Menneen viikon aikana iltapäivälehdet ovat uutisoineet
Suomen suurimman yksityisen vuokranantajan jättituloksesta ja osingoista.
Iltasanomat kertoo VVO konsernin tuloksen viime vuodelta olleen 224,7 miljoonaa
euroa. Konserni ei sitä itse myönnä, mutta iso tekijä tuloksen takana on
erittäin tuntuvat vuokrankorotukset. Maksumiehinä tässä ovat matalapalkkaiset
työntekijät, jotka asuvat vuokra-asunnoissa.
VVO:n suurimmat yksittäiset omistajat ovat työeläkeyhtiöt
Varma ja Ilmarinen 18 ja 17% osuuksilla. Suurimman osan omistajapohjasta
(yhteensä 55,2%) muodostavat ammattiliitot, joista suurimpia Metalliliitto,
(9,7%) JHL (8,73%), Rakennusliitto (8,31%), PAM (7,49%), PRO (7,47%) ja OAJ
(7,46%).
VVO jakoi vuonna 2015 osinkoa 37 miljoonaa euroa, joka on
kuusinkertainen summa verrattuna 11:ta vuoden takaiseen. Suurin osa tästä 37
miljoonasta valuu ammattiliittojen taskuun, jotka eivät yleishyödyllisinä
yhteisöinä tietenkään maksa näistä veroa. Toki myös VVO on listattu
yleishyödylliseksi yhteisöksi ja nauttii erittäin tuntuvista verokevennyksistä.
Viime vuoden lopulla Iltasanomat uutisoi VVO:n hallituksen puheenjohtajan
Riku Aallon saaneen 29 000 hallituspalkkiota luottamustehtävästään. Aalto
on Metalliliiton puheenjohtaja ja saa harrastustoiminnastaan palkkioksi saman
verran kuin perusduunarin vuosiansiot. Huono ei ole hallituspalkkio myöskään
PAM:in puheenjohtaja Ann Selinillä, joka kuittaa hallituksen jäsenyydestä 14 600
euroa. Nämä kaikki siis ”päivätyön” päälle.
Ammattiliittojen tehtävä on puolustaa työläisten oikeuksia
ja aikanaan työväenliike perustettiin aitoon tarpeeseen. Vuosikymmenten
vieriessä ammattiyhdistysliike onkin tehnyt paljon hyvää ja onnistunut
saavuttamaan käytännössä kaikki pääasialliset tavoitteensa sieltä sadan vuoden
takaa. Voittokulkunsa aikana ay-liike vakiinnutti paikkansa erittäin
merkittävänä tekijänä kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Ay-liikkeestä kasvoi mustekalanomainen korporaatio, joka ulotti lonkeronsa
kaikkialle. Jossain vaiheessa kävikin
niin, että ay-liike lakkasi liikkumasta minnekään ja nykyajan pätkä- silppu- ja
projektityön maailmassa sen luoma turva on hyvin näennäistä. Koko liike on
unohtanut juurensa.
Ongelma tässä on se, että ammattiliitot vannovat
puolustavansa työläistä ja perustelevat sillä esimerkiksi hallituksen kilpailukykypaketin
jarruttamista. Ymmärrettävää, kyllä. Tuolta ylväältä tavoitteelta kuitenkin
putoaa pohja, kun selviää näitä VVO:n kaltaisia järjestelyjä. Ammattiliitoille
maksettavat verottomat jättiosingot on revitty niiden samojen duunareiden
selkänahasta, joita he väittävät niin jalosti puolustavansa. VVO:n tapaus on
nyt ollut julkisuudessa, mutta vähän syvemmälle kaivamalla vastaavia tapauksia
varmasti löytyisi paljon lisää. On myös yleisesti tiedossa, että ammattiliitot
ovat kytköksissä tiettyihin poliittisiin puolueisiin ja avokätisesti
rahoittavat näitä. Kaiken tämän kun kietoo yhteen isoksi vyyhdiksi, niin
ymmärrän hyvin myös kansanedustaja Susanna Koskea, joka pari vuotta sitten vertasi ay-liikeen
toimintatapaa mafian vastaavaan.
Minä en enää halua rahoittaa tällaista toimintaa. Sen vuoksi
erosin tänään PAM:ista ja leikkasin jäsenkorttini dramaattisesti poikki. Samalla
en haluaisi myöskään antaa rajatonta valtaa työnantajille, koska heidänkään
häikäilemättömyys ei tunne rajoja. Jos lakiin kirjattaisiin minimipalkka
Amerikan malliin, niin harva yritys maksaisi työntekijöilleen yhtään sen
enempää. Työväenliikkeelle on siis tarvetta, mutta se pitäisi keksiä uudestaan.
Lähteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti