Muiden muassa Helsingin Sanomat (2.4)
uutisoi poliisin häätäneen Kampin kauppakeskuksesta noin
satapäisen nuorisolauman häiriökäytöksen vuoksi. Eri
nuorisojoukkojen välillä oli ollut erimielisyyksiä jo pidemmän
aikaa ja käyttäytyminen oli yltynyt niin levottomaksi, että
väkivaltaisen purkautumisen uhka oli ilmeinen.
Ilmiö ei ole missään nimessä uusi,
sen sijaan tätä voidaan pitää vain jäävuoren huippuna. Nuoret
meluavat, käyttävät rivoa kieltä, sotkevat paikkoja, tukkivat
kulkuväyliä ja luovat yleistä levottomuutta. Liiketoimintaa
harjoittavat joutuvat työskentelemään rauhattomassa ilmapiirissä.
Jatkuva nuorison hälinä tuo omat haasteensa ihan normaaleihin
asiakaspalvelutehtäviin. Etenkin iäkkäämmät asiakkaat saattavat
tuntea olonsa turvattomaksi ja sen vuoksi lopettaa (tai ainakin
minimoida) käyntinsä kauppakeskuksessa ilta-aikaan. Lisäksi
nuorisolaumoista aiheutuu kauppakeskuksille imagohaittaa juuri tämän
kaltaisten uutisten seurauksena.
Jos asiaan olisi yksiselitteinen
ratkaisu, se oli taatusti jo toteutettu. Monesti on kuullut
esitettävän ajatuksen, että vartijoiden tulisi suoralta kädeltä
”heittää pihalle” kaikki nuoret. Jokainen varmasti ymmärtää,
että käytännössä tuo ei ole mahdollista. Ensiksi tulee vastaan
laki, ja toisekseen rajalliset resurssit. Lisäksi, mikäli näin
jostain syystä toimittaisiin, niin sehän ei ratkaisisi sitä
ydinongelmaa. Minkä vuoksi nuoret ylipäätään hakeutuvat
kauppakeskuksiin ”hengaamaan?”
Varmasti nuorisojoukkoja löytyy myös
pienempien paikkakuntien kauppakeskuksista, mutta ongelma kärjistyy
tiheimmin asutulla pääkaupunkiseudulla. Monesti asiaa pohdittaessa
tulee mieleen nuorten harrastusmahdollisuudet. Niitähän pk-seudulta
kyllä löytyy, mutta ne vain tuppaavat monesti olemaan maksullista
huvia. Esimerkiksi urheilukenttiä, minne saa vapaasti ilman maksua
mennä potkimaan jalkapalloa ei sittenkään liikaa ole. Vaikka
nuorella olisikin halua urheilla, niin kaikkien vanhemmilla ei ole
yksinkertaisesti varaa kustantaa harrastusta. Tämä passivoittaa ja
luo turhautuneisuutta. Nuoren ajatusmaailmassa yhteisöllisyys ja
kaveriporukka ovat ihan elämän keskiössä. Kauppakeskus on
tavallaan turvallinen ja luonteva paikka viettää aikaa ikäistensä
kanssa.
Toinen ihmetyksen aihe useasti on,
miksi nuoret eivät vietä aikaansa nuorisotaloissa? Heitä vartenhan
ne on tehty. Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu se, että
nuorisotaloja- ja tiloja ei ole riittävästi. Toinen ehkäpä vielä
suurempi ongelma on se, että niissä ollaan aikuisen valvovan silmän
alla jatkuvasti ja joudutaan noudattamaan tiukkoja sääntöjä.
Omien rajojen kokeilu kuuluu olennaisena osana nuoruusikään, ja
useimmiten tämä rajojen kokeilu ilmenee ensikosketuksena
päihteisiin. Yleisimmin alkoholiin ja tupakkaan. Päihteiden käyttö
on tietenkin (ja pitääkin olla) nuorisotiloissa kiellettyä. Näinpä
rajojaan kokeileva nuori helposti kokee ohjatut nuorisotalot liian
kahlitseviksi. Ehdotettaessa nuorelle siirtymistä kauppakeskuksesta
läheiseen nuorisotaloon vastaus on useasti muotoa ”miksi mä
sinne menisin, kun täällä saa olla paljon vapaammin.”
Kolmas useasti keskustelussa esille
tuleva aihe on kotikasvatus. Liberaali kasvatustapa koetaan liian
löperöksi ja vaaditaan vanhempien ottavan vastuuta ja ”pitävän
pentunsa kurissa.” Aivan varmasti joidenkin nuorten kohdalla on
kyse juuri huonosta vanhemmuudesta, mutta siltikin on mielestäni
ylimielistä ja lyhytnäköistä vierittää syy ongelmasta
vanhempien niskaan. Ylivoimaisesti suurin osa vanhemmista on
vastuullisia ja välittää lapsistaan. Suuri osa vanhemmista
varmastikin hakisi lapsensa pois kauppakeskuksesta – jos ensinnäkin
tietäisi heidän siellä olevan. Nuoret eivät ole tyhmiä ja
osaavat jekuttaa vanhempiansa mm. vanhalla ”olen kaverin luona
käymässä” kikalla. Sitä paitsi laajemmin ajateltuna:
viimeistään 60-luvulta alkaen on nuorinta sukupolvea totuttu
pitämään kelvottomana. Näinhän asia ei ole, ei myöskään tämän
sukupolven aikana.
Jossakinhan nuorten pitää saada olla.
Harrastusmahdollisuuksia toki voidaan lisätä ja pyrkiä tekemään
maksuttomiksi sekä nuorisotaloja rakentaa lisää. Mutta vaikka
näitä kuinka paljon lisättäisi, niin nuorisojoukot
kauppakeskuksissa eivät tulisi häviämään. Marginaalista
vaikutusta näillä teoilla kyllä saattaisi olla. Mutta mikä se
konkreettinen ratkaisu sitten olisi? Poliittista retoriikkaa käyttäen
keppi vai porkkana?
Kauppakeskusten ollessa julkista
aluetta, jossa kaikilla on oikeus oleskella kepin jakaminen on
käytännön mahdottomuus. Mikäli nuoret haluttaisi kokonaan pois
kauppakeskuksista niin siihen vaadittaisiin kovia ja osin
epäoikeudenmukaisiakin toimia niin vartijoilta kuin poliiseiltakin.
Mieleen tulee militaristinen käytäntö, jossa koko joukkue kärsii
muutaman yksilön töppäyksistä. Kauppakeskus voi toki nykyisinkin
jakaa keppiä muutamalla eri keinolla. Esimerkiksi siten, että
käytäviltä otetaan istumapaikat pois ja kaiuttimista soitetaan
klassista musiikkia. Näin luodaan tietoisesti sellainen ilmapiiri,
jossa nuoren on mahdollisimman hankala viihtyä. Käytännössä
tällaistenkin toimien vaikutukset ovat aika marginaalisia.
Olisiko ratkaisu sitten se, että
myönnetään nuorten tulleen kauppakeskuksiin jäädäkseen? Jos
nuorisotalot eivät houkuta, niin pitäisikö kauppakeskuksesta
itsestään tehdä sellainen? Useimmissa kirjastoissa on nuorisolle
omistettu nurkka, jossa tarjotaan heitä kiinnostavia virikkeitä.
Hieman muunneltuna ja laajennettuna tämä saattaisi olla osaratkaisu
myös kauppakeskusympäristössä.
Ehdotukseni onkin, että
kauppakeskukset jotka kokevat nuorison ongelmaksi alkaisivat
käyttämään käänteistä psykologiaa. Penkkien poistamisen ja
klassisen musiikin soittamisen sijaan nuorille voisi rakentaa aivan
oman, vain heille tarkoitetun tilan. Siellä voisi rauhassa pelata
konsoleilla, katsoa telkkaria tai viettää muuten vaan aikaa
kaverien kanssa. Tilassa täytyisi tietenkin olla valvoja, joka olisi
nuoriso-ohjaaja. Ongelmatilanteissa nuoriso-ohjaaja voisi kutsua
paikalle vartijan, kuten kuka tahansa muu kauppakeskuksen työntekijä.
Pientä panostusta tällainen ratkaisu
tietysti vaatisi kauppakeskuksen puolelta. Ensinnäkin nuorille
pitäisi löytää se tila, ja toisekseen hankkia sinne välineitä.
Kalusteet, televisioita, pelikonsoleita, internetpäätteitä,
nuorisolehtiä jne. Taloudellisesti katsottuna moinen
hyväntekeväisyys ei luonnollistikaan ole kannattavaa, mutta mikäli
se olisi edes osaratkaisu itse ongelmaan, niin se maksaisi hyvin
nopeasti itsensä takaisin.
Mikään autuaaksi tekevä ratkaisu tuo
ei tietenkään olisi. Vaikka siellä kauppakeskuksessa se
nuorisotila olisikin, niin siltikin osa nuorista viettäisi
mieluummin aikaansa siellä ovien edustalla tupakoimassa ja
käytävällä istuen. Eivätkä kaikki toki kerralla mahtuisikaan
sinne tilaan. Kauppakeskusten tulisikin kysyä itseltään kokevatko
he nuorison ongelmaksi? Jos vastaus on kyllä, niin jotainhan asialle
pitäisi tehdä. Keppiä on jaettu huonoin tuloksin, olisiko nyt
porkkanan aika?
-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti