisten faktojen tarkkuus on vaikuttavalla tasolla. Kaikesta näkee, että kyseessä on erittäin laadukas ja korkeatasoinen tv-tuotanto. Sarjan suurin anti on kuitenkin siinä, kuinka se kuvaa neuvostotodellisuutta. Kuinka virallisen totuuden (valheen) suojelu on aina tärkeämpää kuin ihmishenkien suojelu. Kuinka valheiden verkosta on tullut niin tiivis, että totuuden löytäminen on lähes mahdotonta. Kuinka totuuden kertomisella on kohtalokkaat seuraukset. Kuinka normaalia ja hyväksyttävää tästä kaikesta tuli. Ja kuinka tavalliset kansalaiset aina kärsivät eniten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti