Esikoiskirjani ”Mustaa sappea — kriittisen ajattelijan käsikirja” on ollut kohta kuukauden ajan markkinoilla. Tässä kirjoituksessa avaan tuntojani tästä koko pitkällisestä prosessista.
Kirjoittaminen
Pienestä pitäen kirjoittaminen on ollut minulle luontevaa. Äidinkielessä menestyin aina hyvin, vaikka intoni opetella kielioppisääntöjä olikin vaarallisen lähellä nollaa. Kirjoittaminen jossain muodossa on kulkenut mukana koko aikuisikäni. Tätä nimenomaista blogia olen ylläpitänyt yksitoista vuotta, ja aktiivisimpina aikoina saatoin julkaista useamman kirjoituksen viikossa. Eräässä vaiheessa 2010-luvun aikana kirjoitin paljon urheilusta. Pidin yllä jalkapalloon keskittyvää blogia sekä Facebook-sivua. Aivan erityisen paljon olen kuitenkin kirjoittanut showpainista. Tein aktiivisesti arvioita menneistä ja senhetkisistä tapahtumista sekä nettifoorumeille että Smarksiden sivustolle. Tyylilajini oli kuitenkin aina mielipidekirjoitus, blogiteksti. Harvat kirjoituksistani olivat viittäsataa sanaa pidempiä. Vanhojen tietokoneideni kovalevyiltä ei löydy romaanien käsikirjoituksia.
Lukeminen
Lapsena lukeminen oli minulle tärkeä harrastus. 1990-luvulla kasvaessa ei ollut rajatonta määrää tv-kanavia ja sosiaalisen median houkutuksia. Luin Asterixit, Tintit ja Aku Ankan pokkarit, kaikki mitä paikallisesta kirjastosta löytyi. En liene ollut kymmentäkään vanha, kun aloin lukemaan Tarzaneita, jotka olivat lapselle paksuja aikuisten kirjoja. Vuosien edetessä lukuharrastus kuitenkin jäi. Pystyn aika tarkkaan sanomaan ajankohdan, kun yht´äkkiä päässä jokin naksahti ja päätin kertaheitolla palata lukemisen pariin. Se tapahtui syksyllä 2012, kun aloin suunnitella yliopistoon hakeutumista. Samoihin aikoihin alkoi viritä kiinnostus politiikkaan ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Aloin lukemaan tietokirjoja, jotka liittyivät erityisesti talouden toimintaan. Valmistuttuani yliopistosta kesällä 2020 on lukeminen ottanut aivan uusia kierroksia ja siitä on tullut todella rakas harrastus. Tietokirjojen lisäksi olen laajentanut valikoimaani filosofiaan ja fiktioon. 2020-luvun alussa hurahdin aivan erityisesti self-help kirjallisuuteen ja luin tähän alaan liittyviä teoksia kuin liukuhihnalta. Jokin niiden tyylissä vetosi minuun — niissä esitettiin syvällisiä ajatuksia, uusinta tutkimustietoa ja ikivanhaa filosofiaa, mutta kuitenkin kielellä, joka oli helposti ymmärrettävää.
Oma kirja
Mustaa sappea sai alkunsa tammikuussa 2023. Luettuani tarpeeksi monta self-help -opasta alkoivat niissä esitetyt ideat ja ajatukset toistamaan itseään. Harva niistä enää tarjosi mitään uutta ja tulin johtopäätökseen, että kyllä minäkin tuohon kykenisin. Näin ollen istuin alas ja aloin laatimaan kokonaisen kirjan käsikirjoitusta. Tämä oli hyvin erilaista mihin olin tottunut; olinhan aiemmin kirjoittanut lähinnä lyhyehköjä blogitekstejä ja mielipidekirjoituksia. Mitään varmuutta siitä, että se kansiin joku päivä päätyisi ei tietenkään ollut.
Käsikirjoitus alkoi olla hyvällä mallilla elokuussa 2023, ja kuukauden loppupuolella aloin lähetellä sitä kustantamoihin ympäri Suomen. Lähetin käsikirjoituksen 17 eri kustantamoon ja tästä alkoi piinallinen odottamisen aika. Kesti viikkoja ja kuukausia kunnes vastauksia alkoi tulla. Kaikki olivat kielteisiä ja turhauttavaa oli, että minkäänlaista palautetta työstään ei saanut. Tämä on toki ymmärrettävää, ottaen huomioon sen käsikirjoitusten tulvan, jonka alle kustantajat hukkuvat.
Hieman ennen joulua en ollut enää kovinkaan toiveikas asian suhteen, mutta yksi sähköposti muutti kaiken. Momentum-kustantamo halusi tavata henkilökohtaisesti ja tapaaminen sovittiin joulun ja uudenvuoden väliviikolle. Kuluvan vuoden toisena päivänä allekirjoitin kustannussopimuksen. Kyseessä oli hybridikustanne, jossa sitouduin maksamaan tietyn summan ja puolet 400 kappaleen painoksesta tulisivat itselleni myytäväksi. Ehdot hyväksyin ilomielin — ei ollut ajatuksenikaan kirjalla rikastua. Pääasia oli, että sen saisi kansiin ja erään unelmansa täytetyksi.
Jälleen odottelua. Tammikuun alun jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes pääsiäisen aikaan aivan maaliskuun lopussa prosessi nytkähti eteenpäin. Aloitettiin varsinainen kustannustoimitusvaihe, eli tekstin yksityiskohtainen läpi käyminen. Ilmeni, että käsikirjoituksessa ei ollut valtavasti korjattavaa. Suurimmalta osin se oli tekstin tiivistämistä, sillä toistin asioita aivan liikaa. Lisäksi käsikirjoituksessa olleet väliotsikot päätettiin jättää lopullisesta versiosta pois. Vielä huhtikuun aikana päätettiin kirjan graafisesta ilmeestä ja esittelytekstistä. Asiat tuntuivat etenevän nyt nopeasti, mutta odottelua oli vielä edessä. Touko-kesäkuun vaihteessa aloin käydä malttamattomaksi ja otin itse yhteyttä. Tämän jälkeen kirja lähti taittajalle ja kosmeettisten muutosten jälkeen painoon kesäkuun alkupuolella. Kirjat sain fyysisesti käsiini keskiviikkona 27. kesäkuuta ja julkaisutilaisuus järjestettiin maanantaina 1. heinäkuuta.
Julkaisun jälkeen
Olen ylpeä saavutuksestani. Kirja on saatavilla käytännössä kaikesta merkittävistä kirjakaupoista: Suomalaisesta, Adlibriksestä, Rosebudista, Kansallisesta kirjakaupasta, Akateemista kirjakaupasta ja kenties muualtakin. Myös kirjastot ympäri maata ovat tilanneet kirjan valikoimaansa, ja pääkaupunkiseudulla se on tulossa ainakin Sellon kirjastoon. Tämä oli minulle tärkeää, koska iso osa kirjasta syntyi nimenomaan Sellon kirjaston lukusalissa istuen.
Niistä kahdestasadasta kappaleesta (jotka kustannussopimuksen mukaisesti) tulivat minulle itselleni, olen tähän mennessä myynyt noin 40 kappaletta. Siitä miten kirja on myynyt kirjakauppojen kautta minulla ei ole vielä tässä vaiheessa tietoa. Iso kiitos jokaiselle, joka on kirjan hankkinut!
Olen huono mainosmies. Inhoan feissareita ja puhelinmyyjiä, enkä halua itsekään tuputtaa yhtään mitään. Kirjaa olen mainostanut muutamassa Facebook-julkaisussa sekä Instagramin stooreissa julkaissut katkelmia. Enempi mainostaminen tuntuu pahalta. Markkinoinnin kannalta tällä hetkellä auttaisi suuresti, jos joku lehti tai nettisivusto tekisi kirjastani arvion ja sitä kautta saisi näkyvyyttä. Tätä en kuitenkaan voi pakottaa, kukin taho tekee itsenäisesti päätöksen mistä kirjoittavat ja mistä eivät. Tiedostan sen, että suurella todennäköisyydellä valtaosa näistä kahdestasadasta kappaleesta jää vuosiksi viemään kaksiostamme tilaa.
Puolisoni on halunnut, että luen kirjaani hänelle iltaisin ääneen. Tähän mennessä olemme päässeet läpi kaksi ensimmäistä lukua, ja ääneen lukiessa sisäinen kriitikkoni on herännyt. Vaikka kuinka koitin kiinnittää asiaan huomiota, niin myös lopullisessa versiossa on aivan liikaa toistoa. Typerästi esitän jonkin johtopäätöksen heti luvun alussa, toistan sen keskellä ja alleviivaan vielä kolmannen kerran lopussa. Poukkoilen myös kummallisesti aiheesta toiseen ja päätös jättää väliotsikot pois ei ehkä sittenkään ollut hyvä ratkaisu. Samalla olen lukemassa Jonathan Haidtin kuuluisaa teosta Onnellisuushypoteesi. Teos on todella vaikuttava ja siinä käsitellään samansuuntaisia teemoja kuin omassa kirjassani. Erona vain on, että Haidtin teos on kaikissa suhteissa monin verroin parempi. Hänen esittämänsä argumentit ja johtopäätökset purevat, teksti ei kierrä ympyrää ja herättää uusia ajatuksia. Sanomattakin on selvää, että lähdekirjallisuutta on käytetty paljon monipuolisemmin ja taitavammin kuin omassa tekeleessäni. Olen vielä todella kaukana tällaisen tason saavuttamisesta. Välillä mietin, että oliko koko juttu vain kummallinen sattuma. Yhtä kaikki, 16 kustantamoa 17:sta hylkäsi käsikirjoitukseni.
Sisäisen kriitikon saadessa liikaa alaa, koitan palauttaa itseni projektin alkujuurille. En ole missään vaiheessa edes unelmoinut kirjani olevan suuri kaupallinen menestys. Tärkeintä oli saada se kansiin ja tämä tavoite on saavutettu. En uskaltanut unelmoida myöskään siitä, että kirja tulisi myyntiin kaikkiin merkittäviin kirjakauppoihin. Tämä oli ensimmäinen käsikirjoitukseni ja sain sen heti ensi yrittämällä julkaistua. Se on kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Esikoiskirjailija, joka ei ole millään muotoa ennalta tunnettu henkilö, on todella vaikeassa asemassa. Ensimmäinen on aina vaikein.
Vaikka dialogi pääni sisällä on välillä ristiriitaista, niin aion jatkaa kirjoittamista. Yhä enemmän määritän itseäni harrastusteni kautta ja kirjoittaminen on tässä isossa roolissa. Uskon myös, että seuraavalla kerralla pystyn välttämään virheitä, joita esikoiskirjani kanssa olen tehnyt. Tällä hetkellä työstän käsikirjoitusta aivan erilaisesta aiheesta, nimittäin yksityisestä turvallisuusalasta. Se täyttää vapaapäiväni melkoisen tehokkaasti. Mitään takuuta siitä, päätyykö tämä projekti koskaan kansiin asti ei tietenkään ole. Yrittänyttä ei laiteta.
Mustaa sappea saa tilattua suoraan minulta tai kirjakaupoista. Tulossa myös useisiin kirjastoihin ympäri Suomen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti