Harvoin mikään tieteellinen julkaisu herättää yhtä paljon
julkista keskustelua kuin Raija Eevan tutkielma yksinasuvista. Lakonisesti
voisi todeta, että jo oli aikakin. Joka neljäs suomalainen asuu yksin, suurin
osa työssäkäyviä. Helsingin kotitalouksista yli puolet on yksinelävien.
Kyseessä on niin suuren mittaluokan ilmiö, että poliittisten puolueidenkin on
siihen pikku hiljaa herättävä.
Maalaisjärkeä soveltamalla on helppo todeta, että yksin
asuminen on kallista. Pääkaupunkiseudulla jopa niin kallista, että kohtuullisen
elintason ylläpitämiseen ei mikään perusduunarin palkka riitä. On suorastaan
hämmentävää, että yksinasumisesta on alettu keskustelemaan laajemmalti vasta
ihan viime viikkoina. Syynä lienee se, että yksinasuvat eivät pidä kovaa ääntä
itsestään. Ehkäpä yksinasuvien joukossa on paljon ”kyllä minä pärjään”
mielialaa. Ehkäpä on myös niin, että yhteiskunta on pienestä pitäen opettanut
yksinelävän aikuisen olevan hylkiö, ressukka tai muuten vaan outo. Voi olla,
että tuon leiman vuoksi suuri osa yksinasuvista pitää mieluummin murheet
sisällään.
Yleisen mielipiteen mukaan työikäisiä yksinasuvia on
kahdenlaisia. Ensinnäkin niitä outoja hyypiötä, jotka eivät kelpaa kellekään ja
toisekseen niitä itsekkäitä mulkvisteja, jotka eivät osaa ottaa vastuuta
mistään tai sitoutua mihinkään. Yksinäisyys on oma valinta, joten on aivan
oikeutettua että he maksavat valintansa seurauksista.
Vai olisikohan sittenkin niin, että asia ei olekaan näin
mustavalkoinen? Omaan tuttavapiiriin kuuluu paljon yksinasuvia ja suurin osa
heistä ei osu kumpaankaan kategoriaan. Yksinasuvat eivät ole outoja ressukoita
tai itsekkäitä mulkvisteja. Ennemminkin näen ilmiön suurempana kehityskulkuna
länsimaisessa yhteiskunnassa. Voisinpa vaikka vannoa, että 20 vuoden kuluttua
yksinasuvien kotitalouksia on vielä nykyistäkin huomattavasti enemmän. Näin
ollen kyseessä ei ole mikään hulttioiden vähemmistö, vaan yhteiskuntamme ilmiö,
joka on rakenteellinen. Sen vuoksi asiaan täytyy osata reagoida
(kiihkottomasti) yhteiskunnan eri osa-alueilla. Nyt on hyvä hetki aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti