Tilastokeskuksen tutkimus vuodelta 2012 kertoo, että
suomalaisten kotitalouksien nettovarallisuus on yli kaksinkertaistunut
viimeisen 20:n vuoden aikana. Samalla kuitenkin mainitaan, että varallisuus
jakautuu epätasaisemmin kuin koskaan aiemmin.
Tilasto sotii pahemman kerran ”mutuani” vastaan. Tuntumani
kun on ollut se, että varallisuuden hankkiminen asuntojen, autojen ja muun
kiinteän omaisuuden kautta on yhä hankalampaa. Pätkä- ja projektityön
yhteiskunnassa kun moisia suuria hankintoja ei vaan uskalleta tehdä. Mutta
ehkäpä olin väärässä ja meillä meneekin paremmin kuin koskaan.
Toisaalta tilastojen takaa luettavissa on synkempi totuus.
Tutkimus toteaa, että nettovarallisuus on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle
siirtymistä. Pienimmillään se on alle 25-vuotiailla. Melko itsestään selvä
fakta. Tilasto ei kuitenkaan pysty ennustamaan sitä pääsevätkö nykyiset
kaksvitoset koskaan sille varallisuuden tasolle, jossa nyt eläkeikää lähestyvät
ovat? Savolainen viisaus suattaapi olla
tai suattaapi olla olematta sopii tähän kohtaan.
Se isompi kysymys, jota olen pyöritellyt kuulukin niin, että
voiko varallisuus ja talouden kasvu jatkua ikuisesti? Elintaso ja varallisuus
on noussut huimasti viimeisen sadan vuoden aikana sota-ajat pois lukien. Tuleeko
jossain vaiheessa huippu vastaan, vai onko ihminen niin nokkela että keksii
aina uusia elintason nostamisen keinoja?
Tarkastellaanpa asiaa valtiontalouden tasolta. Vaikeina
aikoina poliitikot toistelevat yhtä autuaaksi tekevää viisautta. Kunhan vaan
saadaan vienti kasvuun, niin kaikki ongelmat lutviutuvat itsekseen. Se vaan
mietityttää, että haluaako muu maailma ostaa romua, johon jo tällä hetkellä
hukkuu. Tietysti joku pitkälle jalostettu uusi innovaatio kuten Nokian
puhelimet aikanaan voi lyhyellä aikavälillä tarkoittaa kissanpäiviä, mutta
sekään ei ole ikuista.
En nyt halua kirjoituksella viestittää omalle ikäluokalle
kurjaa huomista ja vielä kurjempaa ensi viikkoa. Sanon vaan sen, että
taloudellisen kasvun ylläpitäminen ikuisesti lienee mahdotonta.
Monina unettomina öinä on tullut tätäkin mietittyä. Helpointa on ollut itse perustella asia sillä, että raaka-aineiden (varsinkin luonnonvarojen) ehtyminen ja lopulta loppuminen kaataa nykyiset systeemit. Mikä loppuu ensin ja milloin jää nähtäväksi.
VastaaPoista