Mistä johtuu se, että suomalaisessa
yhteiskunnassa mielikuva työnteosta on niin yksipuolinen? Monesti jo
yläkoulun opettajat takovat oppilaittensa päähän, että työtä
tehdään kasista-neljään (tai ysistä-viiteen) jossakin
toimistotornissa omassa pienessä konttorissa. Samaa laulua ylistää
myös eri medialähteet. Kun tehdään artikkelia työnteosta, niin
hyvin monesti lähtökohtana on virka-aikana tapahtuva toimistotyö.
Ikään kuin se olisi ainoa vaihtoehto.
Trendinä on se, että suomalaisia ei
kiinnosta likaiset duunarihommat. Kolmivuorotyö vartijan ammatissa
on esimerkiksi heti yök, ja vielä vähemmän kiinnostaa jotkin
likaiset duunarihommat kuten putkimiehen tai vuodeosaston
lähihoitajan työt. Alojen palkkaus myös korreloi arvostuksen
kanssa. Pois lukien ehkä putkimies, jotka kuulemani mukaan saattavat
päästä hyvillekin tienesteille.
Onhan se toki positiivista, että
nuoria ihmisiä kannustetaan kurkottamaan potentiaalinsa äärirajoille
ja hankkimaan mahdollisimman hyvä tutkinto. Ihan jokaisesta ei
kuitenkaan ole korkeakoulun opiskelijaksi. Tuolloin pitäisi osata
tarjota järkevä vaihtoehto. En ole ihan varma toteutuuko tämä.
Media ja ympäröivä maailma kun on opettanut, että työtä on vain
yhdenlaista. Tämä saattaa nuoren ihmisen päässä johtaa siihen
päätöksen, että ei minusta mihinkään ole. Ja viisi vuotta
myöhemmin samainen nuori onkin TE-toimiston vakioasiakas.
Asennemuutosta tarvittaisiin.
Menestyviä bisnesmiehiä- ja naisia kyllä arvostetaan. Sen sijaan
niitä, jotka rakentavat taloja ja teitä, vaihtavat mummojemme
vaippoja ja auttavat peseytymään ei. Tätä menoa parinkymmenen
vuoden kuluttua noita töitä eivät viitsi tehdä kuin
maahanmuuttajat pakon edessä. Mielikuvat ”paskaduuneista”
pitäisi saada murrettua. Mutta sitä ei tapahdu, ennen kuin asenteet
muuttuvat.
Taloudellisesti Suomen valtio elää
nyt synkkiä aikoja. Syömävelkaa joudutaan ottamaan joka vuosi ja
yhteensä sitä on jo yli 90 miljardia €. Syitähän on monia
alkaen Euroopan laajuisesta talouskriisistä, mutta aivan varmasti
tuo summa olisi vähän pienempi, jos ”duunarihommien” mielikuva
olisi houkuttelevampi. Sen myötä meillä olisi monta veronmaksajaa
enemmän.
Seuraavan kerran kun käytte kaupassa,
niin miettikää kuinka arvokasta työtä myyjät tekevät. Seuraavan
kerran kun ajatte moottoritiellä, niin miettikää kuinka monta
hikipisaraa sen rakentaminen on vaatinut. Tohtoreita ja maistereita
tarvitaan, mutta todellisia työn sankareita löytyy myös muualta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti